Meikäläisellä on hölmö tapa mennä aina asioiden edelle. Jo pidemmän aikaa olen murehtinut, kun ei tänä kesänä tullut lainkaan tuttua perhosten parveilua. Tulihan se ja varmaankin ihan ajallaan, sillä vielähän tässä kesää vietetään. Elokuun lopulla perhosia olen yleensä päässyt ihailemaan. Ehkä harhauduin etukäteen murehtimiseen purppurapunalatvojen kukinnan hiipumisen myötä, mutta oikeastaan ne aloittivatkin kukkimisensa monia muita kesiä aiemmin, joten kaipa sitä purppurapunalatvana jo vähän väsyttäisi ja mieluummin siirtyisi lakastumisvaiheeseen.
Kallionauhukset näyttävät myös kovasti kiinnostavan perhosia. Tänään kukissa parveili joukko Amiraaleja, eilen näin Nokkosperhosia ja yhden Neitoperhosen, mutta ei ollut aikaa niiden kuvaamiseen. Naapurin pihassa kasvaa aurinkoisessa paikassa komeasti kukkiva syrikkä ja siinä vasta perhosia pörräilee.
Myös mehiläisiä ja monia muita lentäviä näkyy niin kallionauhuksissa kuin oikeastaan ihan kaikissa kukissa. Nämä ihanan lämpimät päivät lienevät saaneet ötökät liikkeelle ja niiden touhuja on mukava seurata.
Daalian kukassa näyttää myös käyvän kova kuhina. Katsellessani näitä ötököitä, tuumasin, että hyvin sopivat värit toisiinsa. Tosiasiassahan kyse on eläinten peiteväreistä. Parempi sulautua kukkasen väreihin kuin tulla syödyksi.
Tätä perhosta en osannut tunnistaa. Vaihtoehtoja on monia. Jokin hopeatäpläkö? Aika kookas perhonen, isompi kuin kallionauhuksella käynyt Amiraali.
Tällainen pikkuruinen sammakko oli aamulla portaiden juurella. Jälleen kerran huomasin kaipaavani enemmän kuvaustaitoja, sillä yritäessäni hosumalla saada tunnistettavaa kuvaa, lopputulos on kuitenkin aika surkea. Mitä mieltä olette lajista? Onko tämä nuori rupikonna? Ihan erivärinen kuin alapihalla milloin mistäkin puskasta esiin pomppivat pikkuruiset sammakot.
