Kärhötuet viimeistelyä vaille valmiina - ja pystyssä

Puutarhaelämä on ollut viime aikoina silkkaa urakointia. Sinänsä ei ole kiirettä, mutta haluan muutamat työt pois päiväjärjestyksestä tämän syksyn aikana, jotta keväällä voi aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Varsinkin kärhötukien pystyttämisen ennen uutta kasvukautta näin tärkeänä. Keväällä penkeistä nousee sipulikukkia ja perennatkin versovat. Silloin ei ole kiva tallustella istutusalueilla tukia asentamassa.

Alapihan ruotsinköynnöskuusama sai oman tukensa jo pari viikkoa sitten. Samoin yläpihan Kaarikäytävän kaksi nuorta kärhöä ja sisäänkäyntiä vastapäätä Bermudaan vuosi sitten istutetut Madame Julia Correvon ja Warszawska Nike. 

Ruotsinköynnöskuusamaa jouduin leikkaamaan jo aiemmin kesällä siirtäessäni sen. Siksi tuen pystyttäminen kuusamalle oli helppoa. Samoin nuoret kärhöt olivat hentoja ja vain kevyesti väliaikaisiin tukiinsa kiinnittyneitä, joten ne eivät kärsineet asennushommasta ollenkaan.
 

Ukkokulta teki tuet samalla kaavalla, kuin vuosia sitten Päivänliljapenkin päätyyn laitettu lumikärhön tuki. Silloin sain ystävän uuden kodin työmaalta yhtenäisen betonirautaverkon, joka laitettiin sellaisenaan kahden kakkoskakkosen väliin sinkilöillä kiinnittäen. 

Tällä kertaa päätimme ostaa 6 mm:n saneerausverkkoa, jota myydään valmiina 80x120 cm:n levyinä. Yhtä lukuun ottamatta tuista tehtiin 200 cm:n korkuisia, jolloin sivupuiden väliin tuli kaksi 80 cm:n levyistä verkkoa. Verkot laitettiin tukipuiden väliin eri puolille ja hieman limittäin, jotta 200 cm:n korkeus toteutuisi. 

Tukipuut sujautettiin metallisiin tolppajalkoihin, jotka Ukkokulta naputti lekalla tiiviisti maahan. Tarkkana ihmisenä hän tarkasti vatupassilla, että tuet ovat suorassa. Tukipuut kiinnitetään vielä ruuveilla tolppajalkoihin, jotta ne eivät pääse huojumaan.

Saneerausverkko on jo valmiiksi hiukan ruosteista. Reunapuut ovat kyllästettyä puuta. Ne olisi tietenkin voinut käsitellä jollain sävyllä, mutta en nähnyt sitä tarpeelliseksi. Aika harmaannuttaa puun ja sinnehän se kätkeytyy kärhön uumeniin.  

Yläpihan Syreenipenkin (ei kuvassa) tuki piti tehdä leveämmäksi, koska siihen kiipeää kaksi voimakaskasvuista kärhöä: viinikärhö Polish Spirit ja tarha-alppikärhö Willy. 80x120 senttiset saneerausverkot laitettiin poikittain kakkoskakkosten väliin, jolloin tuen leveydeksi tuli hiukan vajaa 120 cm. 

Alkuperäisen suunnitelman mukaan kokonaisleveys kakkoskakkosten kanssa piti olla lähes 130 cm, mutta saneerausverkko oli vaakasuunnassa rakenteeltaan erilainen ja sinkilöiden tukevan kiinnityksen vuoksi verkko piti asentaa eri tavalla. Lisäksi verkkoja ei nyt laitettu limittäin, vaan päällekkäin siten, että niiden väliin jäi yhden ruudukon levyinen väli. Näin siksi, että saimme tuelle korkeutta riittävästi. Tukirakennelman kokonaiskorkeudeksi tuli runsas 180 cm.

Olin suunnitellut tuet ruotsinköynnöskuusamalle ja viidelle kärhölle. Muutama päivä sitten huomasin, että olin unohtanut Kiemurapenkin päässä, tuijan edessä kasvavan nimettömän kärhön. Niinpä Ukkokulta kävi hakemassa kaksi saneerausverkkoa lisää ja tuki toteutettiin samoin, kuin muillekin kärhöille.

Oli hyvä, että ryhdyin tukien pystyttämiseen nyt syksyllä, sillä pitkään paikoillaan kasvaneet vanhemmat kärhöt olivat takertuneet tukiinsa todella tiukasti ja tehokkaasti. Lisäksi tukien alimmainen poikkirauta oli painunut tiukasti maahan ja varovaisesta irrottamisesta huolimatta pelkään juurien ainakin osittain vahingoittuneen. 

Leikkasin isoiksi kasvaneet kärhöt matalaksi. Muuten niitä ei olisi saanut irti vanhoista tuista, eikä ainakaan ehjinä. Loistokärhöt nousevat keväällä joka tapauksessa uusin versoin. Tarha-alppikärhö ja viinikärhö tekevät lehtiä vanhoihinkin oksiin, mutta nyt saavat aloittaa kasvunsa ihan alusta nekin.

Allaspenkin nuori Hagley Hybrid sai Purpurea Plena Elegansin vanhan tuen.

Laitoin kaikille kärhöille uutta multaa ja erityisesti niille, joiden juurien pelkään kärsineen vanhojen tukien poistamisesta. Koska nyt on aika lämmintä ja kuivaa, on muistettava huolehtia myös kärhöjen kastelemisesta. Yksikään kärhö ei kokonaisuudessaan noussut ylös, mutta osa hiusjuurista pöllähti kahden kärhön kohdalla pintaan. Nyt ei auta muu, kuin toivoa häiriintyneiden juurien etsiytyvän syvemmälle mullassa. Keväällä on siis yksi uusi jännitysmomentti lisää. 

Jostain kumman syystä en ole ehtinyt kanttaamaan kaikkia alapihan istutusalueita kevään jälkeen. Ruusupenkin ja Oikearinteen kanttasin kummankin kohennusurakan puitteissa. Kiemurapenkin ja Päivänliljapenkin kanttasin noin kuukausi sitten. Nyt sain vihdoin Hortensiapenkin kokonaisuudessaan kantattua ja putsattua rikkaruohot. Samaa syssyä kanttasin myös Kaivoruusupenkin. Vielä on kantattavana Vasenrinne, hedelmäpuut ja naapurin aidan viereinen alue. Hyvin ehtii, eikä haittaa, vaikka jäisi kevääseen.

Kanttaaminen on kyllä hieno keksintö. Istutusalueet ovat heti siistin näköisiä ja mikä parasta, nurmikko ei kovin mittavassa määrin suikertele perennojen joukkoon. Pitkän päälle kanttaaminen vähentää rikkaruohohommia selkeästi.

Leikkasin myös Pikkupuutarhan norjanangervot, pajuangervot ja metsäruusun matalaksi. Kaikki kestävät hyvin leikkausta ja kasvavat nopeasti aikuiseen kokoon. Pajuangervon ja metsäruusun yritän jatkossakin pitää matalampana, jotta eivät risuuntuisi, eivätkä kasvit korkeiksi kasvettuaan kaatuilisi märkinä ohikulkijoiden päälle. En enää istuttaisi pajuangervoa ja metsäruusua ollenkaan niiden agressiivisen leviämisen vuoksi. Kasvuston pois kaivaminen on sen verran iso urakka, että jääköön hamaan tulevaisuuteen.