 |
| Raparperi kurkistelee |
Tänään oli aivan huippuhieno kevätpäivä. Aurinko paistoi välillä täydeltä taivaalta, välillä vähän pilvien lomasta. Tuuli aika navakastikin, mutta ei laisinkaan kylmästi. Mistä lie, etelämeren saarilta puhaltanut. Ihanasti, mielestäni.
Pesin pari koneellista pyykkiä ja koneen lingotessa puhdistin pyykkitelineen naruineen. Sitten vain lakanat ulos liehumaan. Hetkessä kuivuivat. Että voikin olla mukavaa ripustaa märkää pyykkiä aurinkoisella pihalla lintujen laulaessa ympärillä.
Rapsuttelin siellä täällä pihamaalla ja pääsinpä jo keräämään kotiloitakin. En katsonut, onko niissä eloa vai ei. Pääsivät etikkapurkkiin marinoitumaan. Säästän pesuainepurkit ja lorautan sitten vähän etikkaa tyhjään purkkiin. Kun purkki on riittävän täynnä kotiloita, sen voi sellaisenaan laittaa roskiin. Voinhan minä toki marinoidut kotilot lahjoittaa eteenpäinkin, jos vain joku keksii niille käyttöä.
Eilen näin peipposia ja tänään kuulin niiden laulavan. Näin myös keltaisen perhosen liihottelevan alapihalla. Metsänreunan tuomessakin on jo ihan vihreät silmut.
Auringossa lämpömittari nousi 15 asteeseen, mutta nyt pilvien täyttäessä taivaan ja sateen rummuttaessa terassia lämpötila putosi vauhdilla kymmeneen asteeseen. Huikeaa sekin. Sanotaan, ettei tavaraan saisi rakastua. Mutta entä kevääseen? Saako kevääseen rakastua? Ei mahda mitään, rakastuin jo!
