lauantai 4. toukokuuta 2019

Hyytävän kylmä perjantai

Valkovuokot lumesta surullisina

Blogipostausten ajastaminen on näppärä ominaisuus ja käytänkin sitä aika paljon. Eilisaamuna huomasin siinä olevan myös huono puolensa. Nimittäin perjantaille ajastamassani postauksessa oli vappupäivänä eli keskiviikkona kuvattuja kukkia. Silloin meillä päin oli vielä kohtalaisen lämmintä ja aurinkoista. Torstain sitten satoikin vettä, mutta sitä en murehtinut. Ihan tarpeeseen kaikki vesi kasveille tuli. Illalla vesisade muuttui vähitellen rännäksi ja mittari laski hurjaa vauhtia.

Vinca minor - Pikkutalvio, lumisena hänkin

Perjantaiaamuna pelkäsin kurkistaa ikkunasta ulos ja luntahan siellä oli. Hui kauhistus, eikä yhtään kivaa. Puutarhuri voi aina laittaa villasukat jalkaan ja takkaan tulen, mutta mitenkä selviävät kevään lämpöön vastikään heränneet kasvit? Vielä aamukymmeneltäkin ilma oli pakkasen puolella ja tuuli taatusti pohjoisesta (en kyllä suuntaa tarkastanut).

Helmililjat ovat sinnikkäitä, mutta scillat selvästi murjottavat.

Pari kovaa kaivuprojektia odottaa pihalla, joten totesin viileän ilman olevan sopiva hikisiin hommiin. Saappaat jalkaan, takki päälle ja kädet kiinni lapion varteen. Autotallin seinustalta on tarkoitus poistaa pitkä ja kapea istutusalue, jotta muutenkin niukan levyinen kulkuväylä avartuisi. Ja siinä istutusalueellakin on kasvanut lähinnä kielojen viidakko. Nättejä kyllä, kunnes loppukesästä ovat yhtä ruskeaa ja epäsiistiä lehtimassaa.

Viikko sitten olin jo kaivuhomman aloittanut ja perjantaina vein sen loppuun. Oli aikamoinen urakka. Oletteko tutustuneet kielon juuriin? Ne ovat vahvoja, niitä on paljon ja ne menevät niin pitkälle kuin syvällekin. Kahdeksan 45 litran multasäkillistä tuli kielojen juurijätettä. Jos siis tykkäätte kielosta, kuten minäkin, älkää istuttako sitä ehdoin tahdoin ihan mihin tahansa. Se leviää, kuin Elanto. Jos muistatte sanonnan. Ja siitä eroon pääseminen on työn takana. Ainakin kaivutyön.

Tulipa 'Persian Pearl' - Tähtitulppaani kyynelehtii kylmyyttä.

Kolmen tunnin urakan jälkeen kielot, muutama vuorenkilpi ja pikkutalvio oli kaivettu pois. Ylimääräiset mullat kärrätty muualle, alue tasattu ja maanrakennuskangas viritetty. Kaivaja oli sen verran nälkäinen ja uupunut, että kivituhkan kärräys jäi toiseen kertaan. Ehkä Ukkokulta avittaa siinä tehtävässä, kunhan kerkiää. Hetken juttelin naapurin kanssa työn päätteeksi ja huomasin varpaiden palelevan saappaissa ja sormien hanskoissa. Sisälle ja suihkuun siis. Perjantain pakolliset työt saivat riittää.

Hyasinthus 'Woodstock' jäähilepuvussaan.

Hyisin kevätpäivä aikoihin on nyt koettu. Elän toivossa, ettei tämän enempää kevätpäivänä voi enää palella. Toivon kaikkien kasvien vain vähän pelästyneen ja toipuvan moisesta lumijärkytyksestä. Jos koska kaikista asioista löytyy aina myös se positiivinen puolensa, olkoon tässä se, etten rahdannut tomaattejani kasvihuoneeseen. Sellainen ajatus nimittäin viikko sitten minulla oli. Kerrankin hitaudesta ja laiskuudesta on hyötyä. Siellä ne asuvat edelleen, kellarissa kasvilampun lämmössä. 

Voikukka vappuna tienposkessa

Sulakoon siis lumet kaikkien puutarhasta ja puhaltakoon lämpimät tuulet meille jokaiselle. Kaikki kukat kukkikoon, voikukatkin.