keskiviikko 22. elokuuta 2018

Rikospoliisista päivää...

Kultapallo - Rudbeckia laciniata 'Goldball"

Tiistaina kesken aamupalan ja lehden luvun puhelin soi ja vastatessani meinasi mennä aamupuurot väärään kurkkuun. Luurin toisessa päässä mieshenkilö esitteli itsensä kotikunnan rikospoliisiksi. Ensireaktio kuullessani poliisin soittavan minulle oli ajatus, mitä kauheaa nyt on tapahtunut ja kenelle. Rikospoliisi sanoi haluvansa keskustella kanssani toukokuisesta tapahtumasta eli keskivaikeaan aivovammaan johtaneesta kaatumisestani kotikeittiössä. HUS:n lääkäri oli minut tutkittuaan ja Töölööseen lähetettyään tehnyt tutkintapyynnön, josko loukkaantumiseni syynä olisi perheväkivalta. 

Daalia Fascination

Kerroin poliisille oman näkemykseni tapahtumista, toipumiseni ja tämän hetkisen vointini sekä sen, mitä tiedän jatkossa tapahtuvan eli tulevat tutkimukset ja hoidot. Kerroin, että luulin kompastuneeni mattoon, mutta jälkeenpäin on käynyt ilmi, että todennäköisesti olen kaatunut yllättävän huimauskohtauksen seurauksena. Mikä huimauksen aiheutti, sitä tutkitaan pitkin syksyä. Kerroin myös poliisille, että kaatumisen hetkellä olin yksin sisällä, sillä mies oli juuri silloin kissaa ulkoiluttamassa pihalla ja löysi minut lattialta palatessaan takaisin sisälle.

Daalia Fascination

Samalla tavoin olin tapahtumaketjun kuvannut Jorvin päivystävälle lääkärille ja myöhemmin yöllä Töölön neurologille. Yhteneväisesti asia on kuvattu myös Kantaan kirjatuissa epikriiseissä. Eipä kukaan tutkimusten ja hoitoni aikana edes tuonut esille epäilystä, että kyseessä voisi olla myös perheväkivalta.

Poliiisi oli hyvin asiallinen ja sanoi sairaalan lääkärin toimineen yleisen käytännön mukaisesti, koska olin kaatunut kotona ja syy kaatumiseen oli epäselvä. Ambulanssilla päivystykseen mennessäni en ollut sekava, mutta toisaalta minulla ei ollut mielikuvaa itse kaatumisesta. Muistan edelleenkin hyvin tapahtumat ennen kaatumista ja vartin sen jälkeen. Vartti kaatumisineen on musta aukko muistissani. 

Daalia Cactus White

Keskusteltuamme hetken poliisin kanssa hän totesi saaneensa riittävästi tietoa ja hänen mielestään asia on poliisin puolesta loppuunkäsitelty. Totisesti niin toivon minäkin. On hienoa, että perheväkivaltaan tartutaan mahdollisimman tehokkaasti ja eri instansseissa. Vaan aika kylmäävältä epäily tuntuu silloin, kun se kohdistuu omaan perhepiiriin ja varsinkin, kun epäilyihin ei ole minkäänlaista syytä. Olemme olleet Ukkokullan kanssa yhdessä kuukauden kuluttua 43 vuotta ja ensi vuonna on 40. hääpäivä. Lempeämpää ja väkivallattomampaa miestä saa etsiä. Ikinä Ukkokulta ei ole kättään uhkaavasti ketään kohtaan nostanut, eikä tuskin nosta loppuelämässäänkään.

Kosmoskukka

Mielestäni olen toipunut tapaturmasta aika hyvin. Muistin kanssa ei ole ongelmia, keskittymiskyky on tallella ja motoriikka toimii, kuten pitääkin. Huimaus vaivaa edelleen ajoittain voimakkaanakin, enkä tiedä, onko syynä aivovamma vai jokin, joka koko tapahtumaketjun sysäsi liikkeelle. Väsymys on jokapäiväinen seuralainen, enkä nyt millään jaksa valvoa edes satunnaisesti. Jaksaminen ylipäätään tuntuu olevan kortilla. Hajuaisti meni pään kolautuksen myötä ja tunnen nenässäni jatkuvasti vain ja ainoastaan savun hajun, kuin jatkuvasti lähistöllä olisi metsäpalo. Suurimmat ongelmat tuntuvat olevan henkisellä puolella; mieliala on kovin hauras, itku herkässä ja ärsyynnyn liiankin helposti. Suurin peikko taustalla lienee pelko mahdollisesta epilepsian puhkeamisesta.

Krassi

Kesä on mennyt poikkeusellisen hiljaiselon merkeissä. Ajo-oikeus on edellleen katkolla ja sen vuoksi en ole kovin paljon missään liikkunut. Ukkokulta inhoaa shoppailua ja viihtyy parhaiten kotona. Niinpä pyydän häntä kyytimään minua lähinnä pakollisiin menoihin. Jonkin verran olen kulkenut asioillani bussilla, mutta kaupunkialueiden ulkopuolella aikataulut ovat turhan väljät ja joka suuntaan mennessä pitää vaihtaa toiseen bussiin, joka taasen merkitsee pitkiäkin kävelymatkoja bussipysäkkien välillä ja runsasta odottamista. Yksinkertaisen asian hoitamiseen julkisilla kulkiessa on syytä varata koko päivä.

Verenpisara

Syyskuussa alkaa aktiivinen ramppaaminen tutkimuksissa. Tiedossa on jo ajat neuropsykologille, neurologille, Holter-tutkimukseen, kardiologille ja labroja joka lähtöön. Hienoa, että tutkitaan ja hoidetaan. Hienoa, jos syy kaatumisen aiheuttaneeseen huimauskohtaukseen löytyy, sillä epätietoisuudessa eläminen on hankalaa. Ja erityisen hienoa tietenkin olisi, että se löydetty syy olisi hoidettavissa. 

Huomisesta ei kukaan tiedä, joten mitäpä sitä ennakolta suremaan. Nautin siis elämästä päivä kerrallaan ja pienistä iloiten. Juuri nyt parasta on puutarhaa kastelleet vesisateet.