Takana on melkoinen viikko ihan joka suhteessa. Vielä ei voi edes huokaista, sillä työ ja kiire jatkuvat kuun loppuun saakka. Pahin ruljanssi on kuitenkin selätetty, toivon niin.
Kuten aiemmin kerroin, vanhempani saivat paikan tehostetun hoidon yksiköstä ennakoitua nopeammin. Päätös paikan vastaanottamisesta oli tehtävä parin päivän sisällä, koska tulijoita on jonoksi asti.
Vanhusten muutto tapahtui alle kaksi viikkoa paikan saamisesta. Loppiaiskeskiviikon olin jo käyttänyt vakuutusten, sähkösopimusten ja muiden sidonnaisuuksien irtisanomiseen sekä paperiasioiden järjestämiseen. Äidin vein välttämättömien tavaroiden kera hoivakotiin viime maanantaina ja isän siirsin väliaikaisesta paikasta uuteen hoivakotiin tiistaina. Keskiviikon, torstain ja perjantain olen tehnyt veljenvaimon kanssa täyttä päivää setvimällä ja pakkaamalla vanhempien tavaroita.
Melkoisia käytännön ongelmia on aiheuttanut pääkaupunkiseudulle muutaman päivän aikana satanut lumimassa. Keskiviikkona tein aamuviidestä seitsemään lumitöitä, sillä muuten en olisi päässyt pihasta mihinkään. Aura kävi kerran tiistai-iltana, jolloin kotitielle muodostui yhden auton kuljettava pöperöinen ränni. Ja samalla jokainen kiinteistö sai portilleen 70-senttisen vallin, jonka yli olisi auto pitänyt lennättää. Lunta satoi kaiken aikaa lisää, joten takamuksessa oli pelko, pääseekö takaisin kotipihaan illalla ollenkaan. Uutisista kuulin, että maan mittavin lumimäärä löytyy Etelä-Suomen Nuuksiosta. Kansallispuiston tuntumassa mekin asutaan.
Kotitie jalkakäytävineen on vihdoin paremmin aurattu.
Kunta kilpailutti kylän aurauksen pari vuotta sitten ja jo heti ensimmäisenä talvena uusi yrittäjä osoitti surkean palvelutason. Tai pikemminkin sen, miten ala-arvoisin kriteerein kunta palvelua on ostanut. Tämän viikon lumimyräkkä oli toki poikkeuksellisen vaikea, mutta kyläläiset ovat aiheellisesti kiukkuisia. Joillakin tieosuuksilla asukkaat joutuivat odottamaan aurausta kolme vuorokautta. Sanoisin kohtuuttomaksi. Onneksi ei ollut vakavia sairastapauksia eikä tulipaloja. Hälytysajoneuvoilla ei olisi ollut lähelle koteja asiaa ollenkaan.
Tiukkojen vallien auraaminen kiinteistöjen sisäänkäyntien tukkeeksi on myös kohtuutonta varsinkin vanhuksia ja pikkulapsiperheitä ajatellen. Edellinen urakoitsija oli erittäin taitava aurausjäljessään, eikä teitä auratessaan kasannut valleja ihmisten sisäänkäynneille. Yrittäjä saakin yhä laajaa kiitosta työnsä tuloksista.
Vanhempien asunnossa on edelleen hurja määrä tavaraa, joille on jotain tehtävä. Seuraavaksi on tarkoitus järjestää sisaruksille "avoimien ovien päivä", jolloin kukin voi hakea haluamiaan tavaroita. Toiveissa olisi, että mahdollisimman paljon tavaraa lähtisi itse kunkin mukaan. Sen uskon kuitenkin olevan toiveajattelua, sillä jokaisella on kodeissaan kaikki tarvitsemansa. Muistoesineille tuskin on kovin suurta tarvetta.
Kun kukin on hakenut haluamansa, on järjestettävä jälkimuutto eli asunto on tyhjennettävä. Ja sen jälkeen hoidettava loppusiivous.
Vaikka vanhempani ovat siirtyneet suuresta omakotitalosta kerrostalokolmion kautta nyt tyhjennettävään kaksioon, riittää silti tavaraa poistettavaksi. Hoivakotiin meni joitakin huonekaluja. Vaatteita ja koriste-esineitä vietiin hoivakotiin ihan liikaa, koska äiti ei ennakkoon pystynyt tekemään riittävästi karsintaa. Eikä myöskään jaksanut.
Vanhemmilla on hoivakodissa kaksi lähes samankokoista huonetta, joista toisen he halusivat olohuoneeksi ja toisen makuuhuoneeksi. Tai pikemminkin äiti halusi, sillä isä ei glaukooman aiheuttaman sokeuden ja muistisairauden vuoksi paljon päätöksentekoon voi osallistua. Kummassakin huoneessa on yksi 40 cm:n tankokaappi ja yksi 40 cm:n hyllykaappi. Ns. eteisessä 80 cm:n tankokaappi ja sen vieressä kaappi, jossa on käytössä pari hyllyä. Kaappeihin on saatava mahtumaan vaatteiden lisäksi hoitotarvikkeita ja mahdollisia muita henkilökohtaisia tarvikkeita.
Pitkän mallisen eteistilan toisessa päässä on iso pesuhuone. Toisessa päässä minikokoinen keittiö, jossa on pieni pesuallas vieressään 40-senttinen taso. Tason alla pikkuinen roskakaappi ja tason päällä muutama pieni yläkaappi, joihin äiti suunnitteli astioita. Ehkä äiti pian ymmärtää ja huomaa, ettei astioille ole kovin kummoista tarvetta, kun hoivakoti tarjoaa täyden ylöspidon.
Vanhempien kaksion kaappien, laatikoiden ja hyllyjen läpikäyminen on laittanut minut ajattelemaan yhä enemmän suhtautumistamme tavaraan. Miten valtavasti keräämme ympärillemme sellaista, mikä muuttuu hetkessä silkaksi roskaksi. Tai tavaraa, jolla ei koskaan ole edes muistoarvoa ollutkaan. Kunhan vain työnnämme niitä tyhjien paikkojen täytteeksi unohtaen sinne.
Olen jo jonkun aikaa käynyt läpi omia tavaroitani ajatuksella, ettei kaikkea tarvitse säästää. Vanhempien asunnon tyhjentäminen lisää järjestely- ja luopumisprosessiani entisestään, sillä haluaisin säästää lapseni tältä rumbalta, jota nyt omien vanhempien tavaroiden kanssa läpikäyn.
Vaikka tärkeimmät asiat ja esineet on nyt muutettu, teettää asunnon tyhjennys työtä ja päänsärkyä vielä pariksi viikoksi. Kerrostalon roskahuoneeseen ei ihan mitä vain viedä ja ylipäätään kierrättämistä suosivana tiedän tavaroiden selvittämisessä olevan omat kuvionsa. Pelkästään henkilötunnuksella ja muilla aroilla tiedoilla varustettujen papereiden hävittämisessä menee tovi jos toinenkin.
"Kuolinsiivous" on jonkin aikaa ollut mediassa ja somessa jonkinlainen trenditeema. Älkää hyvät ihmiset odottako omaa tai läheisenne kuolemaa, vaan aloittakaa tavaroiden systemaattinen siivous jo hyvissä ruumiin ja hengen voimissa. Silloin on paras mahdollisuus miettiä ja keskustella, minkä haluaa säästää ja kenelle. Ja mitä haluaa tavaroilleen mahdollisen vakavan sairastumisen tai kuolemantapauksen kohdalla tehtävän. Tai silloin, kun edessä on muutto nykyistä pienempiin tiloihin tai peräti hoivakotiin. Olkaa armollisia läheisillenne, joille pahin siivousurakka kaatuu.
 |
| Tinttien lumityöt on tekemättä. |
Muuttoruljanissi kaikkine oheiskuvioineen sekä tuntien lumityöt ovat vaatineet aikaa ja voimia. Illalla en enää ole jaksanut avata tietokonetta tai hakea kylvötarvikkeita esille. Elän toiveessa, että saisin kelloköynnökset kylvettyä lähipäivinä. Impectan siementilaus ei ole vielä saapunut, mutta ei sillä mitään hoppua ole. Löysin vihdoin etsimäni paprikalajikkeen eräästä nettikaupasta ja aion sen tänään tilata.
Jospa lähipäivinä ehtisi tehdä kävelylenkin lumisessa maisemassa.
Kauniita talvipäiviä teille kaikille!
PS. Postauksen kuvat on otettu -19 asteen pakkasessa tänään lauantaina.
