Niin on ollut hoppu, ettei edes pihamaata ole ehtinyt mitata. Aamulla lähtiessä on sentään tullut taivasteltua sitä upeaa konserttia, joka jo varhain on viritetty kuunneltavaksemme. Muuten hiljaisessa maailmassa voisi jopa kuvitella asustavansa jossain ihanassa lintutalossa, sillä pihamaalla raikaa joka suunnasta sellaisia sulosointuja, ettei paremmasta ole väliä. Vaikka varpaita paleltaa ja sormet jäätyvät auton ikkunoita yön pakastamasta huurteesta putsatessa, ei mikään voisi ilahduttaa enempää, kuin kaikki nuo tienoon täyttävät kirkkaat luritukset. On tämä kevät vaan niin ihanaa aikaa!
Ja huomenna toivon mukaan ehdin pihalle tepastelemaan, josko ihan lapioonkin tarttumaan. Voi että, tuntuupa mukavalta jo ajatuksenakin...
