 |
| Anemone hupehensis - Syysvuokko |
Lähes kaikki tämän syksyn sipuleista on kätketty multaan. Puuttuu enää OmaPiha-lehden 60 sinililjaa, jotka laitan sisäänkäynnin Bermudankolmioon. Ilman muuta tykkään kovasti keväisestä kukinnasta, mutta sipulien istuttaminen syksyllä muiden kasvien joukkoon on aina yhtä työlästä. Jos olisikin pelkkää kuohkeaa multaa, johon sipulit uppoavat helposti ja nopeasti, olisi homma paljon mukavampaa. Harvoin puutarhassa tällaisia paikkoja kovinkaan paljon on, joten mielestäni on aina yhtä työlästä saada kaikki sipulit kunnialla maahan.
Jaksotin sipulihomman useampaan kertaan. Alolitin istuttamisen pienimmistä, kuten kuuluukin. Kevätkirjotähdet, krokukset, kirjopikarililjat, talventähdet, irikset, lumikellot. Ne löysivät paikkansa puutarhassa helposti ja kohtuullisen vaivatta. Seuraavana vuorossa olivat narsissit. Tulppaaneilla ei olisi ollut vielä kiirettä. Pari pakkasyötä ja täysin kesäkunnossa olevan puutarhan siirtäminen talviteloille kolkutti päässä, jonka vuoksi päätin istuttaa kaikki sipulit odottamatta maan ja ilman kylmenemistä.
Muutama helppo istutuspaikka löytyi tänä vuonna, koska olin loppukesän aikana myllännyt yläpihalla Bermudankolmion, pikkupuutarhan Kriikunapenkin ja alapihan metsäruusun ja Kriikunapolun viereisen alueen - joka sai nimekseen Majalispenkki. Uudistetun kasvimaan aitareunaankin syntyi kapea mullos, jonne mahtui sopivasti pikkusipuleita.
Saatuani kaikki sipulit multaan huomasin unohtaneeni Majalispenkin. Kuinka nyt noin kävi, kun varta vasten olin suunnitellut sinne sipuleita laittavani? Keväällä penkissä olisi mylläyksen jäljiltä aukkopaikkoja, joita sipulikasvit mukavasti värittäisivät. Niinpä ostin vielä muutaman sipulin lisää eli pussillisen punaisia Darwin-tulppaaneita ja niille kaveriksi kaksi pussillista valkoisia Clearwater-tulppaaneja. Enkä sitten voinut myöskään vastustaa Katharine Hodgkin-iriksiä ja suloisia Firelly-krookuksia.
 |
| Lonicera periclymenum - Ruotsinköynnöskuusama |
Kukinta puutarhassa alkaa vääjäämättä lähestyä loppuaan tältä kaudelta. Maanantain vastaisena yönä oli jälleen pakkasta. Aamulla nurmikko oli valkeassa kuurassa ja monen perennan lehdet roikkuivat kylmissään. Pergolan amppeleissa begoniat olivat pakkasen puremia. Samoin sisäänkäynnin ahkeraliisat. Keittiön ikkunan alla sen sijaan ahkeraliisat ovat edelleen tanakoita, mikä vähän ihmetyttää. Paikka on kuitenkin yksi pihamme koleimpia. Begoniat on nyt leikattu ja siirretty kellariin, verenpisarat autotalliin ja ahkeraliisat kompostiin.
 |
| Bistorta affinis 'Darjeeling Red' - Vuorikonnantatar |
Siellä täällä sinnikkäät perennat vielä kukkivat. Vuorikonnantatar jatkaa edelleen ensimmäistä kierrostaan ja monilla kurjenpolvilla on toinen kierros menossa. Loppukesän kukkijoista syyshohdekukat loistavat edelleen keltaisen ja oranssin väreissä, komeamaksaruohot taitavat sittenkin ehtiä avautumaan kokonaan ja asteritkin yrittävät parastaan.
Miksi ihmeessä muuten syyshohdekukille ja syyssädekukille on annettu niin samanlainen suomenkielinen nimi? Menen niissä jatkuvasti sekaisin. Ehkä pitää siirtyä käyttämään niiden latinankielisiä nimiä.
 |
| Geranium cinereum 'Ballerina' - Harmaakurjenpolvi |
Vaahteran latvuksessa on hiukan syksyn sävyjä. Vaahteranlehtiä on satanut nurmikolle jo viikkotolkulla, mikä taitaa johtua kuivuudesta. Samoin on tehnyt koivu. Koivun siemeniä on ihan joka paikassa. Yleensäkin niihin tuppaa loppukesästä tuskastumaan, mutta tänä vuonna koivun siementäminen on todella runsasta.
 |
| Geranium himalayense 'Baby Blue' - Idänkurjenpolvi |
Syksyn sävyt hiipivät hiljalleen puutarhaan, mutta kokonaisuus näyttää edelleen vehreältä ja vihreältä. Merkittävimmät ränsistymisen jälkiä aiheuttaneet tekijät lienevät syyskuun sateet ja tuulet. Ikkunatkin ovat niin pilkulliset, ettei auringonpaisteessa läpi näe. Ikkunanpesu-urakka odottaa siis jälleen tekijäänsä.
 |
| Dianthus amurensis - Amurinneilikka |
Puutarhan talviteloille laittaminen on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta on mukava touhuta raittiissa ulkoilmassa. Toisaalta hyvästijättö kesälle tuo kuitenkin mieleen suurta haikeutta. Onneksi pikkuiset punarinnat ovat ilmestyneet puutarhaan ja tapaavat tulla ihan lähelle omia tarinoitaan juttelemaan. Ainakaan ei tarvitse yksin syystöissä ahertaa.
