No niin, kyllä se kevät nyt on tullut, sillä Helsingin Kevätmessutkin on katsastettu. Aiempina keväinä olen kovasti odottanut messuja ja ladannut niihin turhiakin odotuksia. Nyt lähdin tutustumaan messuantiin avoimin mielin. Jos kivoja yllätyksiä vastaan tulee, aina parempi.
Messuesitteessä sanotaan näin:
Kevätpuutarha-messujen kruunu, Ideapuutarha, sukeltaa tänä vuonna satuun "Liisa Ihmemaassa". Tutustut Liisaan, Irvikissaan, Hulluun Hatuntekijään sekä Kaniin. Fantasiamaiseen puutarhaan istutetaan yli 24 000 kukkasipulia, eri ruusulajikkeita, magnolioita, liljoja ja kukkivia hedelmäpuita. Kukkamerta täydentävät vesialtaat, suihkulähteet ja erilaiset ruokapuutarhat. Kaikissa tuotteissa ja kasveissa on suosittu kotimaisia vaihtoehtoja.
Ehkä minun olisi pitänyt lukea esite etukäteen, sillä missasin täydellisesti ruusut ja liljat, enkä huomannut ruokapuutarhojakaan. Muutaman säleikköön sidotun päärynäpuun näin. Niissä oli kukka siellä täällä ja säleikköjen vaakapuihin oli sidottu muutama kookas päärynä roikkumaan. Päärynät näyttivät oikeilta ja vähän jo ehtoopuolen yksilöiltä. Vesiaiheet olivat sen verran isoja tai muuten erikoisia, ettei niitä voinut olla näkemättä. Tässä kuvassa vesi ryöppyää piironginlaatikosta.
Magnolioita oli runsaasti ja eri värejä. Niiden nuppuja ja avautuneita kukkia pääsi ihan vierestä ihailemaan. Ehkä siinä syy, miksi minulta jäi moni muu asia huomaamatta.
Liisa Ihmemaassa -teeman toteutus aiheutti vähän kaksijakoisia ajatuksia. Ensimmäisenä tuli mieleen, että messualueen keskiöön oli rakennettu lapsivieraille kiva puuhaparkki. Lapset satuolioista näyttivät eniten innoissaan olevankin.
Olen lukenut englantilaisen matemaatikon Charles Lutwidge Dodgsonin alias Lewis Carrollin v. 1865 kirjoittaman Liisa Ihmemaassa -lastenromaanin vasta aikuisiällä. Kirjan ansioita en suinkaan kiistä, mutta minuun se ei tehnyt mitään kummempaa vaikutusta. Siitäkö johtuu, etten saanut mitään ylimääräisiä sävähdyksiä myöskään sadusta ammennettuista elementteistä messujen Ideapuutarhassa.
Toivottavasti emme näe ensi vuonna legoja tai Puuha-Peteä tulppaanien ja ruusujen kehystäminä. Puutarha voisi olla puutarha ja siellä pääosassa kasvit. Suomen kolea kevät toki asettaa kasvivalikoimalle haasteita, mutta eiköhän taitavat puutarhurit ja suunnittelijat senkin ongelman selätä.
Kaksi asiaa Ideapuutarhassa herätti erityistä ihastusta ja kiinnostusta ja ne olivat yllä ja alla olevien kuvien kiviladonnat. Etenkin tuo alimmainen on huikean hieno. Tepastelin kumpaakin kiveystä useamman kerran edes takaisin ja aina yhtä haltioissani.
Kevätmessut ovat usean eri teeman yhdistelmä eli Oma koti, Oma mökki, Kevätpuutarha, Sisusta ja Lähiruoka & Luomu. Oma koti -puolella kävin haastattelemassa maalitehtaan edustajaa, sillä useampi maalausurakka odottaa aloitusta. Laiturit, tynnyrisaunat ja kaikki miljoona ja yksi paljua ohitin kylmän rauhallisesti. Lähiruoan muistin vasta loppumetreillä, mutta enää en jaksanut kävellä ison alueen kauimmaiseen kulmaan.
Sisustamiseen en siihenkään jaksanut kovin paljon panostaa, koska tarkoitus oli keskittyä puutarhaan eli lähinnä kasveihin. Päällisin puolin vilkaistuna sisustaminen näytti messuilla tarkoittavan pieniä koriste-esineitä, kasviaiheisia tauluja ja julisteita sekä postikortteja, pitsitunikoita ja hempeitä huiveja kuin myös erilaisia kauniisti kuvioituja metallipurnukoita sisältäen englantilaista toffeeta. Kuin myös sänkyjä lukuisine erilaisine patjoineen, tyynyineen ja peittoineen.
Lieneekö vain mututuntumaa, mutta varsinaisten kasvikauppiaiden määrä oli supistunut entisestään. Ei ollut Tommolan tilaa, ei Muhevaista, ei edes Plantageniä. Pukinmäen puutarhan osasto oli viime vuonna kaunis. Nyt onnistuin ohittamaan sen näkemättä.
Ideaparvekkeita oli useampi ja niissä oli mukavaa yritystä Weberin parvekesisustusta lukuunottamatta. Veberin parvekkeella grilliä ja sohvaryhmää somisti muutama yrttiruukku. Mutta himogrillaaja parvekkeelleen tuskin paljon muuta tarvitseekaan.
Eniten taisin tykätä Kotipuutarha-lehden osastosta. Siellä oli mummolateema, joka oli toteutettu maulla kauniita ja rauhallisia sävyjä käyttäen.
Kevätmessut ovat kiva tapahtua, joka ikäänkuin avaa portit kevääseen. Tänä keväänä messujen myötä kevät on saapunut ihan konkreettisesti. Aurinko on paistanut täydeltä taivaalta ja radiossa kerrottiin, että lauantaina Salossa on tehty kevään lämpöennätys +16.9.
Parasta tämän vuoden messuilla taisi olla kivojen blogituttujen tapaaminen. Jo kotoa lähtiessä olin päättänyt käydä moikkaamassa Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riinaa Villab Gardenin -kasvariosastolla. Aina iloinen ja positiivinen Riina löytyi helposti ja juttua hänen kanssaan olisi varmasti riittänyt enemmänkin, mutta muu messuanti kutsui minua ja toki piti päästää Riina jatkamaan kasvariesittelijän tehtäväänsä.
Riinan postauksissa on hienoja kuvia hänen esittelemistään kasvareista, joten en nyt laittanut omia kuvia niistä.
Olimme myös ennakkoon sopineet Navettapiian puuhamaa -blogin Navettapiian kanssa, että yritämme tavata, kun kumpikin perjantaina messuille mennään. Olin hiukan skeptinen sen suhteen, että tungoksessa jonkun tietyn tutun näkisi ilman tarkan tapaamispaikan sopimista. Emmehän kumpikaan tunteneet toistamme ulkonäöltä. Uskomatonta kyllä, Navettapiika kiskaisi minua hihasta varsin pian messuille tultuaan. Vinkiksi sokkotreffien järjestäjille: kannattaa kertoa, millaiset korut korvissa killuu.
Pitkään blogeja seuratessaan niiden kirjoittajista tulee tuttuja ja monia ajattelee lämmöllä silloinkin, kun he eivät ole "langoilla". Blogi saa kuitenkin ihan uuden ulottuvuuden, kun tapaa sen kirjoittajan oikeassa elämässä. Blogin sielu saa kasvot. Oli kiva tutustua sinuun ja ystävääsi Navettapiika.
Mitään erityistä en lähtenyt messuilta hakemaan, mutta en sieltä tyhjin käsin kotiinkaan tullut. Hollantilaiset sipuli-juurakko-kauppiaat jäivät kokonaan tsekkaamatta. Kotimaiselta kauppiaalta ostin 5 daaliaa kympillä, koska tarjolla oli useampi matala laji.
Jouluruusuja ei voi olla liikaa ja messuillahan niitä on yleensä tarjolla. Omat kasvustoni ovat vielä kaukana sellaisesta mahtavasta pehkosta, jollainen esimerkiksi Kivipellon Sailalla puutarhassaan on. Tällä kertaa jouluruusuja lähti kotiin peräti kolme kappaletta; yksi oikein iso tummempi vaaleajouluruusu 20 kympillä ja kaksi tummaa Double Elleniä 12 eurolla.
Lisäksi ostin tuoksupelargonian ja tulppaanipelargonia Emman. Vielä viime hetkillä palasin hakemaan kolmen kimppatarjouksessa myytyjä jaloleinikkejä.
Ostin myös jättikimpun tulppaaneja ja kissakuvioituun purkkiin pakattuja toffeita naapurin miesväelle kiitokseksi keskiviikkona hajonneen autoni korjauksesta.
Paras ostos kaikista oli kuitenkin Puutarhaliiton julkaisema Viljelykasvien nimistö -kirja. Muistutus ko. opuksen hankinnasta on roikkunut työhuoneen ilmoitustaululla toista vuotta, vaan en ole saanut tilatuksi. Nyt huomasin kirjan messutarjouksena Kotipuutarha-lehden osastolla ja sitä on tullut selattua ihan hyötytarkoituksessa jo pariinkin kertaan.
Kirjasta löytyy tietoa kasvien tieteellisistä nimistä, niiden kirjoitusohjeita ja tietenkin nimien luettelo aakkostettuna suomenkielisenä, latinankielisenä ja ruotsinkielisenä.
Hesan Kevätmessut on taas katsastettu. Jälleen kerran totean, että varmasti pääkaupunkiseudulla tai Etelä-Suomessa olisi paikka ja varaus ihan oikeille puutarhaan ja kasveihin keskittyneille messuille. Tapahtuma, jossa tuotteitaan esittelemässä olisi runsaasti eri puutarhoja ja kasvikauppiaita.
Oheen mahtuisi myös ruukkuja, multaa, lannoitteita, kasvitukia, kastelukannuja, työkäsineitä, siemeniä, juurakoita, sipuleita. Miksei myös kasvivalaisimia ja puutarhakoristeitakin. Ei siis paljuja, laitureita, eikä edes metrilakua. Toki kahvila pitää olla, että ihanuuksia katselemaan saapunut vierailija saisi välillä vatsansa täyteen jaksaakseen taas kierrellä ja katsella. Kukahan ryhtyisi toimeen?
