Leikkasin pari viikkoa sitten kriikunapuista muutamia oksia maljakkoon. Lämpimässä sisäilmassa niihin tuli nopeasti valkoisia kukkia. Tulisipa yhtä paljon kukkia myös ulkona kasvaviin puihin sitten aikanaan. Joka vuosi kriikunat ovat kukkineet, mutta eivät koskaan näin tulvillaan, kuin sisälle tuodut oksat.
Maaliskuun lopulla huomasin sohvalla istuessani vaahterassa kaksi sepelkyyhkyä. Olenkin odottanut niiden huhuilua. Kaksi vuotta sitten tonttimme viereinen metsikkö kaadettiin juuri kyyhkyjen pesimäaikaan. Kyyhkypariskunta lenteli pihallamme eksyneen ja hädissään olevan näköisenä. Ihan suretti katsella niiden kodittomuutta. Löysivät kuitenkin jostain lähistöltä uuden pesäpaikan, joten pääsen edelleen iloitsemaan niiden läsnäolosta.
Tiistaiaamuna kyyhkypariskunta saapui etupihan marjakuusen alle nokkimaan siemenautomaatista pudonnutta evästä. Ehkä kolea ilma ja räntäsade oli niiden elämää häirinnyt.
Wikipediasta luin, että sepelkyyhkyä on kutsuttu toukomettiseksi, koska se huhuilee metsissä toukokuussa. Aikanaan kyyhkyn huhuilua kuullessani kuvittelin pöllön olevan jossain lähistöllä. Wikipedian mukaan moni muukin on kokemattomuuttaan samaan harhaluuloon törmännyt.
Tiistaiaamuna näin myös kevään ensimmäiset punarinnat. Tämä yksilö oli vähän ujo, sillä se ei millään halunnut nokkaansa näyttää. Punarinta on minusta seurallinen "juttukaveri". Monta kertaa puutarhassa touhutessani punarinta on napottanut aivan lähellä ja vaihtanut kuulumisia kanssani.
 |
| Mustarastas maaliskuisessa räntäsateessa |
Lukuisten piippojen ohella kevään aisti-iloihin kuuluvat myös lukuisat äänet. Useana päivänä tikka on koputellut lähistöllä. Alueelta poistettiin vanhat sähkötolpat, joiden hattuja tikat tapasivat kopistella. Jonkun muun kohteen ne ovat tolppahattujen tilalle näemmä keksineet. Yhtenä päivänä tikka hakkasi innokkasti vaahterassa olevaa linnunpönttöä. Toivottavasti siellä ei vielä ollut vuokralaisia sisällä.
Mustarastaan laulua olen monen monta kertaa ihastellut ja täällä blogissakin kiitellyt. Juuri nyt huilumainen luritus kuuluu aamuvarhaisesta iltamyöhään. Epäilen, että jälleen kerran talon päädyn köynnöshortensiaan on rakenteilla mustarastaan pesä.
Viikonloppuna siivosin patiota ja pergolaa. Terassilaudat kaipaavat kipeästi öljyämistä, joka jäi viime kesänä ympärillä pölyävän tierempan vuoksi tekemättä. Isot ruukut ovat viettäneet talven kumollaan talon seinustalla. Niiden alla oleva korotus sai vihdoin arvoisensa tuunauksen, kun Ukkokulta rakensi lankuista tukevan tason tekemälle niille kunnon jalat. Voin siis kantaa jalkoina toimineet tiilet takaisin kellariin.
Kevät on täynnä monenlaisia tehtäviä. Uusia ja edellisiltä vuosilta perittyjä. Osa on pakko hoitaa nopealla aikataululla. Osa taasen saattaa olla vasta idean asteella ja kypsyäkseen muhii niin päässä kuin paperillakin joskus kesän parin ylikin.
Jotkut ihmiset ahdistuvat tehtävälistoista. Minulle taasen listat ovat kirjanpitoa tulevasta ja menneestä. Asioiden ylös kirjaaminen helpottaa niiden hallintaa. Koen, että moni asia on jo ikäänkuin puoliksi tehty, kun se on löytänyt paikkansa listalta. Tehtävälistojen ei pidä olla pakkopullaa, vaan rivejä voi huoletta pyyhkiä pois.
Lehtikaktukset ovat käynnistäneet kolmannen kukinnan. Tosin vain muutaman nupun voimin jokainen. Soilikki virkistyi valoisista päivistä ja sekin kukkii parhaillaan. Pari orkideaakin näyttää kasvattavan vanhaan vanaan uusia nuppuja. Kliivia aloitti runsas kuukausi sitten kukinnan väsäämällä varrettoman kukan kahden lehden tiukkaan väliin. Nyt kliivia on saanut aikaan perinteisen varren ja sen päähän monta aukeavaa kukkaa. Kaukaa kliivian kukka näyttää hennon keltaiselta, mutta läheltä katsoen siinä on enemmän valkoista. Aika kaunis.
Kevään valo saa paljon hyvää aikaan. Kukat heräävät ja niin taitaa herätä ihminenkin. Ainakin tämä ihminen.
Hyvää viikonloppua kaikille!
