Ulkona sataa räntää, riskirätin kokoisia märkiä laattoja. Viikonloppu on alkamassa ja koti on siivottu. Sisällä on lämmintä ja tunnelmallista. Kohta sytytän kynttilöitä niin sisälle kuin uloskin.
Moni murehtii lahjojen hankkimista ja myöhässä olevia leipomuksia. Joulu tulee takuuvarmasti, vaikka emme tekisi yhtään mitään. Tiedän, että on helppo sanoa, ettei kannata stressata, mutta totta se on. Eniten paineita asetamme itse itsellemme. Tuskin kukaan huomaa, jos joku kaappi on siivoamatta tahi kakku kaupasta ostettu. Saattaapa olla niinkin, että muut ajattelevat mielessään, että onpa siinä fiksu ihminen, kun osaa jakaa voimavaransa, eikä ota turhia paineita.
Leivoin viikolla joulupipareita, joista yksi täysi pellillinen paloi tyystin karrelle, kun unohduin kuvaamaan näitä amarylliskuvia. Hetken harmitti, sitten tuumasin, että osa sentään paistui ihan säällisesti. Päivät kulkevat niin hurjaa vauhtia, ettei mitenkään ehdi tehdä kaikkea, mitä kullekin päivällä on ajatuksissaan suunnitellut. Silti huomaan saavani kaiken aiotun aikaan, kun rauhoitun tekemään asian kerrallaan. Se, mitä en ehdi, jääköön tekemättä.
Ystävä hyvä, relaa jo vähän,
pysähdy hetkeksi vaikkapa tähän.
Jouluna turha on höösätä suotta,
sitähän kerkeää pitkin vuotta.
Teetpä sinä sitten tuota tai
tätä,
joulun aika ei tulematta jätä.
Unohda siis turhat kiireet ja
juoksut,
istahda nauttimaan tunnelma
ja tuoksut!
Mukavaa joulukuista viikonloppua kaikille!
