 |
| Kartiovalkokuusi - Picea glauca |
Lumi tuli ja lumi meni. Sellaista tämä alkutalvi täällä etelärannikolla on miltei joka vuosi. Tänään on pilvistä ja pimeääkin pimeämpää. Tuulee aika navakasti, mutta ulkona tuntuu melko lämpimältä. Mittarissa on kuusi astetta plussaa, joten ei siis ihme, ettei näpit palelleet.
Tänään viritttelin jouluvaloja sisälle. Yksi kynttelikkö sanoi sopimuksensa irti, eikä ajastimia ollut riittävästi. En kuitenkaan lähtenyt kauppaan, sillä tänään on "älä osta mitään" -päivä. Ehtii sitä ajastimet hakkia ja jouluvaloja sytytellä myöhemminkin. Yksi päivä sinne tänne.
 |
| Posliinirikko - Saxifraga x urpium Auringon ihanat -blogin Inkalta |
Kohensin myös alkuviikosta pihalle laittamiani jouluvaloja. Kameraa en viitsinyt sisältä hakea, sillä kuvaaminen ei nyt hämäryydessä innostanut. Sen sijaan ulkoilu sinänsä tuntui mukavalta ja niinpä hain kellarista lapion ja kanttasin päivänliljapenkin. Maa on sulaa, joten lapio upposi multaan vaikeuksitta. Joitakin kastematojakin oli vielä hereillä ja avitin niitä takaisin maan uumeniin laittamalla hitusen multaa itse kunkin päälle. Olivat ehkä hiukan jäykänoloisia verrattuna kesäiseen aktiivisuuteen.
 |
| Laivan jälkiruokatarjontaa - enkä ottanut edes joka sorttia |
Keskiviikkona olimme päiväreissulla Tallinnassa. Koska matkassa oli mukana iäkkäät vanhempani, ohjelmassa mentiin heidän ehdoillaan. Kävimme katsomassa jouluisia kojuja Raatihuoneentorilla ja myös kahvilla siinä torin laidalla. Tallinnassa ei satanut, mutta aina siellä tähän aikaan vuodesta tuulee kylmästi. Lämmin juotava sulatti hyytyneitä jäseniä.
 |
| Valkosuklaalla päällystettyä juustotorttua mansikkakastikkeella |
Tallinnassa kannattaa kipaista myös apteekissa. Koska tiesin, etteivät vanhempani jaksa kovin paljon kävellä, katsoin etukäteen netistä Raatihuoneentorin lähellä olevien apteekkien sijainnin. Itse asiassa Euroopan vanhin yhä toiminnassa oleva apteekki eli Raeapteek (suom. Raadinapteekki) sijaitsee aivan Raatihuoneentorin tuntumassa jo vuodesta 1422 lähtien ja siellä kävimme ostoksilla. Toimivan apteekin ohessa on myös apteekkimuseo, johon kannattaa tutustua.
Voltaren emulgeel -geeliä kannttaa ehdottomasti tuoda Tallinnasta, jos sitä vain käyttää. 150 gramman tuubi vahvempaa versiota maksoi 15,67 €, kun Suomessa 100 gramman tuubi maksaa noin 24 euroa. Myös Compeed-laastareita kannattaa ostaa virolaisista apteekeista. Eivät ne sielläkään ihan halpoja ole, mutta edullisempia kuin meillä. Kaikkien Viron apteekkien osoitteet ja hinnat löydät tästä linkistä.
Hinnat ovat toki nousseet melkoisesti Virossakin, mutta moni tuote on siellä edelleen merkittävästi meidän hintojamme alhaisempi. Ja virolaisissa apteekeissa saattaa olla myös tarjouksia. Kesällä ostin isälle Aspirin cardiota tarjousihintaan 4,20 €. Suomessa sama paketti maksaa noin 12 euroa.
Jos on kerran Tallinnan joulutorilla käynyt, ei sieltä välttämättä uusia yllätyksiä löydy. Virolaisia perinneneuleita, huovutettuja hattuja, keramiikkaa, joulukoristeita ja monenlaista syötävää. Katselimme kojujen tarjontaa hetken aikaa, mutta ostokset jäivät melko vähiin.
Astuimme vanhaa kaupunkia kiertävään minijunaan ja teimme 20 minuutin sightseeing-reissun. Kierros maksoi 6 € per henkilö. Junassa sai hyvän käsityksen kaupungin kapeista kaduista ja vanhoista rakennuksista. Harmittelin, ettei ainakaan näin talviaikaan junassa ollut minkäänlaista selostusta tai opastusta. Hurjan paljon vanhoja rakennuksia remontoidaan, mikä on pelkästään iloinen asia.
Ostin joulutorilta kolme erilaista keramiikkakissaa. Yhden pöydälle seisomaan, toisen jonnekin roikkumaan ja kolmannen rintarossiksi. Eivät olleet kalliita ja nuori söpö miesmyyjä vetosi tällaisen tädin tunteisiin juuri sopivasti, että kukkaron nyörit aukesivat.
Laivamme saapui Tallinnan satamaan klo 14 ja pois se lähti jo klo 18. Koska meillä oli auto mukana ja ajoimme sen ulos laivasta, jäi maissaoloaika tosi lyhyeksi. Paluumatkalla satamassa unohdin vahtia huononäköisen isäni kulkua ja tokihan hän sitten kompastui katukiveykseen ja kaatui. Hän otti vastaan käsillään, jolloin oikean käden keskisormeen tuli oikein kunnon palkkeenkieli. Verta tuli ihan mahdottomasti. Käärin isän sormen auton ensiapupakkauksen sidetarpeilla, mutta se ei huoltani paljon helpottanut.
 |
| Rintarossikissa |
Vanhojen ihmisten tapaan isäni vähätteli vammaansa ja paineli laivan hyttiin pesemään sormeaan kylmävesihanan alla. Verentulo ei vähentynyt laisinkaan. Laivoilla reissatessani olen nähnyt niissä sairaanhoitajan/ensihoitajan huoneen ja isälle mitään kertomatta kävin kysymässä laivan infosta, onko ko. laivassa sairaanhoitaja ja jos on, niin voisiko hän tulla vilkaisemaan isän sormea. Mieshoitaja saapuikin pian paikalle ja hän totesi heti, että haava vaati ompelemista. Sairaanhoitaja ohjasi meidät ysikannella sijaitsevaan hoitohuoneeseen, jossa hän leikkaussalivalaisimen loisteessa puhdisti, tikkasi ja paketoi isän sormen. Eikä edes ottanut siitä mitään maksua, vaikka ovessa oli käyntihinnaksi mainittu 15 euroa. Erittäin ammattimaista ja ystävällistä palvelua, josta laitoin kiittävää palautetta laivayhtiölle. Iso huoli putosi sydämeltäni, kun saatoin jättää illalla isän kotiinsa paikattuna.
Juuso nukkuu parhaillaan takkahuoneen nojatuolissa. Kuorsaaminen kuuluu tänne työhuoneeseen saakka. Kunhan myöhemmin illalla istahdan sohvalle kutimeni pariin, saan taas Juusosta seuraa. Sillä on tapana tulla ihan kylkeen kiinni ja siinä se sitten vaihtelee asentoaan nyhjäten mamman vieressä. Oma kissa on kyllä iso ilo.
Mukavaa viikonloppua ja pikkujoulun aikaa teille kaikille!
