 |
| Puutarhaportti 3.4.2013 |
 |
| Puutarhaportti 3.3.2013 |
Kuukausi on jälleen vaihtunut ja on aika vertailla puutarhaportin tarjoamaa näkymää. Onhan tuossa selvä muutos, vaikka lunta onkin edelleen ihan hurjan paljon.
Tätähän on saanut odottaa, mutta ai, miten hyvältä noiden sipulikukkien kärkien ilmestyminen tuntuukaan! Meidän pihalla ensimmäiset kärjet tulevat pintaan yleensä rinteessä, aroniapensaiden alla. Siitä lumi sulaa aina ensimmäisenä. Tänä vuonna paikka on aika kurjan näköinen, sillä kaadetun koivun sahanpurut ja oksanrippeet ovat pureutuneet hankeen niin tanakasti, ettei niitä saa irroitettua juuri millään. Kunhan lumi on sulanut, pääsen haravan kanssa siistimään paikkoja ja tutkimaan puun kaatamisen aiheuttamia vaurioita kukkapenkissä.
Rinteen vasemman puolen suhteen onkin jännittävät ajat käsillä, sillä mylläsin paikan loppukesästä perusteellisesti ja nyt sitten odotellaan, mikä lähtee kasvuun ja mitä kenties joudun parantelemaan.
Pari päivää on mennyt rattoisasti klapitalkoissa. Joskus aiemmin meillä on ollut muutaman päivän vuokralla klapikone, mutta nyt sellaista ei saanut mistään. Ukkokulta kierteli vuokraamoita ja lopulta kauppoja ja osti vempaimen, jolla homma on sujunut yllättävän helposti. Oksaisimmat kohdat ovat tosin vaatineet jonkin verran pähkäilyä, mutta nyt puut on pilkottu ja odottavat enää latomista kuivumaan. Mihin nuo puut pinoisi, kun kaikkialla on lunta? Se onkin ratkaistava ennen pinoamisen aloittamista.
Edelleen on lähes kymmenen asteen yöpakkasia, mutta päivisin aurinko lämmittää ihan mukavasti. Tänäänkin talon varjoisammalla puolella mittarissa on +3 lämpöastetta, mikä on merkittävä edistys viime viikon miinusasteisiin verrattuna. Lumi sulaa, vaikkakin hitaasti, ja vähitellen hangen alta paljastuu tuttuja elementtejä. Pikkupuutarhan kivikin on vihdoin riisumassa paksua talvipeitettään.
Sisäänkäynnin tuijien reunustalla sammalleimut ovat alkaneet vihertyä. Paikka on aika aurinkoinen, mutta lunta on tuijien toisella puolella oikein kunnolla tiivistyneenä ojaan ja tien penkalle. Tänä vuonna en ole suojannut tuija-aidannetta auringolta. Ensin ne olivat niin syvällä hangessa, että vain hitusen latvankärkeä näkyi ja sitten unohdin koko homman.
Varaparkkipaikalle jäi säkkiin sen verran paljon kivituhkaa, etten jaksanut säkkiä mihinkään liikuttaa. Siellähän nuo ovat näköjään säilyneet ja vasta eilen huomasin lumen sulaneen hiekkasäkin ympäriltä. Multaa täytyy varmaan taas tilata tuollainen jättisäkillinen, sillä meneehän sitä. Josko saisi auton tuomaan lastin alapihalle läheisen pallokentän kautta. Helpottaisi minun kärräysurakkaani.
Aurinkoisten päivien huikeaa taivaan sineä on saanut ihailla mielin määrin. Jos lumen määrä ja kevään hidas edistyminen harmittaakin, ei voisi kirkkaammin aurinko paistaa kuin mitä viime päivinä on paistanut. Tänään kenotin klapiurakkani päätteeksi kameran kanssa pihalla ja katselin lentokoneen piirtämää valkoista vanaa taivaalla. Tuumasin, että kyllä vain on upea päivä.
