Perjantaipäivänä oli ensimmäinen aito kevään tuulahdus. Mittarissa lämpötila nousi etelän puolella +10 asteeseen ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Vaikka tuuli tuiversi ihan kunnolla, se ei tuntunut laisinkaan kylmältä. Päinvastoin, lämpö hiveli poskia ja tontin sisäänkäynnistä hiekoitushiekkaa harjatessani tuli takin sisällä hiki.
Lunta on edelleen kunnolla ja kolatuissa paikoissa tiiviitä kekoja saa katsella taatusti vielä pitkään. Puutarhakierros oli pakko tehdä, vaikka osittain se tiesi hangessa tarpomista. Pälvipaikkojakin alkaa lämpimiin kohtiin ilmestyä ja niitä piti tutkia erityisen tarkasti mahdollisia piippoja nähdäkseen. Alapihan Ovaalipenkissä lehdellä värjötteli leppäkerttu. Kuvaamisen jälkeen siirsin sen viereen toisen lehden, jotta se pääsisi halutessaan helpommin kömpimään suojaan.
Kevätkaihonkukka on raparperin lailla varsinainen kevätvirkku. Ensimmäiset auringonsäteet saavat kevätkaihonkukan heräämään ja pyrkimään esiin kohmeisesta maasta lahoavien lehtien välistä. Viime kesän kuivuus kuritti kevätkaihonkukkaa ja sen kasvustot olivat laajalti ruskeina. Pohdin, kuinka sen juurille on käynyt ja nouseeko se jälleen keväällä. Elossa näyttää olevan.
Talon puistopäädystä löysin pikkuisen piipon. En tunnista piippoja tässä vaiheessa, mutta toivon tämän olevan lumikello. Ainakin niitä olen tuohon istuttanut ja nimilappukin näkyy siinä taustalla. Toki piiposta voi tulla vaikka posliinihyasinttikin. Elämme nyt jännittäviä aikoja.
Harjaneilikka on varsinainen jäätiköiden valtaaja. Se on aina yhtä täynnä vihreää voimaa ja heti lumien sulaessa tanakasti valmina uuteen kasvukauteen.
Idänunikko on harjaneilikan tapaan kevään aikainen herääjä. Muutaman kerran se on saanut lunta niskaansa, kun olen levittänyt paksumpia kasoja laajemmille alueille. Eipä ole unikko ollut moksiskaan, vaan sinnikkäästi levittelee lehtiään kohti auringonvaloa.
Alapihan Ovaalipenkissä jouluruusutkin ovat valmiina kukkimiseen. Nuput pullistelevat lehtien ollessa vielä nuutuneita vapauduttuaan vasta lumen ikeestä.
Jouluruusuja olen istuttanut sinne tänne puutarhaan nähdäkseni, missä ne parhaiten viihtyvät. Unelmissani on samanlainen jouluruusupehko, kuin Kivipellon Sailalla puutarhassaan. Jouluruusun sanotaan viihtyvän varjossa puiden ja pensaiden alla. Puutarhassani parhaiten viihtyvä jouluruusu on kuumassa ja aurinkoisessa rinteessä. Siitä päättelen, että tärkeintä on, ettei vesi jää seisomaan jouluruusun tyvelle.
Omenapuiden alle on vuosien saatossa muodostunut helmililjojen keskittymiä. Syksyllä ne kasvattavat vihreät lehdet, jotka tulevat jänisten napostelemiseksi säännöllisesti joka kevät. Silti helmililjat kukkivat aina komeasti eli kukka-aiheet saavat onneksi nousta rauhassa mullasta ajallaan. Toivottavasti näin käy tänäkin keväänä.
Tämä olopihan puutarhaporttikuva oli ihan pakko laittaa, jotta totuus pihani keväisyydestä kävisi selväksi. Yksittäisiä piippoja ja raparperin palluroita esittämällä mielikuva pidemmälle edistyneestä keväästä on harhaa. Ihan eletään yhä lumen ja jään keskellä, mutta toivo vihertyvästä maasta ja lämpimistä päivistä on saanut lujan ja todelta tuntuvan otteensa. Alkaa pikkuhiljaa mahanpohjassa olla tuttua odotuksen kutinaa. Vuoden parhaat hetket ovat pian käsillä.
