Iris-herkkuja esillä

Iris ret. 'Katharine Hodgkin'

 

Maaliskuun viimeisen kokonaisen viikon lähes jokaisena päivänä tuuli navakasti. Samoin viikonloppuna. Perjantaina aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja mittari nousi peräti +11℃:een. Tilaamaani multakuormaa odotellessa kiersin pihamaan kuvaten auringon esiin houkuttelemia kukkia.

Oikearinteen kevätkurjenmiekka 'Katharine Hodgkin'it olivat avanneet ensimmäiset kukkansa. 

Iris ret. 'Katharines Gold'

Myös Vasenrinteen alalaitaan istutetut 'Katharines Gold'it rohkaistuivat iltapäivällä näyttämään kauniita terälehtiään. Ehdin jo muutamana päivänä kummastella, mihin nämä kultaiset kukat ovat kadonneet. Putkahtivat aivan yllättäen maksaruohojen ja pikkutalvion välistä esille.

Iris ret. 'Pauline'

Oikearinteessä (sielläkin) mylläsin viime kesänä voimallisesti. Poistin ison määrän vuorenkilpiä ja siirsin Pikkupuutarhasta Oikearinteen toiseen reunaan pallohortensioita. Vuorenkilpiä jäi vielä omaankin tarpeeseen. Kotilot tykkäävät lymytä vuorenkilpien lomassa, josta syystä olen niitä vähentänyt.

Syksyllä laitoin Oikearinteestä paljastuneeseen multatilaan pikkusipuleita. Näistä mm. kevätkurjenmiekka 'Pauline' kiirehti ensimmäisenä avaamaan kukkiaan. 

Iris ret. 'Frozen Planet'

Samoin utusinisten 'Frozen Planet'ien ensimmäinen kukka on avautunut. Frozenia olen istuttanut Oikearinteeseen syksyllä 2020. Se ei ole ollut kovin ahkera kukkija, mutta viime keväänä sentään ihastutti nousemalla varhain ja avaamalla kukkansa. Nyt seuraankin kiinnostuneena, kuinka käy näiden tuoreempien Frozeneiden. Kukkivatko kaikki nyt, kukkivatko myös tulevina keväinä?

Scillat

Scillojakin tupsahtelee siellä täällä väriä näyttäen. Nämä ovat Scilla sibericaa eli idänsinililjaa. Kirjokevättähtiä (Scilla forbesii/Chionodoxa) ilmestyy yhtä varmasti. Scillat ovat levinneet joka paikkaan. Niitä nousee jopa kivituhkakäytävillä, joskin yksittäisinä.   

Vuosia sitten samaan bussiin aamuisin töihin mennessäni nousi rouva, jonka riemu keväällä nousevista scilloista sai minut kutsumaan häntä rouva Ihanaksi. Hän huokaili korviin saakka hymyillen, kuinka scillat ovat niiiiiin ihania. Tuo rouva on jo eläkkeellä ja melko huonokuntoinen. Viimeksi häneen törmätessäni emme enää puhuneet ihanista scilloista, mutta sama hymy hänen kasvoiltaan edelleen löytyi.

Bellis - Kaunokainen

Kaunokainen kukki syksyllä aivan viime hetkiin saakka. Se näyttää tyytyneen lyhyisiin talviuniin ja jatkaa kukkimistaan likimain siitä mihin ennen vuodenvaihdetta jäi. Näillä minun belliksilläni on tapana valua penkistä kanttausuraan. Luultavasti niiden tarkoitus on siirtyä kukkimaan nurmikolle, mikä sinänsä ei haittaa. Heidän kukkimistaan nurmikolla kukkiminen saattaa kuitenkin haitata. Viimeistään siinä vaiheessa, kun päätän leikata pitkäksi venähtäneen nurmikon. No, siihen on vielä aikaa. Valukoon bellikset siihen saakka rauhassa.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Arvatkaapa mikä tässä työntää mullasta kartiomaisia alkujaan? Se on punakolmilehti varjoisassa Metsäpuutarhaksi nimittämässäni paikassa, talon puiston puoleisessa päädyssä. Talven jälkeen jokainen nousija tuntuu yllätykseltä. Iloiselta sellaiselta.

Punakolmilehden valitsin yhdeksi vuoden 2023 Koska kukkii -haasteen seurattavaksi. Silloin se kukki 11.5. 

Lavallinen multasäkkejä saapui sovitusti. Laskupaikkana toimi varaparkkipaikka, jonka hiekkapäällyste ei sallinut käsin ohjattavan haarukkavaunun liikuttamista parempaan paikkaan. Niinpä kuski jätti luvallamme lastin varaparkkipaikan sisääntuloon. Siitä sitten siirsimme 65 säkkiä alueen reunaan odottamaan jatkokäsittelyä. Ehdin jo kärrätä 7 säkkiä alapihalle.

Eipä tarvitse auton takapaksissa kuskata multasäkkejä kaupasta koko kesänä. Hankkijan verkkokaupasta tilattuna lavallinen eli 65 Biolanin Musta multa 45 l -säkkiä maksaa 289  € pihaan toimitettuna. Tarjouksesta yksittäisiä multasäkkejä saa varmasti edullisemminkin, mutta eipä tarvitse ainakaan mullan vuoksi kauppaan lähteä. Lähin eli noin 14 km:n päässä sijaitseva rautakauppa veloittaa toimituksesta 100 eurosta ylöspäin. Muilla toimittajilla samanlaisia kuljetushintoja itse mullan päälle.

Tussilago farfara - Leskenlehti

Multasäkkejä siirrellessä huomasin kadunvarren ojassa jotain keltaista. Koululaiset heittävät usein karkkipapereita luontoon, mutta tämän keltaisen kohdalla epäilykseni osuivat oikeaan. Leskenlehtihän se siellä. 

 
Yksittäisiä krookuksia nousee siellä täällä. Viikonloppuna oli hyisen kylmää ja paljon muuta tekemistä, joten puutarhakierros jäi ylimalkaiseksi vilkaisuksi. Kylvin tsinnioita, kiinanasteria, maariankelloa, auringonkukkia ja kesäpäivänhattuja. Ja kurkkujen siemenetkin laitoin multaan. 

Ulkona voi työskennellä viileämmässäkin säässä, kunhan varustautuu asiallisin taminein. Toivon kuitenkin pääsiäiseksi lämpimämpää. Yöpakkasten jäljiltä aamutuimaan maa on kohmeessa, eikä ainakaan kaivuhommia tule silloin tehtyä. Ei tässä mitään kiirettä pihatöiden kanssa ole. Olisi vain niin mukava viettää aikaa pihalla ja tekemistähän sieltä aina löytyy.

Olemme siirtyneet huhtikuuhun. 

Iloisia kevätpäiviä kaikille!

Nyt meitä hellitään

Puutarhaelämän ja muun elämän yhteensovittaminen näin kevätkiireiden keskellä tuntuu välillä luonnottoman vaikealta. Etenkin tällaisina aurinkoisina ja lämpiminä päivinä mieli vetää ulos pihahommiin, vaikka välillä pitäisi siivota, tehdä ruokaa ja pestä pyykkiä. Ikkunoistakin vasta murto-osa on pesty. Raskaampien kaivu- ja kärräysurakoiden väliin on hyvä järjestää taukoja ja lepopäiviä. Muuten saattaa selkä kiukustua pahemman kerran.

Sitten kun saa itsensä järjestettyä suunniteltujen pihatöiden pariin, valmista tulee odotettua nopeammin. Miten ne kaikki suunnitellut ja suunnittelemattomat projektit kasvavatkin omassa päässä niin valtaviksi ja aikaavieviksi?

Scilla bifolia - Pikkusinililja

Meistä kukaan ei taida olla yksinään kiiretuntemustensa kanssa. Yhdessä jos toisessakin blogissa mainitaan, kuinka muu elämä haittaa puutarhaelämää. Olemme odottaneet kevättä hartaasti ja kokeneet monta pettymystä lumen ja kylmyyden muodossa. Nyt meitä vihdoin hellitään kaikella kauneudella. On maltettava pysähtyä nauttimaan kauniista näkymistä. Aika ei pysähdy, me voimme sen tehdä.

Prunus padus - Tuomi

Puut ja pensaat vihertyvät ihan silmissä. Tuomessa on ollut isot silmut jo parin viikon ajan. Vappuna silmuista ryöpsähti hiirenkorvat esille. Pienemmät koivut ja monet muut puut seuraavat perässä. Pari päivää sitten katselin ruusuorapihlajan pikkuruisen palleroisia silmuja. Nyt näen jopa työhuoneen ikkunasta paljain silmin alapihalla kasvavan ruusuorapihlajan samaisten pallerosilmujen kasvaneen.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Tarha-alppikärhöistä Purple Dream avaa pian lehtisilmunsa. Willy seuraa vastapäistä kärhökaveriaan piirun verran perässä.

Clematis integrifolia 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

Päivänpesän elämää -blogin Katja löysi elonmerkkejä omasta Aljonushkastaan jo ennen vappua. Muistin viimein vappupäivänä kumarua omien Aljonushkieni tyveen ja sieltähän nekin ovat puskemassa uutta kasvua.

Pulsatilla vulgaris - Tahrakylmänkukka

Tarhakylmänkukat heräävät nyt sekä Vasenrinteessä että Pikkupuutarhan Harkkokäytävällä. Katsokaa, miten söpöjä karvapienokaisia ne ovat. Nuppukin on jo selvästi näkyvissä.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannukset senkun lisääntyvät ja leviävät. Näitä kannattaa istuttaa lisää vaikka joka vuosi. Joka kaupasta pystykiurunkannuksia ei löydy, mutta verkkokaupoissa etenkin tätä Bettiä on alkanut olla paremmin.

Corydalis solida 'Purple Bird' - Pystykiurunkannus

Syksyllä tilasin Eurobulbilta pussillisen kuvan Purple Birdiä. Ilahduttavaa istuttaa sipuleita, jotka osoittautuvat varmoiksi nousijoiksi. Tosin edellisen vuoden hankinta, 'Porcelain Blue' ei kukkinut missään vaiheessa kesää. Tiesin sen olevan muita kiurunkannuksia myöhäisempi kukkija, mutta eipä herännyt. Saattaapa se yllättää ja nousta tulevana kesänä. Aina sopii toivoa. Ja jollei nouse, voin etsiä syksyllä uusia Porcelain Bluen kauppiaita.

Hissukseen vihertyvälle nurmikolle on ilmestynyt sinne tänne pieniä pystykiurunkannuslämpäreitä. Mikäli nurmikko saa lähiaikoina vettä, sen kasvu räjähtää siihen pisteeseen, että pian on ensimmäinen leikkuu edessä. En ole tänä keväänä haravoinut nurmikkoa juuri ollenkaan. Kanttausurista olen ohikulkiessani siepannut kourallisia kuivuneita lehtiä. Lisäksi tuulenpuuskat juoksuttavat lehtiä mm. puistoalueelta meidän puolelle. 

Näkymien siistimiseen ruohonleikkuu on hyvä lääke. Noiden pystykiurunkannusten kannalta en vain nyt halua kiirehtiä toimenpidettä, jotta ehtivät siementää. Kodin lähellä on kaksi taloa, joiden pihanurmet ovat parhaillaan täynnä pystykiurunkannuksia.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Lämpimän aurinkoiset päivät ovat saaneet puutarhaihmisen pään monin tavoin sekaisin. Sipulikukkia ja muita varhain herääviä kasveja tutkiessa ja kuvatessa olen jo monta kertaa erehtynyt sormilla rapsuttamaan perennapaikkoja ihmetellen, missä ne luuraavat. Sitten havahdun totuuteen, ettei kaikkien aika edes vielä ole. Eikä muutenkaan mikään kiire.

Muutama päivä sitten tällainen ihmettely kohdistui Päivänliljapenkin arovuokkoihin. Missä ne oikein ovat? Onko talvi vienyt jokaisen? Ihan turhaan moista tuskailin. Siellä ne odottivat mullassa sopivaa hetkeä ja vappupäivänä niitä sitten nousikin melkoisella vauhdilla päivänpaisteesta nauttimaan.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Molemmat tuurenpihlajani ovat pian valmiita avaamaan lehtikäärönsä. Ladatessani tätä kuvaa tietokoneelle, huomasin lehtikäärön sisällä aivan selvästi nupun. Katsokaa, eikö olekin? Kohta kipitän alapihalle tutkimaan asiaa tarkemmin. Kuvaushetkestä on kaksi päivää. Tänään, lauantaina saattaa näkyä jo enemmän.

Kivipellon Saila puhui postauksessaan kukinnan yltäkylläisyyden tuomasta onnellisuudesta. Minun on helppo yhtyä hänen kertomaansa ja tunnelmaansa. Myös siihen, miten ihmeellisiä scillat ovat. Nuorena tyttönä katselin vanhojen omakotitalojen puutarhoissa lainehtivaa sinistä kukkamerta. Enpä silloin tiennyt, että joskus minulla on samanlaisia kukkameriä kotipihassani.

En ole vuosiin istuttanut yhtään uutta kevätkirjotähteä tai idänsinililjaa. Paitsi valkoisia scilloja ja pikkusinililjaa. Silti meillä kasvaa scilloja likimain joka paikassa. Muurahaiset kuljettavat scillan siemeniä uusille alueille. Samoin teen sitä itse kasveja jakaessani ja siirtäessäni. Myös puutarhakompostin mukana scillat löytävät uusia asuinalueita.

En vedä hernettä nenään edes siitä, että scilloja nousee kivituhkapintaisilla kulkuväylillä.Onneksi ei sentään laajoina mattoina, vaan lähinnä yksilöinä siellä täällä. En ryhdy niitä kaivelemaan pois, koska kesän aikana ne katoavat ilmestyäkseen taas seuraavana keväänä kukkimaan. Tänä keväänä käytävät eivät kuki juuri ollenkaan. Viime kesänä levitetty uusi muhkea kivituhkapinta on hetkeksi tukehduttanut mahdolliset scillojen pikkusipulit. Sieltä ne luultavasti ajan kanssa bongaavat itsensä esiin.

Esikko

Olen istuttanut hedelmäpuiden alle joitakin matalampia kevätsipuleita. Kirjopikarililjaa, lumikelloja, helmililjoja. Kesän edistyessä samaisiin paikkoihin ilmestyy itse itsensä siementäneinä myös akileijoja, sormustinkukkia ja pioniunikoita.

Pari vuotta sitten laitoin Huvituksen alle muutaman Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saadun esikon. Hölmö juttu siinä mielessä, että esikot joutuvat ponnistamaan itsensä näkyville valtavan scillajoukkion keskeltä. Olen käynyt hivenen siirtämässä sivuun sipulikukkien lehtiä, jotta esikot saisivat tarpeeksi valoa ja pääsisivät paremmin näyttäytymään. Enpä tullut esikoita istuttaessa miettineeksi, että samainen paikka on keväisin sipulikasvien temmellyskenttä.

Ornithogalum oligophyllum (ent. balansae) - Turkintähdikki

Kirjoitan tätä juttua lauantai-iltapäivällä. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja mittari näyttää +20℃. Ulkona olisi siis mitä mainioin tilaisuus erilaisiin puutarhatöihin. Aamupäivä meni kuitenkin rautakaupassa ja puutarhamyymälässä käyntiin. Haimme rautakaupasta pari raudoitusverkkoa. Toisen niistä tarvitsen tueksi tuoksuherneille, jotka istutan viime kesäiseen tapaan lavakaulukseen. Puutarhamyymälässä taasen tein muutamia uusia hankintoja. Niistä tarkemmin myöhemmin. 

Puschkinia libanotica - Posliinihyasintti

Sunnuntaina aion jatkaa aloitettua puutarhaprojektia. Joitakin kylvöjäkin on tarkoitus tehdä. En ole pitänyt kiirettä kurpitsojen kylvöllä. Ne itävät yleensä nopeasti, mutta maahan niitä ei voi laittaa vielä vähään aikaan. Luvassa on taas kylmempää, jopa yöpakkasia ja räntää. Nämä tämänhetkiset lämpimät kesäsäät ovat ajankohtaan nähden epätavallista herkkua. Hiukan viileämpi sää ei kovin paljon harmittaisi, kunhan sääherra pysyy kohtuudessa. En yhtään kaipaa minkäänlaista liioittelua.

Hyasintit 'Pink Surprise' ja 'Woodstock'

 Puistovahti vahtii, etteivät puut karkaa,
ja yhtä kukkaa, erityisen arkaa,
se aina kastelee ja kuivat lehdet nyppii,
ja välillä vähän tanssahtelee ja nurmikolla hyppii.

– Eppu Nuotio –

 Nautinnollisia kevätpäiviä kaikille!

Tilapäinen viivästys keväässä

Crocus tommasinianus 'Roseus'

 

Viikonloppuna ja tämän viikon parina ensimmäisenä päivänä sää suosi pihatöissä ahertavia. Sadepilvet purjehtivat meidän tontin yli lastiaan laskematta. Aurinkokin näyttäytyi välillä niin, että fleecetakilla tarkeni työskennellä. Kunhan ei alkanut istuskella. Silloin kolea tuuli osui ja laittoi liikettä niveliin.

Maanantaina päivystin pihalla saapuvaksi luvattua multakuormaa. Siinä ohessa innostuin leikkaamaan pensasruusuja, vaikka tarkoitus oli sitä hommaa siirtää vielä viikolla parilla. Meillä on hyvä oksasilppuri, mutta piikikkäiden ruusujen tunkeminen silppurin kitaan on ikävää hommaa. Kunnollisista hanskoista huolimatta piikkejä saa nyppiä sormistaan pitkään työn päätyttyä. Kaatopaikkakäynti häämöttää lähitulevaisuudessa, joten päätimme kuskata ruusurisut samalla keikalla.

Multakuorma saapui sovitusti. Kohta minun on varmaan keitettävä kahvit kuljetusfirman kuskille, kun joka kerran sattuu sama mukava kaveri. Lavallinen Biolanin mustaa multaa eli 65 x 45 litran säkkiä laskeutui varaparkkipaikalle. 

Tällä kertaa sallin kuskin jättää muoviin pakatun säkkitornin keskelle aluetta, koska maa on paikalla pehmeää, eikä mahdollista haarukkatrukin kulkua. Vuosi sitten pino kellahti nurin. Kuskin kanssa keräsimme säkit takaisin pinoon, eikä yhtään säkkiä mennyt rikki. Nyt kärräsimme Ukkokullan kanssa osan säkeistä alapihalle, osan kellariin ja loput pinottiin pressun alle varparkkipaikan sivuun. 

Hankkijalta tilattu kuorma maksoi 299 € sisältäen toimituskulut. Tarjouksesta multasäkkejä saa usein edullisemmin, mutta ei niitä henkilöautoon kovin montaa kerralla mahdu. Emme enää voi tilata kuorma-autolavallista multaa, koska tontilla ei ole kippaus- eikä säilytyspaikkaa.

Kevään edistymisessä on tilapäinen viivästys. Ties kuinka monennen kerran. 10 vuorokauden ennusteessa on muutaman asteen yöpakkasia, eikä lumikaan ole poissuljettua. Ensi viikon lopulla näyttää sentään hiukan toiveikkaammalta. 

Jonkun verran ottaa pattiin tällainen kylmyys, kun olen odottanut kevättä ja elämän siirtymistä pihalle kuin kuuta nousevaksi. En kuitenkaan anna säävastoinkäymisten nujertaa. Lisään vaatetta ja valitsen tehtävistä sellaiset, joissa koleus tai tihkusade ei ole este.

Helleborus 'Double Ellen'

Jouluruusujen nuput nostavat päätään, vaikka kukat eivät kiirehdi avautumistaan. Osassa jouluruusuja lehdet ovat talven jäljiltä repaleiset, osin ruskeita. Siistin niitä jossain välissä. Huonokuntoiset lehdet voivat toimia suojana, jos vaikka sitä lunta sataa.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Kevätkaihonkukka kiirehtii joka vuosi avaamaan nuppunsa ensimmäisten joukossa. Paras sinerrys on vielä edessäpäin. Suurin osa kevätkaihonkukkien lehdistäkin on vasta rullaamassa kääröjään auki. Ovaalipenkki on suojaisa ja lämmin. Siellä kevätkaihonkukka avautui ensimmäisenä. Yleensä näin käy Vasenrinteessä.

Iris reticulata 'Purple Hill'

Ruusupenkin Purple Hill - kevätkurjenmiekat ovat nyt kaikki auki. Näin viileässä kukkiminen kestää mukavan pitkään.

Iris reticulata 'Pauline'

Näistä kuvan Paulinena istutetuista kevätkurjenmiekoista olen taas hiukan hämilläni. Terälehden kuviossa ei ole keltaista, eikä pitäisikään. Netissä kuvia selaillessa törmäsin sellaisiinkin Pauline-kuviin, joissa terälehdissä on myös keltaista. Ota näistä nyt selvää. Näyttää kuin osaa nupuista ja lehdistä olisi käyty napostelemassa.

Pörriäinen Iris Katharines Goldissa

Maanantaina oli kohtalaisen lämmintä. Pörriäisetkin jaksoivat olla liikkeellä. Katharines Goldit houkuttelivat kimalaisia puoleensa.

Ensimmäiset kirjopkarililjat nousussa.

 
Vasenrinteessä näin ensimmäisen liljakukon. En vaan ehtinyt saada sitä hyppysiini, kun se jo kellahti karikkeen sekaan selälleen. Vasenrinteessä ei kasva ainuttakaan liljaa, eikä oikeastaan ihan lähelläkään. Keisarinpikarililjat ovat jo saaneet mittaa ja muutama kirjopikarililjakin on alapihalla nousussa. On siis tehostettava liljakierroksia, jotta ehdin puuttua kukkoesiintymiin. 

Innokkaimmat punatakit litistän sormilla, jos vain ehdin saada ne kiinni. Kaikki liljat kierrän suihkuttamassa valkosipuliuutteella. Puutarhan parhaaksi -ryhmässä kerrottiin, että liljakukot suunnistavat isäntäkasveihin hajun perusteella. Valkosipuliuute sekoittaa niiden hajuaistin. En tiedä, kuinka tutkittua tietoa tuo on, mutta kaikkia keinoja kannattaa kokeilla. Jos niistä ei ole muille mitään haittaa.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Koiranhampaissa on jo nuppuja näkyvissä. Näitä olen muutaman vuoden ajan istuttanut alapihalle Kiemurapenkkiin ja Päivänliljapenkkiin. Kummassakin paikassa ollaan hereillä. Saattaa olla, että ovat aiempinakin keväinä olleet varhaisia, mutta en vain ole kiinnittänyt niihin erityistä huomiota. Nyt kasvusto on monin paikoin vielä varsin matalaa, joten näkymät eri kasveihin on hyvät.

Dicentra spectabilis - Särkynytsydän

Särkynytsydänkin tunkee punertavia versojaan maan pinnalle. Noista sentin kokoisista kärjistä on vielä matkaa kookkaisiin puskiin. Kiva kuitenkin nähdä, että elossa ovat. Talven jäljiltä sama huoli kunkin selviytymisestä valtaa puutarhurin vuosi toisensa perään.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehtikin on aloittamassa tämän kesän kasvuaan. Viikko sitten tällä samalla paikalla oli vielä jämäkkä kerros jäistä lunta. Kukapa sitä viitsisi päätään jäähän hakata. Parempi odottaa sulamista ja nousta sitten kevein mielin ja vähäisemmin ponnistuksin ylös mullasta.

Scilla bifolia - Pikkusinililja

Pikkusinililjoista pidän eniten tällaisina nuppuina. Eikö olekin söpö! Tykkään minä niistä kukkivinakin, mutta joidenkin kasvien nuppuvaihe vetoaa minuun erityisen paljon. Pikkusinililja kuuluu näihin.

Eranthis hyemalis - Italiantalventähti

Yllättävän paljon pieniä ötököitä lentää ja mönkii, vaikka maakin on varmasti vielä aika kylmää. Näin on hyvä ainakin muuttolintujen kannalta, jotta löytävät luonnosta syötävää. Poistin ruokinta-automaatit yhtä lukuunottamatta. Annan tinttien syödä sen viimeisenkin tyhjäksi. 

Aikamoinen lintujen vilske käy pihassa. Eniten on punarintoja, vihervarpusia, viherpeippoja, keltasirkkuja, pikkuvarpusia ja peipposia sekä tali- ja sinitiaisia. Muutama mustarastaskin tepastelee marjakuusen alla siemeniä etsien. Muut lajitoverit lurittelevat puiden latvuksissa. Kaksi pyrstötiaista on vieraillut säännöllisesti marjakuusen talipötkössä. Tiistaina viimeksi. Nyt talipötkö on pois nokittu, joten pyrstötiaiset taitavat muuttaa muualle.

Tavanomaisten kevättöiden ohessa pihassa on muutama isompi urakka. Ukkokulta on purkanut huonokuntoisesta leikkimökistä lähes kaiken irrallisen. Seuraavaksi on vuorossa itse rakennuksen purkaminen ja pois kuskaaminen. Vapautuvalle paikalle on hapuilevia suunnitelmia, mutta mitään ei ole vielä lukkoon lyöty. 

Leikkimökissä ei enää vuosiin kukaan ole käynyt leikkimässä. Rakennus on toiminut hyvin näkösuojana rajanaapuriin päin ja samalla myös kotoisana pihaelementtinä. Varsinaista näkösuojatarvetta ei ole, koska niin meidän kuin naapurinkin oleskelualueet ovat muualla.

Pajuangervoaidanne leikattu

 
Oikearinteeseen on tulossa joitakin uusia kasveja. Kunhan osaan päättää, mitä hankin. Puutarhamyymälät avaavat vasta oviaan eli kiirettä ei toistaiseksi ole. Myös kasvimaan päädyn vattupenkki on saanut lähtökäskyn. Se vaatii ankaraa lapiointia, johon kerään voimia. Tiistaina käytin muutaman ylimääräisen voimalatauksen leikkaamalla matalaksi noin 20 metrin pajuangervoaidanteen. Risut piti vielä kuskata poiskin odottamaan hakettamista. Ja alue siivottava urakan jäljiltä. Tiesinpä taas töitä tehneeni. 

Marketin pionikimppu on kestänyt viikon. Pionit uuvahtavat ennen neilikoita, jotka jaksavat kukkia maljakossa pitkään. Tällä kertaa valitsin valkoisia neilikoita, jotka eivät näköjään avaudu yhtä tehokkaasti, kuin edelliset keltaoranssit. 

Pari scillaa tulossa Huvituksen alle.

 
Vielä menee heti siihen, että pääsee omasta pihasta pioneja maljakkoon poimimaan. Sitä odotellessa nautitaan pihan piippoesiintymistä.

Piippobongaajan juhlaviikot avattu

Johan on ollut mahtava pääsiäinen. Aurinko paistaa, linnut laulaa ja lumi sulaa silmissä. Muuta puutarhaileva ihminen ei tarvitsekaan. Tällaisia päiviä on odotettu pitkään ja hartaasti.  Vihdoin voi avata ovia ja ikkunoita ulos. Elämä laajenee kodin seinien ulkopuolelle, eikä sohvakaan enää kutsu syliinsä.

Pörriäiset valtasivat auringossa avautuneet krookukset.

Lauantaiaamuna lähdettiin Ukkokullan kanssa pitkälle lenkille. Kierrettiin melkein koko kylä. Yli kahden tunnin lenkki lämpimässä kevätsäässä oli innostavaa. Katse harhaili vuoroin taivaalle lintujen lentoa seuraillen, vuoroin pitkin pientareita ja puskia mahdollisia leskenlehtiä etsien (ei näkynyt). Kotona ruoka maistui lenkin jälkeen. Seuraavana aamuna reippailu tuntui jäykkyytenä talven laiskistamissa lihaksissa.

Kevään ensimmäinen perhonen krookuksissa.

Uutisissa mainittiin tulevan kesän kärsivän pölyttäjäkadosta. Krookukset houkuttelevat luokseen surinaa ja pörinää. Tämä on muistettava ensi syksynä sipulikasveja valittaessa. Lisää krookuksia ympäri pihaa, jotta kaikkein aikaisimmillakin pörriäisillä olisi ruokaa tarjolla.

Crocus sieberi Firefly - tai sitten ihan joku muu

Perjantaina ja lauantaina kiersin pihassa lähinnä kameran kanssa ihastelemassa ja ihmettelemässä. Sormia kyllä pisteli päästä haravan varteen ja noukkia tuulen talven aikana pudottamia oksia ja muuta sälää. Tässä vaiheessa vielä maltoin mieleni, sillä joissakin paikoissa oli vielä lunta. Ja nurmikkokin edelleen aika märkä.

Crocus species Fuscotinctus

Piippoja nousee sieltä täältä. Jotkut muistin ja tunnistin heti nähtyäni. Joidenkin piippojen nimi piti syynätä sisällä istutuslistasta. Valitettavasti en ole kovin taitava tunnistamaan eri kasveja verson kärjestä tai nupun asennosta. Harvoin lähden edes arvuuttelemaan, vaan mieluummin tukeudun faktaan.

Crocus crysanthus 'Romance'

Mietin, vaikuttaako sipulin ikä sen kukintaan? Laji ainakin vaikuttaa. Nämä krookukset on istutettu viime syksynä. Niiden sijainti on valoisa ja lämmin, mutta moniin vuosia aiemmin istutettuihin ja kukassa jo oleviin verrattuna nämä vasta heräävät.

Siellä täällä mullan pinnassa on pieniä sipuleita, joita routa on nostanut ylös. Osan painoin takaisin multaan, jos se vain onnistui. Paikoin ei onnistunut, kun mullan alla oli vielä maa kohmeessa. Kuvan krookus näytti aukovan suutaan kuin kala kuivalla maalla. Sille etsin aurinkoisen paikan, jossa sain sen sipulin mullan sisään.

Scilla forbesii (Chionodoxa luciliae) - Kirjokevättähti

Lauantaina Vasenrinteen scilloissa on jo väriä näkyvissä ja maanantaina ensimmäiset avoinna. Hetken päästä sinisen scillameren aallot huojuvat koko rinteessä ja sen yläpuolella. Aalloilla purjehtii silloin myös kevätkaihonkukkia, eikä aikaakaan, kun joukkoon liittyvät myös lemmikit. Kevään sininen taika on nähtävissä niin  maassa kuin taivaalla.

 
Marjapensaiden välissä on isompi aukko, jonka täytin syksyllä sipuleilla. Krookuksia istutin mix-pussukan eli värien sekamelskaa on niiden puolesta nähtävissä. Samaan paikkaan laitoin myös Darwin-tulppaaneja, jotka nekin ovat päättäneet herätä.

Olopihan Allaspenkissä ollaan myös hereillä. Vaikka alue on muuten hyvin valoisa ja aurinkoinen, takareunan isot tuijat pitävät paikan pitkään lumen ja jään vallassa. Lauantaina kuvaan osui luntakin, sunnuntaina vasemmalla oli enää pieni jääpläntti ja maanantaina loputkin lumet katosivat.

Kaikenlaiset verkko- ja risuviritelmät eivät ole niitä mieluisimpia katseltavia. Jos on valittava, katsooko väliaikaisia viritelmiä vai tarjoaako piipot jäniksille ja peuroille, on vastaus selvä. Aion poistaa ainakin suurimmat havut. Koska kellarissa ei ole enää palaakaan verkkoja, käyn suihkuttamassa TricoGardenia piippojen läheisyyteen. Talon molemmissa päissä on myös väliaikaiset verkot peurojen varalta. Peurat hyppivät 150-senttisen verkkojen yli, mutta hiljaiseen aikaan kulkevien sorkkaeläinten kulkua toisaalle ne hiukan ohjaavat.

Ensimmäiset narsissitkin kurkkivat jo Vatukkalaatikossa. Sunnuntaina kaikki lumi oli sulanut. Jälleen kerran ihmettelen, miksi en istuta tähän paikkaan enemmänkin sipuleita? Myöhemmin Vatukkalaatikkoon nousee tuoksuvatukoita, mistä paikan nimikin. Hyvin useimmat sipulikukat ehtisivät kukkia ja kaunistaa paikkaa ennen vatukoiden vihertymistä.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannuksilla vasta ruuhkaa onkin. Niitä tungeksii Olopihan Allaspenkissä runsaasti. Huomaan näiden runsastuneen mukavasti ja kohtuullisen nopeasti. Samaista Beth Evansia olen istuttanut myös vastapäätä sisäänkäyntiä, mutta siellä ei ole vielä pahemmin piippoja näkyvissä. Paikka vapautuu myöhemmin lumesta ja jäästä.

Jouluruusujen kesämatka on vasta aluillaan. Kollaasin vasemmassa kuvassa on Ovaalipenkin punertava jouluruusu. Saattaa olla Double Ellen, mistä en ole varma. Olen istuttanut sen kesällä 2016 pelkkänä jouluruusuna. 

Yläoikealla Vasenrinteen 2014 istutettu jouluruusu yrittää työntää nuppujaan kuivien lehtien keskeltä. Sunnuntaina putsasin pahimmat roippeet pois, jotta jouluruusu pääsisi nauttimaan valosta ja lämmöstä. 

Alaoikealla taasen on puutarhani ensimmäinen jouluruusu. Sen istutusvuotta en muista, mutta kauan se on tuossa ollut. Sain tämän jouluruusun lähellä asuvalta rouvalta. Istutuspaikka voisi olla parempikin, mutta hyvin kasvi näyttää tuossa viihtyvän. Siksi en ole lähtenyt sitä siirtämään.

Maanantaina Vasenrinteen jouluruusu avasi nuppujaan.

 
Jouluruusujen lehdet ovat kärsineet talvesta oikein kunnolla. Annan kasvien herätä ensin kunnolla ja sitten leikkaan ruskeat ja kuivuneet lehdet pois. Muistan jostain lukeneeni, että näin kannattaa tehdä.

Muista jouluruusuista on vasta osa tullut esiin lumen alta. Loput uinuvat lumen saartamissa paikoissa. Toivon niiden olevan elossa ja piristyvän pian.

Lauantaina portaiden alapäässä ja nurmikolla oli vielä jonkin verran lunta. Sunnuntaina nurmikko oli jo vapautunut ja portaiden vasemmalla puolella oleva klöntti oli pienentynyt huomattavasti. 

Maanantaina lumi oli lähes koko alapihalta sulanut. Vain portaiden alapäässä oli isompi paakku. Kolaamme talvisin yläpihan käytäviltä lumet portaille. Usein levitän viimeisiä lumipaakkuja vappuviikolla pitkin nurmikkoa. Nyt ei niin todellakaan tarvitse tehdä.

Anemone hepatica - Sinivuokko

Puistopäädyn sinivuokko on avannut terälehtensä kohti aurinkoa. Muut sinivuokot asuvat vähän viileämmissä paikoissa, joten niiden kukintaa saa vielä hetken odottaa. Riittääpä ihasteltavaa pidemmäksi aikaa.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Vasenrinteen tarhakylmänkukassakin on jo selvät heräämisen merkit. Istutin viime kesänä lisää Nilalta saatuja tarhakylmänkukkia Pikkupuutarhaan. Sieltäkin alkaa lumet vähitellen sulaa. Maanantaina pääsin jo osaa peuraverkoista raottamaan siten, että olin huomaavinani yhdessä tarhakylmänkukassa eloa. Sen kaverit ovat vielä lumen alla.

Ficaria verna - Mukulaleinikki

Mukulaleinikki on toki joka vuosi niitä varhaisimpia herääjiä. Nyt nämä ovat taatusti olleet lähtökuopissaan jo jään ja lumen alla, kun heti niistä vapauduttuaan ponkaisevat kohti yläilmoja.

Minähän en osaa kauaa toimettomana missään istua, joten yhtä jos toistakin tuli tehtyä. Pihakäytävät on haravoitu paria pientä plänttiä lukuunottamatta. Rapsutinpa jo nurmikkoakin, vaikka se ei sellaista toimenpidettä välttämättä tarvitse. Risuja, oksanpätkiä, käpyjä, kuivia vaahteranlehtiä ja jänönkakkaa oli ympäriinsä. Muutaman lumipaakunkin levitin. Ja nypin ensimmäiset vaahteravauvat kukkapenkistä. Tuoksuherneet vein kasvihuoneeseen. Yöksi ne saavat harson ylleen.

Pääsiäiseksi ei hienompaa säätä olisi voinut toivoa. Aurinko on hellinyt päivittäin ja lämpöä on riittänyt yli +10 asteen. Sekä sunnuntaina että maanantaina joimme iltapäiväkahvit terassilla eli virallinen terassikausi on nyt avattu.

Jossain välissä vilkaisin ikkunoita ja totesin niiden kaipaavan kipeästi pesemistä. Siirsin suosiolla johonkin toiseen hetkeen. Pihassa pyöriminen oli niin paljon houkuttelevampaa. Nyt on tankattu ulkoilmaa, kierretty piippoja vahtaamassa ja nautittu täysillä kunnon kevätpäivistä. Koko talven kestänyt odotus on jälleen palkittu. Kevät on saapunut, joka vuosi yhtä uusi ja ihana.