Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta -haaste

Tulipa Sun Lover

Sain Maatiaiskanasen Elämää -blogista kivan haasteen, joka sopiikin erinomaisesti syksyyn, jolloin mennyt puutarhakausi on vielä hyvin mielessä, mutta töitä sen verran vähän, että ehtii tietokoneenkin äärellä istumaan.

Olipa todella vaikeaa valita viisi parasta puutarhamuistoa, sillä kuvia katsellessa kivoja asioita muistui mieleen lukuisia ja vaikea niistä oli jotain tiettyä nostaa toista paremmaksi. Tämän haasteen myötä palasin kevääseen, kesään ja koko kasvukauteen. Aikamatka kuvien parissa oli virkistävä ja toi uudenlaisia näkökulmia muistoihin. 

Tarhakylmänkukka - Pulsatilla vulgaris

  
Osa näistä esille nostamistani aiheista tulee jäämään kuluneen kasvukauden historiaan ikimuistoisina. Osa ehkä toistuu tulevinakin vuosina. Aika näyttää.

19.4. Metsän rippeet jäljellä, pian lähti loputkin.

1. Metsän kaatumisen myötä tuli lisää valoa

Meidän puutarhan kasvukauteen merkittävästi vaikuttanut seikka pidemmälläkin tähtäyksellä on ollut tonttia kahdelta sivulta rajanneen metsikön kaataminen. Alueen teiden, valaistuksen ja korttelipallokentän rakentamista on odotettu vuosikausia. Alusta asti olemme tienneet metsikön joskus häviävän, mutta eipä maiseman totaalista muutosta voinut mitenkään mielessään ennakkoon hahmottaa. Joka aamu ikkunasta ulos katsoessa on pakko hämmästellä kauempanakin olevien naapuritalojen näkymistä ja avaruutta. 

31.8. Räjäytystyön materiaalia

Meteli on nyt melkoista, kun kolme-neljä kaivuria kauhoo ja siirtää maamassoja, rekat suhaavat aivan talon nurkalla ja naapuritalojen edustalla olevan tiepohjan kalliota räjäytellään. Aamun hämäryydessä harmittaa, kun joka arkiaamu herää ikkunoiden helinään ja kivikuormien kippauksista aiheutuvaan talon tärähtelyyn. Työmaasta nouseva pölynkin määrä välillä rasittaa, kun kaikki pinnat ovat jatkuvasti harmaana. 

Juusolle työmaakolina on ollut rankka kokemus. Samalla, kun se menetti mieluisan metsäympäristön, jossa sen kanssa paljon käveltiin, sen elinympäristöön tuli pelottavia ääniä, joihin se ei näytä tottuvan. Kissaressukka ei enää viihdy ulkona ja onkin alkanut tekemään tarpeitaan yhä enemmän hiekkalaatikkoon. Juuso on aina ollut hieman arka kissa, mutta nyt se säikkyy entistä enemmän. Mitenkäs sitä kissalle selität, että haitta on tilapäistä ja se saa ehkä vielä viettää viimeiset elinvuotensa ihan rauhallisessa ympäristössä.

Kaivurien ja työmiesten työskentely maamassojen ja erilaisten putkien parissa tuottaa tositv-teatteria, jota on mielenkiintoista seurata. Rakennustyön ihmettely on tutustuttanut kauempanakin asuvia asukkaita toisiinsa ja naapurien kanssa ei puheenaiheet lopu, kun tavatessa pitää käsitellä viimeisimmät kuulumiset projektin etenemisestä. 

Hyödyt tästä puolitoista vuotta kestävästä melusta ja pölystä ovat kuitenkin haittoja suuremmat. Nautin aivan valtavasti siitä valon määrästä, joka metsän kaatumisen jälkeen on tontillemme päässyt. Toki meillä myös tuulee enemmän, mutta runsas aurinko ja valo ovat minusta jotain sellaista, jota en lakkaa ylistämästä. Moni sellainenkin paikka pihassamme, jonne ei koskaan aurinko ole kurkistanut, kylpee nyt valossa. Saatan myös katsella taivasta ja näen horisontin jopa sohvalla istuen. Ennen taivaan näki lähinnä ylöspäin katsoen. Miten ihania pilviä pitkin taivasta kulkeekaan. 

Kotikivi

2. Kiven kotiinpaluu

Metsurien kiskoessa kantoja ja kasatessa puunrunkoja pois kuljetettaviksi ja oksia haketettaviksi, katselin kunnan puolella nököttävää isoa kiveä, jonka päällä Juusolla oli ennen tapana tähystää. Kivi oli aikoinaan meidän tontilla, alapihalla naapurin aidan kupeessa. Multaa levittämään tullut urakoitsija nakkasi aikoinaan traktorillaan kiven metsikköön. Harmittelin asiaa jo silloin, mutta en sitten tehnyt mitään sen palauttamiseksi. 

Horsmat valloittavat kiven entisen olosijan.

Vuosia olen unelmoinut suuren kiven kotiinpaluusta ja yhtenä päivänä alapihalla touhutessani päätin mennä lähellä kahvitaukoa pitävän kaivurikuskin juttusille. Kuskille kiven siirto sopi hyvin, kunhan vain näyttäisin sille sopivan paikan. Yksi hujaus vain, kun iso kivi nousi kaivurin kauhalla meidän tontille ja teki yhden naisen piirun verran onnellisemmaksi. Nyt kiven ympärille on hissukseen rakentumassa uusi istutusalue ja paikka on saanut nimekseen Kotikivipenkki.

 

3. Iloa kasvimaasta

Koristekasvit ovat kuuluneet minun hoidettavikseni ja Ukkokulta on keskittynyt hyötykasveihin. Tosin hänen intonsa on vuosi vuodelta kaventunut ja nykyisin hän kasvattaa lähinnä talvivalkosipulia. Aiemmin meillä oli kohtuullisen kokoinen kasvimaa, joka vuosien kuluessa kutistui ja nykyisin hyötykasvit kasvatetaan viljelylaatikoissa. Viime vuosina olen innostunut panostamaan yhä enemmän myös hyötykasveihin, mistä varmaan saan kiittää Autuas olo -blogin Cherin lukuisia postauksia hänen runsaista ja kauniista hyötykasvimaistaan. 

Mennyt kausi oli minun hyötykasvihistoriani paras mahdollinen. Koleasta keväästä huolimatta kaikki iti ja lähti kasvuun hienosti. Tuhohyönteisiä oli äärimmäisen vähän ja satoa tuli todella mukavasti. Viljelylaatikoissa eivät rikat pahemmin juhlineet ja kotilotkin löysivät tiensä niihin vasta aivan loppukaudesta. Ylpeänä ja iloisena kuljeskelin kasvimaan kupeessa ihailemassa kasvua ja loppukesästä keräämässä satoa.
 

Kirjopikarililja - Fritillaria

4. Sinivaleunikko ja 5. Syysvuokko

eli Loistelias kukinta

Tulppaanit, pionit, ruusut ja kärhöt kukkivat kukin ajallaan todella runsaana ja kauniina. Pionien loistelian kukinta jäi ehkä hivenen lyhyeksi juuri kukinnan aikaan sattuneiden kaatosateiden vuoksi. Edelliskesänä ruusut lähtivät vaikean talven jälkeen hitaasti kasvuun, mutta nyt jokainen ruusu heräsi oikeastaan ihan ajallaan. Ruusuissa oli kirvoja todella vähän. Samoin edelliskesän kaltaisia kärhötuhoja ei ollut laisinkaan ja kärhöt ovatkin kukkneet hienosti. Osa kukkii edelleen.

Tulipa Temple's Favourite

Rhodojen kukinta oli tällä kaudella kerrassaan loistavaa. Jopa monta vuotta pihallani kukkimatta asunut Catawbiense Grandiflorum ilahdutti usealla kukallaan. Rhodojen upeaa kukintaa kävin ihailemassa myös Haagan rhodopuistossa Helsingissä ja Arboretum Magnoliassa Lohjalla. Monet blogit julkaisivat postauksia omien rhodojensa mahtavista kukista.

Rhododendron Catwbiense Grandiflorum

Kaksi erityisen ihanaa yllätystä puutarhani on tällä kaudella myös tarjonnut. Siemenestä kasvattamani sinivaleunikko oli selvinnyt talvesta ja kukki todella pitkään useilla taivaansinisillä kukillaan. Syyskuussa tuli toinen odottamaton onnenaihe, kun Kiemurapenkin syysvuokkoon ilmestyi lukuisia nuppuja, joista osa on ehtinyt myös avautua. Niin sinivaleunikko kuin syysvuokkokin on kumpainenkin kuulunut niihin kasveihin, joiden kanssa en ole monista yrityksistä huolimatta onnistunut. Vihdoin näin tapahtui! Toivottavasti kumpainenkin viihtyy ja elää pitkään puutarhassani.

Sinivaleunikko - Meconopsis betonicifolia

Usein kesän kuluessa tulee harmiteltua milloin koleutta, milloin sateita, milloin kotiloita ja jos jonkinlaisia vaivoja. Vaikka kuinka opettelisi positiivista ajattelua ja pyrkisi elämään hetkessä, tulee liian helposti korostettua elämän nurjia ja negatiivisia puolia ja kiirehdittyä johonkin tulevaan. Muistilla on onneksi hyvin valikoiva ominaisuus unohtaa lähiajankin ikävät asiat. Kun tätä postausta varten katselin kuluneen kesän kuvia, tuntuu aurinko paistaneen ja lämpöä riittäneen hyvin yhden kesän tarpeisiin. Yksi kasvukausi ja kesä solahtaa liian nopeasti ohi, mutta älkäämme surko. Uusi kesä on taas edessä, eikä aikaakaan, kun voimme ryhtyä rapistelemaan siemenpusseja.

Syysvuokko - Anemone hupehensis (luultavasti September Charm)

Viikolla postilaatikkoon tipahtaneen Kotipuutarha-lehden takakannessa on vuoden 2018 ykkösnumeron sisällön esittely ja ensimmäisenä sieltä osui silmiin "Päivä alkaa pidentyä!" On tämä vuoden kiertokulku aika mahtavaa. Tuskin on saanut edellisen vuoden mullat hanskoista karistettua, kun jo saa uusiin multiin sormensa upottaa. Sitä kohti ystävät!

Aronia - mitschurinii

Haastan mukaan seuraavat blogit:

Anun puutarha

Kivipellon Saila

Vaalean Vihreää

Pihlaja - Sorbus aucuparia

Haasteen säännöt ovat perinteiset:

1. Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta (siitä lähtien, kun  esikasvatus-kausi alkoi päättyen tähän hetkeen).
2. Kerro postauksessa, keneltä haaste sai alkunsa alunperin, eli Maatiaiskanasen Elämää -blogista.
3. Kerro keneltä itse sait haasteen ja lisäksi haasta 3 uutta puutarhaintoilijaa mukaan mukaviin muisteloihin