Viikko on hurahtanut niin vikkelästi, ettei kissaa ole ehtinyt sanoa. Paitsi tietenkin meikäläinen sitä kissaa hokee kaiken aikaa, kun Juuso on taas innostunut terottamaan kynsiään olohuoneen nojatuoliin. Ystävänpäivä tuli ja meni ja sitä seurasi Ukkokullan synttäri. Pikkuveli viettää omia synttäreitään samana päivänä ja juomme yhteiset kakkukahvit vasta sunnuntaina. Paluureissulla synttäreiltä tuon itselleni pariksi päiväksi kivan kaverin, sillä pikkuveljeni 10-vuotias Siiri-tytär tulee viettämään hiihtolomaa meille. Suunnitelmissa on valmistaa kimpassa vadelmajuustokakku ja käydä keilaamassa. Siiri on kova tyttö pelaamaan erilaisia pelejä ja liikunnallisuutta hänestä löytyy oikein roppakaupalla. Ehkä menemme hiihtämään tai luistelemaan, se nähdään. Siiri on aktiivisesti uintivalmennettavana ja harjoituksia on neljänä päivänä viikossa. Lisäksi tulevat erilaiset uintikilpailut, tietenkin koulu läksyineen ja kaiken kukkuraksi tyttö pelaa myös jalkapalloa. Ehkä tarjoankin hänelle rauhallista yhdessä oloa, askartelua sekä mielellään myös vähän leikkiä - jos hän siihen vielä suostuu.
Eilen sain vihdoin apua kipeisiin käsiini. Vasemman käden peukalon ojentajajänne on aiheuttanut melkoisia liikeratojen rajoituksia ja särkyjä. Nyt lääkäri pisti peukalon juureen kortisonipiikin, jonka toivon tuovan helpotusta kipuun. Vielä peukalo ei ole aivan entisen veroinen ja ihoa koristaa komea mustelma. Oikeassa kämmenselässä olleesta patista lääkäri imi paksulla neulalla reilun satsin geelimäistä nestettä ja laittoi tilalle kortisonilääkettä. Käsi on edelleen turvoksissa ja kipeäkin, mutta luultavasti meneekin muutama päivä käden normalisoitumiseen. Kovin montaa kortisonipiikkiä ei voi parannuskeinoksi käyttää ja jos käsivaivat jatkuvat, täytynee miettiä esimerkiksi akupunktiota. Kysyessäni lääkäriltä, miksi minulla on aina näitä käsivaivoja, hän totesi, että toisilla saattaa olla ahtaammat nivelet ja kanavat, jolloin ne kipeytyvät herkemmin. Mitään täydellistä vastausta ei liene olemassa.
Niinhän siinä kävi, kuten pelkäsinkin, että meidän autotallimme osoittautui liian kylmäksi talvehtimispaikaksi pelargonioille. Ei ollut hengenhiventäkään ainoassakaan kasvissa ja ne saivat viimeisen lepopaikkansa kylmässä kompostissa. Pääsevät sentään hyödyntämään meidän puutarhatalouttamme muuttumalla osaksi uutta multaa. Viikko sitten kylvin uusia pelakuun siemeniä sanomalehtipotteihin ja sieltähän noita pieniä taimivauvoja on alkanut nostaa päätään. Löysin marketin siementelineestä vaaleanpunaisen 'Inspire Pink F1' -pelargoniapussukan ja nyt sitten pitää noita lapsukaisia hoitaa niin, että selviävät kesäksi pihalle.
Kevättä tässä odotellaan, kuten varmaan monessa muussakin huushollissa. Tänään kävelyreissulla pensaat ja aidanteet olivat täynnä sirkutusta ja melkoista pikkulintujen kuhinaa. Heti ulko-oven avatessa saattaa havaita, että valtavista lumihangista ja alkavasta hiihtolomasta huolimatta ilmassa on selkeää kevääseen valmistautumista. Ei kuulu titityy vaan jotain sinne päin, ja hyvin voimallisena lurituksena esitettynä. Jos jotain tähän päivään toivoisi, niin edes hivenen enemmän aurinkoa. Sitä kun ei ole täällä päin näkynyt aikoihin. Päivät ovat pidenneet huomattavasti niin aamusta kuin illastakin, mutta se aurinko, se aurinko....se olisi kyllä niin toivottu näky.
