Kevään sipulishown valmistelut tehty

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard'

Sipulien istuttaminen ei koskaan ole ollut mikään mieluinen urakka, mutta aina se on jotenkin selätetty. Niin myös tänä syksynä. Koska osa sipuleista viipyi postissa, jaoin istutustalkoot kahteen osaan. Ensimmäiset talkoot olivat 18.9.2018 ja niistä jo postasinkin. Nyt myös nettitilaus on postista haettu ja multaan kätketty. 

Tilasin isomman satsin ukkolaukkaa eli 35 kappaletta. Paketissa oli nettikaupan bonuksena vielä kaksi pussia lisää, joten istutettua tuli yhteensä 45 ukkolaukkaa. Tarkoitus oli tänä syksynä panostaa enemmänkin laukkoihin, mutta ilmeisesti myöhästyin nettikauppaostoksilla, sillä moni oli jo loppuunmyyty. Kun ei ole ollut ajolupaa, on myös kaupoissa seikkailu jäänyt lähes kokonaan suorittamatta.

Pallerolaukkaa pitää istuttaa joka vuosi. Tykkään sen viininpunaisesta kukinnosta ja muita laukkoja myöhäisemmästä kukinta-ajasta.

Sinilaukkaa istutin vuosi sitten ensimmäisen kerran ja tykästyin siihen. Siksi tilasin sitä netistä toisen mokoman aiemmin istuttamieni kaupasta hankittujen lisäksi. 

Kirjopikarililja kuuluu nykyisin keväisten sipulikukkijoiden aateliin ja sitä haluan lisätä joka vuosi. Olisipa upeaa, jos joskus olisi valtaisat mättäät näitä luonnonihmeitä shakkiruutuisine mekkoineen. Kirjopikarililjoja istutin jo viime viikolla ja ruokakaupassa käydessäni mukaan tarttui pari pussukkaa.

Viime syksynä istutin ison joukon narsisseja ja ne nousivat todella huonosti. En tiedä, minkä mokan niiden kanssa tein, vai oliko syynä kevään kuivuus. Tiedä häntä. Tappiosta seurasi kuitenkin merkittävä motivaatio-ongelma, enkä hankkinut ainuttakaan narsissipussukkaa. Nettikauppa laittoi muun tilauksen ohessa yhden bonuspussukan Orangery-narsissia ja nyt on sitten nekin multaan kätketty.

Edellisinä vuosina olen istuttanut läjäpäin toinen toistaan kauniimpia tulppaaneja. Vuosien 2016 ja 2017 tulppaanikeväät olivat kertakaikkista ilotulitusta ja niistä huumaantuneena laitoin tietenkin viime syksynä monen monta jaloa tulppaania puutarhan multaan. Aika surkea oli tämän vuoden tulppaanikukinta, joten meinasin unohtaa tulput kokonaan. En sitten malttanut ihan tyystin tulppuja jättää, vaan multaan pääsi myöhäinen tulppaani Sweet Desiree ja aikainen tulppaani Peach Blossom. 

Tykkään kovasti vihreäraitaisista tulppaaneista ja siksi aikainen tulppaani Exotic Emperor ylitti valintakriteerit. Samoin myöhäinen tulppaani Sunlover on vienyt sydämeni ja sitä piti ehdottomasti yksi pussukka hankkia.

Tähtitulppaanit kuuluvat myös keväisiin suosikkeihin. Niidenkin aikaisempina vuosina istutetut sipulit kukkivat keväällä varsin vaisusti, mutta uskaltauduin silti niitä hankkimaan.

Tähtitulppaaneista Persian Pearl on väritykseltään aika lailla Eastern Starin kaltainen. Terälehtien puna on Persian Perlissa ehkä purppuraisempaa ja siitä minä pidän kovasti. 

Tavallisesti linnut käyvät näin syksyisin penkomassa pikkusipulien istutuspaikkoja ja siksi laitoin pari kiveä esteeksi. Täytyy muistaa käydä poistamassa kivet maan jäädyttyä, jotta pikkuiset tulppaanit pääsevät keväällä hyvin ponnistamaan mullasta.

OmaPiha-lehden tämän syksyn lukijatarjouksena oli Pystykiurunkannus Beth Evansin sipuleita. Puutarhassani kasvaa mitä ihmeellisimmissä paikoissa lilakukkaista pystykiurunkannusta. Olen joskus koittanut saada siitä jonkinlaista yhteneväistä keskittymää pariin paikkaan, mutta toistaiseksi ei ole onnistunut. Taitavat kuulua hippikasvien heimoon, sillä nurmikko on eräs niiden mieluisimpia kasvupaikkoja. Jospa näistä pinkeistä uutuuksista syntyisi istutuspaikkaan muhkea pehko.

Idänsinililjaa en ole enää vuosiin ostanut, sillä kirjokevättähden ohella sitä kasvaa puutarhassani joka paikassa. Alkuvuosina istutin kumpaakin ahkerasti ja kaikenlaisen istutusalueiden muokkaamisen myötä pikkuruisia sipuleita on kulkeutunut ympäriinsä.  Eiköhän hyönteisetkin pölyttäessään ole levittämisessä olleet apuna.

Nyt sain nettikaupan bonuksena pussin idänsinililjaa ja multaan pääsivät muiden seuraksi  kasvuaan aloittamaan.

Syysmyrkkylilja - Colchicum autumnale 'Waterlily'

Aiemmin surin, ettei ainutkaan aiempina vuosina isuttamani syysmyrkkylilja ole noussut. Vain muutama päivä nurinan jälkeen löysin yhden lilan Waterlilyn kurkistamassa kukkapenkin mullasta. Löytämisen jälkeen en ole muistanut katsoa, millainen on Waterililyn vointi. Pitänee tsekata. Toivottavasti muut mullan sisässä murjottavat syysmyrkkyliljat keräävät voimia itseensä ja ilmestyvät myöhemmin. Sen verran tyyriitä ovat, ettei niitä ihan vain istuttamisen ilosta viitsi hankkia.

Multaan on nyt kätketty 392 sipulia ja se saanee riittää tälle vuodelle. Yhtään en mene vannomaan, etteikö yllätyspussukoita vielä kotiin kauppareissulta eksy. Jokainen meille eksynyt sipuli otetaan toki ilolla vastaan, mutta omalla tavallaan on myös helpottavaa todeta yhden syysrutiinin olevan nyt hoidettu. Muitakin hommia riittää.