 |
| Rosa Hurdalissa on hurmaava kiulukka |
Kylmien säiden ja muiden kiireiden vuoksi pihalla touhuaminen on jäänyt minimiin. Eipä ole edes kameran kanssa tullut ulkona kierreltyä. Koska kännykkä on yleensä taskussa, sillä tulee yksittäisiä kuvia näpsittyä, mutta laadun suhteen on sitten niin ja näin.
Eräänä päivänä pureuduin sellaiseen suururakkaan, jota en tee joka vuosi. En edes joka toinen. Nimittäin kirjahyllyn siivoaminen. Meidän huushollissa on edelleenkin niinkin epämuodikas huonekalu, kuin kirjahylly. Ja jopa sen aidoimmassa tarkoituksessa eli täynnänsä kirjoja. Tyhjensin kaikki hyllyt, tomutin kirjat ja pyyhin pinnat. Sen jälkeen aakkostin edellisen siivousurakan jälkeen hankitut kirjat aiempien joukkoon ja lisätilaa uusille kirjoille tehdäkseni tiivistin kirjoja paikoin toistensa taakse.
Puutarha- ja luontokirjat siirsin omaan yksikköönsä siten, että ne ovat nyt kaikki samassa paikassa. Uskokaa tai älkää, mutta hommaan upposi kuusi tuntia. Eräälle tuttavalle kirjahyllysiivouksesta kertoessani sain kommentin, että kannattaisi ehkä luopua moisista turhuuksista, kun niitä harvemmin tulee sen ensimmäisen kerran luettua. Pikkaisen harmistuin, sillä kirjat ovat minulle tärkeitä ja vertaan niitä pikemminkin taideteoksiin, kuin turhanpäiväiseen tavaraan.
Kirjoilla ei tänä päivänä ole rahallista arvoa muulloin, kun juuri kaupasta ostettuina. Niiden arvo onkin sisällössä sen mukaan, kuinka itse kukin niitä arvottaa. Viikolla uutisoitiin, miten 3-vuotiaiden sanavarasto on huvennut. Vanhemmat näpyttelevät kännyköitä ja tablettejaan sen sijaan, että puhuisivat ja lukisivat jälkikasvulleen. Minulle lukeminen on ollut osa elämää ihan lapsesta saakka. Siksi pidin tärkeänä, että myös omat lapseni löytäisivät kirjojen maailman. Kävimme kirjastossa ahkerasti, ostin heille kirjoja ja luimme paljon. Se on kantanut hedelmää, sillä etenkin vanhempi heistä on intohimoinen lukija. Kirjat ja lukeminen on avain oppimiseen ja sivistykseen. Onneksi meillä Suomessa on erinomainen kirjastolaitos, joka takaa kaikille mahdollisuuden lukea monipuolisesti ja laadukkaasti.
Tänään sain vihdoin myös syksyisen ikkunanpesuruljanssin alkuun. Päätin, etten yritäkään pestä kaikkia huushollin laseja kertaheitolla. Nyt on takkahuoneen ja olohuoneen ikkunat pesty. Kaikki kuusi pintaa jokaisesta ikkunasta. Kunhan voitan lotossa, palkkaan ihan ensimmäiseksi meille ikkunanpesijän. Sen verran tylsää hommaa lasien kuuraaminen on.
Sukkiakin on tullut kudottua. Enpä osaa istua telkun ääressä tyhjin käsin. Olen opetellut uusia juttuja, joihin kimmokkeen yleensä löydän fb:n Voihan villasukka -ryhmästä. Yläoikeassa kuvassa on pystyraitasukka, jonka ohje on todella helppo. Tärkeintä tuossa mallissa on muistaa kirjoneuleen vinkit ja nehän minulta unohtuivat. Tuli aivan liian tiukkaa. Saattaa olla, että puran sukat ja kudon ne uudelleen. Mallissa kudotaan resorin jälkeen 2 silmukkaa oikein vuorotellen kahdella raitalangalla. Alimmissa sukissa harjoittelin kuvion kirjomista jälkikäteen silmukoiden. Ei näköjään sekään minun juttuni, mutta ehkä harjoittelen sitä vielä toistamiseen.
Tämä ihastuttava kudin kädessä istuva punamekkoinen Tontukka muutti meille Vanha sauna, koukussa saveen -blogin Sirpan pajasta. Työhuoneen ikkunalauta ei ole neidin lopullinen sijoituspaikka, mutta hän saa toistaiseksi viettää hetken ihasteltavanani.
 |
| Kylän keskustassa olevan kirsikan syysloistoa |
Oikein mukavaa lauantai-iltaa kaikille! Minä lähden tästä laiskottelemaan...
