Tämä upea auringonpaiste ja lämpö taitaa olla sekoittanut meikäläisen pään täydellisesti. Yllättävä lämpöjakso on myöskin tuonut puutarhaelämään vähän tarpeetontakin hosumista ja edeltäelämistä. Kun maailma huokuu jatkuvasti lisääntyvää vihreyttä ja humisevaa kasvua, ihminen ajattelee kesän olevan tässä ja nyt. Tavallaan se onkin, mutta kasveilla on omat rytminsä. Toki lämpö varmasti edesauttaa kasvun vauhdittumista, mutta ehkä meidän ihmistenkin on hyvä muistaa elävämme edelleen suomalaista toukokuun alkua. Eli on se päivä vielä huomennakin.
Syksyllä istutetut hyasintit ovat jo viittä vaille valmiina avaamaan nuppunsa. Sen sijaan edellissyksyiset alkavat vasta nyt heräämään ja työntävät hissukseen nenäänsä mullasta. Ehkä ne ovat ajatelleet, ettei ihan ensimmäisten lämpimien päivien vuoksi kannata hosua. Tutkailevat multamaassa talviunesta heräillessään kalenteria ja toteavat, että vastahan tässä mennään toukokuun alkupäiviä. Ei siis hätäännytä, vaikka ihan jokaisessa kukkapenkin kulmassa ei vielä viherräkään. Joku voi olla vähän hidas heräämään.
Kovin ovat kasvit myös valikoivia, missä ja milloin avaavat nuppunsa. Naapurin rinteessä kevätvuohenjuuret ovat kukkineet jo useamman päivän ja täällä, tien toisella puolella edelleen pähkäilevät nuppuisina.
Metsikkö on täynnä valkovuokkoja, kierteellä nököttäviä kieloja ja miljoonia vaahteravauvoja. Lisäksi metsäpohja on niin rutikuivaa, että siellä kävellessä askelten rapina kuuluu taatusti kilometrin päähän. Hiljaa mielessäni toivon, ettei yksikään koiranulkoiluttaja keksi nakata tupakantumppiaan näreikköön. Siinä olisi hetkessä pieni metsä ilmiliekeissä - ja myös muutama ihmiskoti siinä ohessa.
Postausten tahti pakostikin hiipuu, sillä valoisa vapaa-aika menee pihalla touhutessa. Pakolliset arkihommat eivät anna armoa ja jossain välissä pitää hoitaa kotityötkin. Tosin kämppä pysyy siistimpänä, kun asukkaat ovat etupäässä pihalla.
Eilen illalla tietokone otti ja sekosi. Ties kuinka monennen kerran sitten Windows10:n jälkeen. Eikä sitä edes ole koneelleni asennettu, eikä asennetakaan. Se vaan tunkee väkisin mainoksiaan ja päivitysehdotuksiaan hidastaen koneen käyttöä. En halua kymppiä, koska useampi ammattilainen on kertonut sen aiheuttamista hankaluuksista. Hissukseen alan kallistua Linuxin käyttäjäksi. Yksi Linux-kone meidän huushollissa jo onkin. Onneksi taloudessa on myös asiantuntija, ettei tarvitse yksin näiden kanssa pähkäillä. Hermo menee jo näinkin.
Kyllä minä tekniikasta tykkään. Varsnkin, jos se helpottaa arkisia hommia ja tuo muutakin monipuolisuutta elämään. Sitä vain välillä ihmettelen, miten valtavasti kaikenlaiset härpäkkeet vievät aikaa. Nykyinen älykännykkäni esimerkiksi huutaa vähintään kerran viikossa latamaan päivityksiä. Yksinkertaisinta olisi tietenkin klikata "lataa kaikki" nappulaa ja sitten vain odottaa, kunnes vehje on tehtävänsä tehnyt. En vain halua niitä lukemattomia ohjelmia, joita minulle tarjotaan. Haluan itse päättää, mihin kännykkä akkuaan törsää. Niinpä pitää painaa "päivitä" ja "hyväksy" ja "avaa" ja ties mitä. Ja siinä välissä odottaa ja vahdata puhelinta, jotta kaikki on taatusti mennyt taiteen sääntöjen mukaan. Ja olla valmiina peruuttamaan, jos nakkisormi onkin painanut väärin. Oman päänsärkynsä tuo myös se, että nykyisten vempainten nappuloita painaessa pitää miettiä, onko tämä ja tuo ihan viisasta ja seuraako tästä kenties virustulva tai muuta mittavaa häiriötä. Näin yksinkertaistettuna.
Ohhoh, nyt meni puutarhajutut täysin sivuraiteelle. Josko sitä lähtisi silittämään aikamoista pyykkivuorta, jotta huomenna voisi jatkaa pation öljyämistä. Tänään kun päivä kului mummoikäisten luona äitienpäiväkahveja ryystäessä.
