Vuosia ihmettelin, miksi meidän pihalla harjaneilikat eivät menesty. Niiden sanotaan olevan helppoja, mutta jokin minulla niiden kanssa meni aina pieleen. Harjaneilikka on vanhojen pihojen perinnekasvi. Muistan sen hyvin jo lapsuudestani. Minulla ei kuitenkaan ole minkäänlaista verenperintöä tai mummon antamia oppeja kukkien kasvatukseen, joten harjaneilikankin kanssa olen mennyt kantapään kautta.
Kolme kesää sitten paneuduin harjaneilikkaan vähän intensiivisemmin. Kylvin siemeniä kesällä sekä potteihin että kasvimaalaatikkoon. Syksyn alkaessa siirsin taimiruusukkeet kukkapenkkeihin. Useampaan paikkaan lähinnä siksi, että näkisin, missä ne parhaiten alkavat viihtyä. Samaa metodia olen kokeillut monen muunkin kasvin kanssa. Esimerkiksi jouluruusut olen vihdoin saanut viihtymään, kun sitkeästi istutin niitä erilaisiin paikkoihin. Sillä tavoin löytyi parikin paikkaa, jossa jouluruusut ovat alkaneet runsastua.
Viime kesänä harjaneilikat kukkivat varsin vaatimattomasti. Ajattelin silloin, että näinkö meni jälleen pieleen niiden kasvatus. Tänä kesänä harjaneilikat ovat näyttäneet parastaan ja asiasta innostuneena on tarkoitus niiden määrää lisätä. Harjaneilikka, kuten kaikki muutkin neilikat ovat minusta kestäviä ja kauniita puutarhakasveja.
Hyviä harjaneilikkavinkkejä löysin Kasvihormoni -blogista. Nyt toivon hartaasti, että harjaneilikka kotiutuisi puutarhaani, siementäisi ja kukkisi tulevat vuodet runsaana. Se on ihana väripilkku kesäisessä kukkapenkissä.
Synttäriarvonta blogissani jatkuu 19.8. klo 24 saakka. Arvontasivulle pääset oikeassa sivupalkissa olevaa kuvaa klikkaamalla.
En ole ehtinyt erikseen käydä arvontaan osallistuvia kiittelemässä ja kommentoimassa, mutta aivan ihania kommentteja teiltä on tullut. Lämmin kiitos niistä! Tässä samalla toivotan lämpimästi tervetulleiksi kaikki blogini uudet lukijat yhdessä ja erikseen. Olen niin iloinen teistä jokaisesta.
