sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Haaste: "Millainen puutarhuri olet?"

Kosmoskukka - hiukan ujo näköjään.

Sain "Millainen puutarhuri olet?" -haasteen sekä Hiidenkiven puutarhassa -blogista että Hirnakan torppa -blogista.  Haasteen on laittanut liikkeelle Pauliina Kukka & kaali -blogista.

Pauliina antoi haasteen liikkeelle laittaessaan kaksi vaihtoehtoista mallia kertoa siitä, millainen puutarhuri haasteen vastaanottaja on. Ensimmäisessä mallissa hän on laatinut otsikoiden alle 4-5 vaihtoehtoa, joista voi valita itseään parhaiten kuvaavan. Toisessa mallissa haastettu voi omin sanoin kuvailla puutarhuriuttaan Pauliinan antamien otsikoiden viitoittamana. Pauliinan kysymysmalleihin pääset ylläolevasta blogilinkistä.

Pyörittelin vaihtoehtoja mielessäni aikani ja lopulta päädyin annettujen otsakkeiden alla tapahtuvaan vapaamuotoiseen kuvailuun.

Rosa Sävel

Puutarhasuunnittelu


Pihaamme teetettiin aikanaan puutarhasuunnitelma. Käytävät, istutusalueet ja monet kasvit noudattavat sitä. Jossain vaiheessa aloin itse "säveltämään" ja sillä tiellä olen yhä. Hyvin harvoin piirrän mitään suunnitelmia paperille. Sen sijaan puutarhassa kulkiessani jokin kohta alkaa syystä tai toisesta häiritsemään, joka johtaa päässä pyörivään ideamyllyyn. Käytännön toteutus lähtee liikkeelle usein hetken inspiraatiosta ja etenee sitten vauhdikkaasti yltiöpäisestä kaivamisesta viimeistelevään siloitukseen.


Monta ideaa on saanut alkunsa myös lehtien ja blogissa nähtyjen vinkkien pohjalta. Hankittavien kasvien lista on ollut olemassa jo vuosia ja se vain pitenee blogipostauksia lukiessa.
Daalia HS Wink

Ostokset 

Kasvien vinkkilistalla on monia "täytyy saada" -kasveja. En edes yritä saada kaikkia listan kasveista, mikä on hyväksi, sillä eipä siihen olisi varaakaan. Toisaalta listaa pidemmän aikaa käsissä pyöritellessä huomaan, ettei moni kasvi meidän pihaan vaikkapa olosuhteiden vuoksi sopisikaan.

Saatan lähteä jotain tiettyä kasvia hankkimaan ja kotiin tuleekin auton tavaratilallinen ihan jotain muuta. Alennusmyynnit ja tarjoukset ovat sen verran paha houkutin, että niitä on vaikea vastustaa. Mielestäni en kovin suuria summia kasveihin törsää. Paljon tulee vaihdettua, kasvatettua itse ja ostettua edullisesti.

Olen todennut, että vähimmäismitoitus puutarhahörhön käytössä olevalle autolle on kulkupeli, jonne mahtuu vähintään neljä 45 litran multasäkkiä, jokunen pussillinen perennantaimia, pari pensasta ja yksi kirsikkapuu. Ja tietenkin kuski itse. 


Puuvajassa säilytän kesäajan vähemmän arvokkaita työvälineitä.

Työkalujen säilytys 

Olisin ylen tyytyväinen, jos saisin kaikki työkalut ja puutarhakamat viimeisen päälle siistiin järjestykseen. Olen ostanut koukkusysteemin työkaluille kiinnitettäväksi kellarin seinään, vaan eipä ole vielä paikalleen päässyt. Säännöllisin välein kellarin tarvikehyllyjä siivoilenkin, mutta kesän tiimellyksessä vehkeet tuppaavat menemään sekaisin. Syksyllä pihalta tavaroita kellariin kantaessani pyrin kesäsotkun järjestämään. 

Lapsuudenkodissa meille tolkutettiin, kuinka tärkeää on laittaa tavarat paikalleen, jotta ne tarvittaessa löytyvät helposti. Sitä neuvoa yritän noudattaa edelleen ja aika hyvin se toimii. Kesäaikaan osa työkaluista siirtyy käytännön syistä alapihan puuvajaan. Äärimmäisen harvoin mikään työkalu jää pitkin pihaa. Ruoka- tai muuksi lyhyeksi tauoksi työvälineet saavat jäädä odottamaan, mutta työn päättyessä ne pääsevät takaisin omille paikoilleen.

Tomaatti Ildi - tämän kesän viimeiset kypsymässä.

Minä hyötytarhurina 

Hyötytarhurina olen aikamoinen noviisi. Olisi hienoa, jos kellari pullistelisi perunalaareja ja hillopurkkeja. Ja jos olisi kellari, jossa kesän sato säilyisi. Kasvatan hyötykasveja lähinnä, jotta saisimme kesällä ja kesän jälkeenkin nauttia edes vähän oman puutarhan antimia. Itse kasvatettu maistuu paljon paremmalta. Se johtuu varmaan siitä, että kaikessa itse kasvatetussa on sydän ja sielu mukana.

Kasvatan hyötykasveja myös siksi, että innostus kasvattamiseen venyy ja paukkuu lajista toiseen ja kauniista kukista herkullisiin syötäviin. Yksinkertaisesti on niin hauska nähdä kasvin kehittyminen siemenestä taimeksi ja lopulta syötäväksi hedelmäksi tai vihannekseksi. Tomaattien kanssa seurustelu ahtaassa kasvihuoneessa sateisena kesäpäivänä on kohokohta, jonka toivoisin kokevani joka kesä.

Kitkentäjakkara säästää selkää.

Kitkeminen 

En sano, että kitkeminen olisi kivaa. Mutta ei se inhottavaakaan ole. Olen todennut ahkeran kitkemisen tuottavan tuloksia ja säännöllisen kitkemisen ansiosta rikkojen määrä on vähentynyt oleellisesti. Välillä joudun itseäni aika lailla psyykkaamaan päästäkseni kitkemisen alkuun. Kun työvälineet ovat työmaalla ja sopiva tahti löytynyt, onkin sitten vaikea lopettaa. Kitkiessä tulee pohdittua monenlaisia asioita alusta loppuun ja lopusta alkuun. Omanlaistaan terapiaa sekin. 

Nykyisin en lähde kitkemään sillä ajatuksella, että tänään on saatava koko tontti joka ainoasta rikasta vapaaksi. Sitäkin nimittäin on tullut harrastettua ja se vasta uuvuttavaa on pelkkänä ajatuksenakin. Ei, parempi määritellä itselleen ja käytettävissä olevalle ajalle sopiva kohde ja pyrkiä hoitamaan se kuntoon. Ai, että, miten nautinnollista on katsoa rikoista vapautettua aluetta.
Hiljattain kantattu Päivänliljapenkki

Puutarhapuuhat
 


Puutarhassa puuhailu on mieluisaa. Kuoppien kaivamisesta ja painavien taakkojen kärräämisestä en niin kovasti pidä, mutta ne kuuluvat kokonaisuuteen ja hyvin nekin hoituvat. Jotta voi istuttaa jonkin kasvin, on sitä varten kaivettava kuoppa ja kärrättävä multaa. Toiminnan ihmisenä tykkään olla liikkeessä ja mikäs sen mukavampi tapa ja kohde, kuin puutarha. Puutarhassa puuhaaminen on oivallista hyötyliikuntaa. Eipä tarvitse ahkeroinnin jälkeen enää punttisalille lähteä.

Välillä on hurjan vaikeaa keskeyttää jokin intensiivinen puutarhatyö pyykkien ripustamisen tai ruokatauon vuoksi. Kulunut kesä on mennyt voittopuolisesti lepäilyn ja oleskelun merkeissä. Mukavaa sekin, mutta monen monta kertaa sormet ovat syyhynneet halusta päästä vähän mylläämään...
Nainen ja betonipallo, josta tulikin Barbapapa

Puutarhan tyyli
 


Meidän puutarhan tyyli on vuosien mittaan melkoisesti muuttunut ja luultavasti jatkossakin muuttuva. Omin käsin rakennettu maailma, jolle en osaa tyylinimeä antaa. Laajoista nurmialueista tykkäävä ehkä sanoisi viidakoksi, mustia kivimuureja ja aistikkaita havuja istuttava asuntomessuasukas kutsuisi kenties tyylittömäksi sekasotkuksi. Valmista ei ole, eikä varmaan koskaan tulekaan. Kun yhden paikan saan mieleisekseni, toista jo silmäilen muutosta pohtien. Jos alusta aloittaisin, joitakin asioita tekisin toisin. Nyt olkoon puutarhani tyyli tällainen, sillä maailmaan mahtuu kaikenlaisia puutarhoja. Tyylittömiä, tyylillisiä ja kaikkea siltä väliltä.

Syysvuokko - Anemone hupehensis

Kasvivalikoima
 


En juokse erikoisuuksien perässä, enkä myöskään halua jokaista perinnekasvia omalle pihalle. Useimmille puutarhaihmisille tutut kasvit löytyvät meiltäkin. Vuosien edetessä ja kasvitiedon karttuessa kasvivalikoima on laajentunut ja syventynyt. Kukkien sävyt eivät soinnu toisiinsa ja monen kasvin hankinta ja istuttaminen on osoittautunut täydelliseksi vikatkiksi. Pitkään oli aika, että kaikki puutarhaani tiensä löytäneet kasvit myös tänne jäivät - elleivät ihan itse heittäneet henkeään. Nyt olen oppinut, että kasveistakin voi luopua, jos syystä tai toisesta ei niistä tykkää. Aina löytyy ottaja ja ellei löydy, kompostiin mahtuu.
Kelloköynnös - Cobaea scandens

Minä ja sää
 


Seuraan säätä sekä mielenkiinnosta että myös puutarhan kannalta. Haluan edes vähän suunnitella tekemisiäni etukäteen, enkä siis ehdointahdoin käytä puutarhatöille sopivaa päivää vähemmän tärkeisiin sisähommiin tai uuden t-paidan metsästämiseen naapurikaupungin kaupoista. 

Tänä kesänä säätiedotusten tuijottamisesta tuppasi tulemaan jo vatsahaava tai ankara ahdistus. Hellettä piisasi, eikä vettä tullut. Puutarha huusi kuivuuttaan ja meikäläinen tanssi kaikki salsat ja tanhut ja valssit sadetta houkutellakseni. Yleisesti ottaen suhtaudun säähän maltillisesti. En ole sokerista, en siis sula paisteessa enkä liukene sateessa. Oikeat vaatteet päälle ja pihalle.

Leppäkerttu
 
Suhtautuminen vuodenaikoihin
 


Olen kevään ja kesän ihminen. Rakastan valoa ja lämpöä. Kesällä elämä laajenee tai jopa muuttaa pihalle. Paljaat varpaat, ei takkia, ei pipoa, ei käsineitä. No, puutarhahanskat sentään. Luultavasti kuitenkin väsyisin jatkuvaan helteeseen ja alituiseen kastelemiseen. Ehkä meidän syksymme ja talvemme saavat meidät odottamaan ja arvostamaan kevättä ja kesää enemmän, kuin jos ne olisivat aina läsnä. Mitäpä sitä inhoamaan sellaista, mille ei mitään voi. Paras ottaa ilo irti niin syksystä kuin talvestakin. Syksyllä voi puutarhassa yhtä sun toista tehdä ja talvella sitten tankata vähintäänkin itsensä täyteen puutarhatietoutta.
Alcea rosea

Olipa taas mukava haaste. Kiitos Pauliinalle haasteen liikkeelle laittamisesta ja Hiidenkiven puutarhassa- ja Hirnakan torppa -blogeille minun haastamisestani. Ei tarvinnut haastetta napata omavaltaisesti käsittelyyn, vaan ihan luvalla pääsin puutarhajuttuja taas repostelemaan.

 
Haastan mukaan seuraavat blogit:

Tuula/Maalaiskaupungin piha, joka on aika uusi blogi.
Mielen Lumoa. Monille jo tuttu blogi, jossa on aivan upeita valokuvia.
Rannanpihassa. Blogi, jossa mukava Ulla juttelee Pohjois-Karjalan murteella puutarhasta.
Mustilanhortensian viereen ilmestynyt orvokkeja.

En kopioi koko haastetta tähän, sillä postaukselle tuli mittaa näinkin jo melkoisesti. Haasteen pohjan löydät Pauliinan blogista Kukka ja kaali.  

"Kerro vapaamuotoisesti millainen puutarhuri sinä olet. Olisi kiva, jos käsittelisit aihetta alla luettelemistani näkökulmista – tai sitten jollakin aivan muulla tavalla, joka kuvastaa juuri sinua.
  • Puutarhasuunnittelu
  • Ostokset
  • Työkalujen säilytys
  • Minä hyötytarhurina
  • Kitkeminen
  • Puutarhapuuhat
  • Puutarhan tyyli
  • Kasvivalikoima
  • Minä ja sää
  • Suhtautuminen vuodenaikoihin

Kerro haastessa kuka sinut haastoi, ja että haasteen laittoi liikkeelle Pauliina Kukka&Kaali -blogista."

Verikurjenpolvi - Geranium sanguineum

Mukavaa syyskuista sunnuntaipäivää kaikille!