Saaripalstan Saila järjesti viime perjantaille retken ruusujen koetilalle Vihdin Päivölään. Saadessani tiedon retkestä ilmoittauduin ilman muuta mukaan. Asun sen verran lähellä, että muutaman tunnin päiväretken saa hyvin sovitettua ohjelmaan ja lisäksi ruusuja nyt vain on niin vaikea vastustaa.
Retkelle osallistui kymmenkunta innokasta puutarhaihmistä, joista osa myös puutarhabloggareita. Meitä oli vastaanottamassa ja opastamassa Pirkko Kahila ja Peter Joy (kuvassa). Harvoin on mahdollisuus saada näin yksityiskohtaista ja antautunutta kerrontaa ruusuista, mitä perjantaina saimme.
Helsingin yliopisto päätti v. 1990 aloittaa ruusujen jalostusprojektin, jota varten etsittiin sopivaa paikkaa. Sellainen löytyi Vihdin Nummelan kupeesta, Päivölästä. Hiidenveden rantamaisemista. Tarkoituksena oli luoda Suomen ankariin olosuhteisiin sopivia, kestäviä ja terveitä ja pitkään kukkivia ruusuja. Jalostettuja ruusuja testattiin eri puolilla Suomea. Projektin puuhamiehiksi lähtivät Pirkko Kahila, Peter Joy ja Matti Kangaspunta. Helsingin yliopisto on luopunut projektista ja nyt koetilaakin alasajetaan.
Kiertelimme aidatulla alueella pitkääkin pidempien ruusurivistöjen välissä. Torstaisen sadepäivän jälkeen aurinko helli lämpimästi ja ruusurivistöjen välien hiljan leikatulla nurmella oli helppo kulkea ihastelemassa ruusuja.
Ruusujen kukinta alkoi jo olla ohi, mutta joitakin ihanuuksia näimme edelleen kukkivana. Useimmilla oli jokin työnimi ja monet kauniiltakin näyttävistä ruusuista eivät ehkä koskaan päädy myyntiin. Projektin tarkoituksena nimenomaan oli löytää kestäviä ja pitkään kukkivia ruusuja, joten pelkkä kauneus ei riitä.
Jalostusprojekti on tuottanut tulosta ja nyt 25 vuotta myöhemmin taimistoista on saatavana upeita, suomen ilmastoon kehitettyjä ruusuja. Seuraavat ruusut ovat juuri tämän projektin tuottamia:
Rugosa-ryhmä: Sointu, Syke, Sävel
Spinosissima-ryhmä: Tove Jansson
Puistoruusu-ryhmä: Ilo, Loiste, Lumo
Kaksi vuotta sitten luin artikkelin näistä uusista, suomalaisista ruusuista ja niinpä puutarhastani löytyykin nyt kaikki muut, paitsi Loiste ja Syke. Ehkei kovin kauaa.
Minusta tämä tarina uusien ruusujen luomisesta on ihmeellinen ja siinä olisi ainesta ihan vaikka kirjaan taikka elokuvaan. Suuressa maailmassa voisi kuvitella rikastuvankin kokonaan uusia ruusuja luomalla, mutta täällä pohjolan perukoilla valtavasti työtä ja monenlaisia uhrauksia vaativasta tehtävästä saa tuskin edes mainetta ja kunniaa.
Ruusujen lisäksi koetilalla oli ihasteltavana myös monia muita kasveja. Iriksiä, liljoja, astereita, pioniunikoita ja pioneja, esimerkiksi.
Koetilalla ei luonnollisesti ole mitään myyntiä, mutta Pirkon kasvattamia iristen ja astereiden jakotaimia oli sen verran, että niitä taisi lähteä jokaisen retkeläisen mukana uusiin koteihin.
Retkelle osallistuneet bloggarit olivat myös pakanneet autonsa tavaratilat täyteen omia jakotaimiaan. Minä sain Mama's garden -blogin Minnalta ranskantulikukkaa.
Toivon hartaasti, että koetilan alasajon myötä kodittomiksi jäävät lukuisat ruusupensaat löytävät uuden ja niille arvoisan paikan. Toivon myös, että tällaisia luomistarinoita syntyy jatkossakin. Jollei ruusujen niin kenties jonkin muun kasvin tiimoilta.
Lämmin kiitos mielenkiintoisesta retkestä Sailalle ja erityisesti koetilan puurtajille ja oppailla Pirkko Kahilalle ja Peter Joylle.
