sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Joulu on nyt juhlittu


Pakkanen on lauhtunut inhimillisiin lukemiin. Mittari näyttää -15 astetta, joka tuntuu suorastaan lempeältä menneen viikon yli -20 asteen lukemiin verrattuna. Eilen aurinko oli lähes koko päivän kevyen utukerroksen takana. Tänään se paistoi meidän kylällä jo täydeltä terältä.

Joku on käynyt tekemässä dippipäärynöitä meidän pihamaalle

Hentoa pakkaslunta on muutamaan otteeseen satanut. Edelleenkin sitä on niin vähän, ettei siitä taida kasvien suojaksi juurikaan olla.


Pupujussit ovat tassutelleet ympäri tonttia, myös pikkupuutarhassa. Alkuun hangella näkyi vain jälki siellä toinen täällä. Nyttemmin alapihallakin on jo ihan kunnon moottoritiet joka suuntaan.


Anopin äitienpäiväruusu pääsi kesällä Pikkupuutarhan kivipenkkiin. Vielä joulunaikaan siinä oli lehdet tallella ja se oli pakkasista huolimatta aivan elävän näköinen. Eipä ole enää, kun puput ovat käyneet napostelemassa lehdet ja osan varsistakin. Jättivät minulle tällaisen tikun muistoksi.


Alapihalla on niin runsaasti jänönjälkiä, että varmasti jo kohta törmäävät toisiinsa siellä kulkiessa. Olopihan liiketunnistimella varustettu lamppu syttyy ja sammuu iltaisin pupujen loikkiessa pihamaalla.


Oikean rinteen maksaruohoja, sammalleimua ja sulkaneilikkaa on käyty harventamassa oikein urakalla. Onneksi rinteen kasvit eivät kovin pahaa tykkää yrttimaana olemisesta, vaan röyhähtävät jälleen keväällä uuteen kasvuun.


Myös Kurgaanin sulkasaniaiset ovat päässeet jänöjen vihersalaatin virkaa toimittamaan. Jokunen kakkakikkare on jätetty buffet-pöytään kiitokseksi.


Ihana uutinen meille puutarhureille löytyy tästä linkistä. Luonnontieteellisen keskusmuseon emeritusintendentti Ilmari Valovirta povaa romahdusta lehtokotilo- ja espanjansiruetanakannoille kovien pakkasten vuoksi.  

Kuvassa olevat kotilot keräsin olopihan kukkapenkeistä 22.12. Osa oli ihan mullan pinnassa, osa löytyi hiukan maahan pudonneita lehtiä siirtelemällä. Unohdin rasian pariksi päiväksi pation reunalle ja kun menin sitä aattoaamuna roskikseen nakkaamaan, huomasin joidenkin kotiloiden edelleen olevan elossa ja liikkuneen rasiassa. 

Toivon hartaasti, että pakkaset ovat tehneet tehtävänsä ja kotilokanta edes hetkeksi romahtaisi. Keväällä täytyy olla tarkkana ja noukkia oitis pois kaikki näkösälle ilmaantuvat yksilöt. Ferramoliakin tuli hankittua loppukesästä, joten aloitan sen levittämisen tänä vuonna paljon aikaisempia vuosia varhaisemmin.


Meidän talon paras pakkasvahti taitaa jo odottaa mammaa sohvalle sunnuntaipäivän seurakseen. Eihän tuollaista ihanaa karvapehkoa voi vastustaa, joten sinne siis suuntaan askeleeni.


Käytännössä joulu on nyt juhlittu ja voimme palata normaaliin arkeen. Oikein mukavaa tammikuista viikon alkua kaikille!