Konnadonnan kotona ja puutarhassa -blogista tupsahti minulle tällainen ihana tunnustus, josta kiitän Konnadonnaa lämpimästi. Tarkoitus on jakaa tunnustus eteenpäin viidelle alle 200 lukijan blogille ja toivoa heidän jatkavan tunnustuksen jakamista eli tunnustus menee
Garden of My Dreams -blogille
Kujeita ryytimaalla -blogille
My Life -blogille
Puutarhatarinoita -blogille ja
Varjoyrtin puutarha -blogille
Kun aikanaan aloitin oman blogini pitämisen, ihmettelin muiden saamia upeita tunnustuksia ja pohdin, miten onnekkaita nuo blogin pitäjät ovatkaan, kun ovat löytäneet hengenheimolaisia. Ajattelin, että varmasti kaikki muut ovat viimeisen päälle puutarha-alan ammattilaisia, pitkän linjan viherpeukaloita ja varsinaisia multamaailman konkareita. On toki täällä blogimaailmassa niitäkin, mutta useimmat näyttävät kuitenkin olevan enemmänkin ihan tavallisia kasvun ihmeeseen hurahtaneita arkielämän pihansa muokkaajia. Ihmisiä, joiden opit on usein löytyneet kokemuksen kantapään kautta, yrityksen ja erehdyksen tuloksena. Toisilla on selvästi synnynnäinen taito saada kaikki ympärillään kukkimaan ja rehottamaan. Toiset taas joutuvat tekemään ylenmäärin töitä saadakseen jotain näkyvää aikaan. Itse luultavasti kuulun tuohon jälkimmäiseen ryhmään.
Se, mitä en lakkaa ihmettelemästä ja ihailemasta, on puutarhabloggareiden keskuudessa elävä jakamisen kulttuuri. Täällä ei olla kalamiehiä, jotka hamaan kuolemaan saakka pitävät parhaat apajansa omana salaisuutenaan. Ei laisinkaan, vaan ideoita ja vinkkejä kerrotaan avoimesti toisille ja iloitaan myös muiden onnistumisista. Kaikkien pihat ja puutarhat saavat vapaasti kukkia ja pienessäkin viherryksessä nähdään suuret mahdollisuudet. Jos jostakin pitäisi puutarhabloggareita erityisesti kehua, sanoisin, että positiivisuus ja kaikinpuolinen myönteinen asenne elämään on täällä merkille pantavaa. Aina on uusi kevät edessä, aina uusi kukkamaa muokattavana!
Saila Saaripalsta -blogista haastoi kertomaan kahdeksan lempiasiaa kuvien kera. Kuten jo Sailallekin totesin, nyt olisi hyvää aikaa kelailla vanhoja kuvavarastoja, kun tuolla ulkona on jo kaikki lumimöykyt tullut kuvattua. Aika vaan tuppaa hurahtamaan niin tässä koneen ääressä istuessa kuin muussakin touhussa ja niinpä aiempi ajatukseni varsinaisella kuvakavalkaadilla kuvittamisesta kuivahti näihin muutamiin kukkakuviin, joita en ole ainakaan blogissani vielä käyttänyt. Huomatkaa, pioni on pioni, mutta aina eri pioni. Ja sen tietää se, joka omat pioninsa joka kesä yhä uudelleen kuvaa.
8 LEMPIASIAA (vaan ei kuitenkaan tärkeysjärjestyksessä)
1.
Kotihan se on yksi mieluisimmista asioista elämässä.
Minulla on onni asua omakotitalossa kivalla paikalla. Tilaa on riittävästi ja vaikka toivoisinkin kylppäriremppaa ja vähitellen kohennusta myös keittiöön, ei asumisessa suuria ongelmia ole. Olen asunut niin kerrostalossa kuin rivitalossakin ja kyllä tämä omakotiasuminen peittoaa nuo edelliset mennen tullen.
2.
Puutarhaa parempaa lepopaikkaa ei olekaan.
Se on vain niin äärettömän mukavaa kiertää omaa pihaa ja puutarhaa kesäiltoina, katsella ja arvioida, mitä kulloinkin mistäkin ilmoille tupsahtaa. Nyppiä, rapsuttaa ja lapiolla kaivella. Kärrätä, kipata ja haravaa heilutella.
3.
Oma karvainen Juuso-kissa
Hän on niin ihana, pehmoistakin pehmoisempi ja kaikesta itsepäisyydestään huolimatta aivan erinomainen lemmikki. Niin viisas, ettei toista yhtä viisasta kissaa maa päällään kanna (paitsi kaikkien muiden kissat tietenkin omistajiensa mielestä). Ketterä ja nokkela ja leikkisä. Niin vain tällainen naisihminen konttaa lattialla leikkihiiriä sohvien alta kaivaen ja juoksentelee huoneesta toiseen piilosta kissan kanssa leikkien ja siirtyy sängyn laidalle nukkumaan, ettei ketarat levällään makaavan kissan uni häiriintyisi. Ainoa huonompi juttu tässä karvakorvassa on se, että niitä on vain yksi. Kas, kun sitä ei silloin aikanaan tajunnut, kuinka paljon iloa voi tällaisesta pehmotyypistä ihmiselle olla.
4.
Kirjat ne vasta mukavia ovatkin
Mitenkähän sitä meikäläinen tulisi toimeen ilman kirjoja ja lukemisen taitoa? Kirjaan uppoutuminen on lepoa ja laiskottelua parhaimmillaan. Kirja vie matkalle uusiin maailmoihin, tutustuttaa mielenkiintoisiin ihmisiin ja avartaa maailmankatsomusta. Kirja opettaa, rauhoittaa, sivistää, itkettää, antaa ja ottaa. Jos et pidä yhdestä kirjasta, avaa toinen. Aina löytyy kiinnostavia aiheita ja uusia tarinoita.
5.
Käsityöt ja askartelu
Vaikeaa on istua television ääressä kädet sylissä, mitään tekemättä. Se tuntuu hukkaan heitetyltä ajalta ja vaistomaisesti kädet etsivät jotain nyplättävää. Vähemmän keskittymistä vaativan ohjelman aikana syntyy ristipistoja, kenties virkkausta tai kudontaa. Kun telkusta tulee elokuva, dokumentti tai jokin sarja, jonka juoni ei enää salli mielenkiinnon poukkoilemista käsityön ja tv-ruudun välillä, lasken tekeleeni sivuun ja ryhdyn päätoimiseksi katselijaksi.
6.
Valokuvaaminen
Kamera pitää aina olla mukana, vaikka en sitä laukusta kertaakaan pois ottaisi. Jostain syystä olen tullut araksi kuvaamaan ihmisiä, tuntuu yksityisyyteen puuttumiselta. Jälkeenpäin harmittelen, kun ei ole kuvaa syntymäpäiviltä, tädeistä, serkuista, aina ei edes omista lapsista riittävästi. Kuvia kukista löytyy pilvin pimein. Ne kun eivät kainostele eivätkä päätään käännä suunnatessani kameran objektiivin niitä kohti.
7.
Ystävät niin lähellä kuin kaukanakin
Ystävyyssuhteita ihmiselle tulee elämän varrelta monista eri tilanteista: lapsuudesta, koulusta, opiskelijamaailmasta, työpaikoista, kursseilta, harrastuksista. Joku kulkee rinnalla vain hetken, toinen tulee ja menee, mutta aina kuitenkin tulee takaisin. Sitten on niitä, jotka ovat ja pysyvät, vaikka mitä elämässä tapahtuisi.
8.
Musiikki, elokuvat, leipominen, elämä yleensä
Joskus musiikkia pitää oikein ahmia, kuunnella kerta toisensa jälkeen uudelleen. Sitten tulee hetkiä, ettei korvat siedä minkäänlaista melua, ei äännähdystäkään. Joku kipale saattaa jäädä päähän soimaan viikkokausiksi ja toisen kipaleen taas muistaa vasta, kun sen kuulee. Silloin se nostaa muistoja mieleen ja kiidättää hetkeksi menneisiin kuviin.
Paljon on elämässä mieluisia asioita, lempiasioita. Monet sellaisia, ettei niitä äkkipäätään edes muista, mutta yhtäkaikki tärkeitä nekin. Ehkä elämä kokonaisuudessaan tai vaikka pieniin osiin pilkottunakin on etupäässä aika kivaa. Tällä hetkellä ja toivottavasti myös tulevina hetkinä.
