Kiven kotiipaluu

Köynnöshortensia - Hydrangea anomala subsp. petiolaris

Monin tavoin kiireinen ja työteliäs viikko alkaa kallistua lopuilleen. Säät ovat suosineet ulkohommia. Välillä aurinko on paistanut ja välillä ollut pilvessä. Keskiviikkona hipsi aamupäivän vettä, mutta kastelun kannalta sillä ei ollut merkitystä. Sen sijaan torstaivastaisena yönä vettä tuli hetken aikaa vähän enemmän ja se teki luonnolle hyvää.

Alkuviikosta oli vielä yöpakkasia, mutta keskiviikon ja torstain välinen yö jo lämmin. Kasvarin mittari näytti alapihalle +8 astetta. Daalia- ja muut juurakot ovat jo parin viikon ajan viettäneet vuorokauden ympäri kasvarissa, tosin harsoilla suojattuina, ja eilen siirsin ne piharuukkuihin patiolle. Varmuudeksi laitoin harson nytkin ruukkujen päälle. Pari begoniaa on vielä autotallissa. Vesivartisena begonia ei kestä pakkasta laisinkaan ja muutenkin ovat vielä niin mitättömän kokoisia, ettei niillä ole kiirettä paraatipaikalle pation amppeliruukkuihin.

Kaivuri on levittänyt soraa pallokentän pohjalle ja lastannut kantoja kuorma-auton lavalle. Yhtenä päivänä kuski taisi pitää kahvituntia odotellessaan tyhjää rekkaa kantokuormaa hakemaan ja niinpä kävelin hänen luokseen kysymään, josko jossain välissä nostaisi kunnan puolelta takaisin kiven, jonka alapihaamme tasoittanut urakoitsija 30 vuotta sitten nakkasi tieltään pois. Kuskille kiven siirto sopi hyvin ja kohta puoliin hän kouraisi ison kiven kauhaan ja pudotti sen tismalleen siihen, mihin olin ajatellutkin. Katseli kyllä minua hetken aikaa pitkään, kun seisoin onnellisena kiveäni silitellen.

Kieltämättä kivi näyttää meidän pihalla jättimäiseltä ja paljon, paljon suuremmalta, miltä se tuntui siinä puiston puiden lomassa ollessaan. Kivi oli vuosien mittaan painunut osittain maan sisään ja nyt paljaalla nurmikolla kyyhöttäessään se on koko komeudessaan näkyvissä. Minulla ei tässä vaiheessa ole hajuakaan, istutanko kiven lomaan jotain, vai annanko sen vain rauhassa palauttaa metsänkaadon ja siirtämisen yhteydessä menettämäänsä sammalta takaisin pinnalleen. Moista järkälettä ei mihinkään ihmisvoimin siirretä, joten siinä se nyt on. Ja minä olen ikionnellinen kiveni kotiinpaluusta.

Clematis atragene 'Columnella'

Jo edellisessä postauksessa totesin, että kulunut talvi on ollut huomattavasti edellistä suosiollisempi kasveille. Useimmissa kärhöissä löytyy jo nyt ainakin vähän eloa. Osassa jo nuppujakin, kuten alppikärhössä ja kuvan Columnellassa. Viime kesänä upeasti kukkinutta lumikärhöä olen vahtinut miltei päivittäin ja tänään löysin senkin tyvestä uusia versoja. Samoin Ruusupenkissä ahkerasti kukkinut Aljonushka on jo hereillä. Tällaiset pikkuruiset löydöt tekevät totisesti iloiseksi.

Viljaminkeltaruusu - Rosa harisonii Williams Double

Ruusupensaat ovat toinen ryhmä, jonka suhteen olin hiukan peloissani. Ei hätää, tähän mennessä kaikki näyttäisivät olevan hyvässä jamassa. Ainoastaan sammalruusussa ei ole silmuja, mutta sitä osasin odottaa. Viime keväänä se ei meinannut herätä laisinkaan ja lopulta teki vain muutaman onnettoman lehden.

Keltareunapikarililja - Fritillaria michailovskyi

Monet pienet sipulikukat jo lopettelevat, mutta seuraava aalto jatkaakin siitä. Kirjopikarililjat ovat jo osin täysin auki. Vuosi sitten istutin ensimmäisen kerran keltareunaista pikarililjaa, joista nousi vain kolme. Tykästyin kukkaan niin paljon, että istutin niitä syksyllä toiseen paikkaan lisää. Siinä näyttävät viihtyvän paremmin, sillä kaikki istutetut sipulit ovat nousseet ja kukkivat parhaillaan.

Jouluruusu - Helleborus

Kivipellon Sailan upeita jouluruusupehkoja ihailtuani otin ohjenuoraksi istuttaa jouluruusuja moneen eri paikkaan pihamaalle nähdäkseni, missä ne parhaiten viihtyvät. Suosituimmaksi paikaksi näyttää nousevan rinne, johon aurinko paahtaa turhankin kuumasti. Ehkä paikan taika on siinä, ettei ainakaan vesi siinä seiso. Istutin jouluruusun rinteeseen kolme vuotta sitten ja nyt siinä on jo aikamoinen pehko. Tänä keväänä kukinta on erittäin runsasta. Myös parissa muussa paikassa jouluruusu näyttää viihtyvän. Tosin kokemuksia näistä on vasta kahdelta vuodelta.

Keltavuokko - Anemone ranunculoides

  
Keltavuokkokin alkaa vähitellen runsastua ja vallata alaa. Se asustaa naapurin vastaisella rajalla, pyykkitelineen takana olevassa kapeassa muurissa tuivioiden kanssa. Paikkaan ei voi mitään korkeaa istuttaa, sillä pyykkien pitää päästä vapaasti liehumaan. Tuiviot ovat muutamassa vuodessa levinneet ja pörhistyneet aika lailla. Jossain vaiheessa keltavuokot ehkä joutuvat muuttamaan, mikäli tuiviot valtaavat vielä enemmän tilaa.

Narsissit vasta aloittavat meillä kukintaansa. Ei taida tulla kovin runsasta narsissikevättä ja useimmissa narskuissa varret ovat jotenkin normaalia matalampia. Olisiko kevään koleudella ja toisaalta myös kuivuudella osansa?

Yläpihan kukkapenkeissä on useita syviä koloja. Osa niistä ilmestyi jo syksyllä ja kevään tullen niitä on ilmaantunut lisää. Luulin niitä aluksi myyränkoloiksi, mutta ovatkin hiirenkoloja. Metsähiiriä olen nähnyt pihassa useita. Muutama viikko sitten näin naapurin kissan nappaavan hiiren meidän kukkapenkistä. Juuso ei viihdy laisinkaan ulkona, joten täytyy vissiin turvautua naapurin kissoihin jatkossakin.

Mukulaleinikki - Ranunculus ficaria, syn. Ficaria verna

Mukulaleinikit olivat pitkään vain pieniä keltaisia nuppupalleroita aivan lehtiensä tyvessä. Torstai-illan aurinko sai ne ponnahtamaan auki ja ylös varsiensa varaan.

Valkovuokko - Anemone nemorosa

Valkovuokkoja on vuosien mittaan ilmaantunut pihallemme, myös moniin kukkapenkkeihin. Alapihalla nuoremman karviaispensaan vieressä on iso esiintymä, jonka annan rauhassa kasvaa ja kehittyä. Vasta varsien täysin kuihduttua ajan paikalta nurmikon. Valkovuokkoja kasvoi vuosi vuodelta enemmän myös meidän ja kunnan puistikon rajamaastossa. Nyt metsänpohja on myllätty niin totaalisesti, ettei siellä taida hetkeen kasvaa yhtään mitään. 

Kevätesikko - Primula vulgaris

Viime keväänä tässä vaiheessa esikot kukkivat erittäin runsaana. Nyt sininen kevätesikkoni on tehnyt peräti yhden kukkasen. En ole hänen rauhaansa häirinnyt, joten saattaa sieltä vielä lisääkin kukkia ilmestyä.

Suikeroesikko - Primula Pruhoniciana-ryhmä

Samoin suikeroesikko oli vuosi sitten täynnä kukkia. Nyt sentään hänkin on pukannut ainakin yhden kukan auki ja nuppujakin on jokunen lisää. Mukavaa, ettei ole talven pakkasiin menehtynyt, vaan jaksaa ilahduttaa minua tänäkin kesänä.

Tarhakylmänkukka - Pulsatilla vulgaris

Tarhakylmänkukat ovat minun puutarhassani aika tuore ilmestys. Ensimmäisen lilan istutin kaksi vuotta sitten ja viime kesänä sitten kaksi lisää. Messuilta ostin yhden lilan. Kuvan kylmänkukka pitäisi olla Rubra eli punainen, mutta ei kyllä ihan punaiselta näytä. Tummempi kuitenkin, kuin vanhempi lila.

Tarhakylmänkukkia katsellessani mietin, miksi aina pitää rohmuta monta erilaista kukkaa kerralla. Lopputuloksen kannalta voisi olla tyylikkäämpää, jos istuttaisi yhtä lajia runsaasti. Vaan, kun yleensä rahaa on rajallinen määrä käyttää kerralla ja kaikkea ihanaa pitäisi saada nyt ja heti. Niin sitä sitten ostaa sikinsokin kaikenlaista ajatellen, että runsastuuhan nuo ajan kanssa.

Puutarhahörhön kevät on kiireistä aikaa. Ei riitä, että tepastelee kameran kanssa lämpimässä ilta-auringossa tutkimassa ja nyppimässä mullasta esiin työntyviä tulokkaita. On myös tehtävä paljon vähemmän mukavia toimia. Monenlaista työvälinettä on noussut kellarin uumenista puuvajan seinustalle. Yksi jos toinenkin multasäkki on kulkenut auton takapaksissa yläpihan kautta alapihalle. Isot vesisaavit kasteluvettä varten on nostettu paikoilleen ja täytetty jo vedellä.

Tulevana viikonloppuna olen ajatellut siirtää taimet kasvariin, sillä ennusteiden mukaan yöt ovat jatkossa lämpimiä. Myös avomaan kylvöt on tarkoitus ainakin aloittaa. Kesäkukkia en ole ehtinyt vielä edes miettiä, puhumattakaan, että olisin niitä käynyt ostamassa. Tähän saakka on ollut useimmille kesäkukille aivan liian kylmää. 

Tarhakylmänkukka - Pulsatilla vulgaris

Lakanapyykki pyörii pesukoneessa ja kohta ripustan sen ulos kuivumaan. Luvassa on aurinkoinen ja lämmin viikonloppu. Nautitaan siis lämmöstä, vihertyvästä luonnosta ja lintujen mahtavasta kevätkonsertista, joka aamutuimaan on parhaimmillaan!