 |
| Dahlia Cafe au Lait |
Miten ratkaisette puutarhan hoidon te, jotka teette kesällä eri pituisia reissuja? Minulta upposi kolme viikkoa kadonneen hoitokissan etsimiseen monenlaisine oheistoimineen. Kaikki se aika on poissa puutarhan hoidolta ja nyt nurkat suorastaan huutavat apua ja kohennusta. Toki jo jonkin aikaa vallalla ollut kuivuuskin lisää räjähtäneisyyttä penkkien ulkoasuun. Taitaa tästäkin kesästä päällimmäiseksi puutarhamuistoksi jäädä kasteleminen, kasteleminen ja vielä kolmannenkin kerran kasteleminen.
 |
| Punatähkät ovat tänä vuonna korkeita hujoppeja. |
Minulta ei oikein suju "olla möllöttäminen". Joskus nappaan kirjan mukaan pihakeinuun viettääkseni mukavan tuokion lukemisen parissa. Varsin pian huomaan kirjan siirtyneen syliin ja katseen kiertävän ympäri pihaa. Seuraavaksi olenkin sitten nyppimässä, tukemassa, siirtämässä tai vähintään jonkun puskan äärellä suunnittelemassa. Turha taistella luontoaan vastaan. Jos kerran tykkään tekemisestä, miksi en siis tekisi.
 |
| Polku 11.8.2022 |
Vuosi sitten tein Pikkupuutarhaan uusia oikopolkuja. Laajoja istutusalueita on huomattavasti helpompi hoitaa tekemällä jonkinlaiset polut kulkemista varten. Ottaa ihan sydämestä astua jonkun nuppuun ehtineen kukan päälle vain siksi, että sen kohdalta on kätevämpi ja nopeampi päästä johonkin tiettyyn paikkaan.
Polku 29.5.2022
Katoin uudet käytävät paksulla pahvikerroksella ja sen päälle kuorikatetta. Niin vain juhannusruusu tunki juurivesoja pahvin läpi. Myös kevätkaihonkukka ja pikkutalvio jaksoivat kasvaa pahvista ulos, mikä vähän ihmetytti. Oma lukunsa oli kymmenet scillat, jotka kukkivat sinisenä kuorikatteessa. Kippasin kuorikatteen kaupan pussista käytäville. Sieltä scillat eivät todellaan poluille tulleet. Scillan pikkuisia sipuleita minulla on muutenkin pitkin poikin puutarhaa, joten helpostihan ne kuorikatteellekin kulkeutuvat.
 |
| Polku 29.5.2022 |
Jokunen tulppaanikin puski itsensä ilmoille pahvin läpi. Osa reunametalleista on ruostunut, kuten lapussa lukikin. Osa taasen ei. Syy siihen selvisi käydessäni vähän aikaa sitten hakemassa lisää samaisia metallireunuksia. Niitä on kaupan kahdenlaisia; toiset ruostuvaa rautalevyä, toiset taasen ruostumatonta sinkkiä. Vuosi sitten en älynnyt katsoa, kumpaa ostan ja niin olen ostanut sekaisin kumpaakin. No, eipä tuo kovin paljon haittaa. Reunukset näkyvät lähinnä keväällä ja alkukesällä kasvuston ollessa vielä matalaa.
 |
| Polku 11.8.2022 |
Kaavin viime vuotisen kuorikatteen pois. Samoin poistin alla olevat, pehmenneet pahvit. Kaivoin ylös juhannusruusun juurivesoja, pikkutalviota ja kevätkaihonkukkaa. Poistin myös maata aiempaa syvemmältä. Sen jälkeen tasasin maan, peitin sen paikoin kaksinkertaisella juuriestekankaalla. Sen päälle kippasin paksun kerroksen uutta kuorikatetta.
 |
| Polku 11.8.2022 |
Sisäänkäyntiä vastapäätä olevan polun pätkää myös levensin hieman aiemmasta. Tällä osuudella ei ollut metallisia reunuksia. Puuvajassa oli aiemmasta projektista yli jääneitä turveharkkoja, jotka riittivät sopivasti rajamaan polun köynnöstuelle saakka, jossa taasen on metallireunus.
Kuvassa näkyvää polkua pitkin pääsee kulkemaan Pikkupuutarhan toiselle puolelle, köynnöstuen takana näkyvälle oikealle kaartavalle osuudelle. Se vaatii hieman notkeutta, sillä köynnöstuen vasemman pylvään takana kasvaa toinen syyshortensia, jota en tietenkään lähde yksittäisen polun vuoksi poikki sahaamaan. Kunnon kumarrus vasemmalle tai reipas polvennosto oikealle. Siinäpä pientä jumppaa muiden puutarhatöiden lomassa.
Muitakin ratkottavia ongelmia puutarhasta on löytynyt ja löytyy varmasti vastedeskin. Olen kertonutkin, että kattomme uusittiin syksyllä. Sen vuoksi talon seinustoille pystytettiin jykevät telineet. Perennoja työmiesten tallominen ja rakennustelineiden jalat eivät pahemmin haitanneet, mutta sekä keittiön että makkarien ikkunoiden edustalla kasvoi myös köynnöshortensiaa. Leikkasin ne matalaksi silläkin uhalla, että ne suuttuisivat. Kyseiset paikat ovat ylipäätään täysin väärät isolle, puuvartiselle köynnökselle. Keittiöpenkistä kaivoin pois myös vuosia siinä kasvaneet kotkansiivet.
Ajatuksena on ollut ja on edelleen, että näitä istutusalueita kavennetaan. Nyt jo seinustan ja penkin välissä on kivituhkakaistale. Kivituhka pitäisi muuttaa karkeammaksi materiaaliksi, sillä naapuruston kissat käyttävät paikkoja vessoinaan. Lisäksi keittiön ikkunan alla on kukkalaatikot, joiden hoitamiseksi minun on tallusteltava penkissä.
Tänä kesänä ei taida löytyä riittävästi aikaa ja energiaa istutusalueen kaventamiseksi. Niinpä ladoin vuorimännyn alle tallettamistani kivistä astelualueen. Keittiön ikkunan edustalla kasvit eivät oikein viihdy. Paikka on kuiva ja varjoinen. Reunassa on ollut jo vuosia joitakin kuunliljoja. Istutin niiden taakse pari valkotäpläimikkää ja sormivaleangervon taimen. Kuvan kotkansiiven kaivan vielä pois. Jotta alue olisi siedettävämmän näköinen, katoin pölisevän mullan kuorikatteella. Näin ostan itselleni aikaa alueen paremmalle kunnostukselle. Taitaa mennä ensi vuoteen.
Keittiöpenkin kaltainen istutusalue jatkuu sisäänkäynnin toisella puolella, makkarien ikkunoiden alla. Sitä odottaa samat toimenpiteet, kuin keittiöpenkkiä. Seinustalla kasvaa piippuköynnös. Sillä on oma tuki, koska sillä ei ole minkäänlaisia tartuntakärhiä. Räystäälle ulottuessaan piippuköynnöksen oksat taipuvat kasvamaan alaspäin. Muutamat versot yrittävät jatkaa kasvua räystäslautojen alle. Ne käyn vetämässä pois.
Köynnöshortensia ei leikkaamisesta kuollut, vaan versoo mullasta ylös innokkaasti. En antanut sen aiemminkaan kasvaa seinälle, enkä anna jatkossakaan. Kasvakoon maata peittämään. Aluksi sitä pitää ohjailla, koska sillä näyttää olevan melkoinen hinku kohti talon seinää. Tuohon on talvella luotava käytävältä lunta, joten mitään järin korkeaa siinä ei mahdu kasvamaan.
Meidän tontilla varjopaikat ovat kortilla. Makkaripenkki on yksi harvoja, eikä sekään paras mahdollinen. Alue on hieman keittiöpenkkiä kosteampi, valoa se saa lähinnä illalla. Muutaman kuunliljan ja köynnöshortensian lisäksi olen istuttanut paikalle varjoyrttiä, varjohiippaa ja rönsytiarellaa. Istutin kesäkuussa myös muutaman valkotäpläimikän, kääpiöjaloangervoa ja sormivaleangervoa. Siirsin talon päädystä myös yhden tarhakalliokielon. Näiden luin menestyvän varjossa.
Seinustan aukkopaikkoihin laitoin niinikään kiviä ja kuorikatetta. Alue ei ole nyt niin ikävän ankea, etteikö sitä jaksaisi katsella kunnes on aikaa paikan kohennukseen.
Käänsin vihdoin myös huoltopihan biokompostorin. Sain kukkuraisen kottikärryllisen hyvää multaa, jonka levitin istutusalueille. Alapihan kompostiyksiköstä purin vanhan kuution kokoisen lautarakenteisen lehtikompostorin pois. Senkin pohjalla oli ihan mukavasti multaa.
Harmaa lehtikomposti on puolillaan mm. kanttausurista sinne kipattuja ruohotuppaita. Kypsyminen on kestänyt hurjan kauan, koska paikka on kompostorille liian lämmin ja valoisa. Ei vain ole muuta sopivaa paikkaa. Kantta pitäisi ilmeisesti pitää enemmän auki, jotta sadevesi kostuttaisi sisältöä. Olen nyt kaapinut harmaasta kompostorista karkeimman aineksen vihreään kompostoriin jatkamaan kypsymistä. Multavamman massan kuskaan ehtiessäni muualle.
Kosmoskukkalaatikko 19.7.2022
Nyt on mietinnässä, siirränkö kompostoreita kuvaajaa kohti paikalle, josta purin lautahäkkyrän pois? Vai siirränkö aitakulmauksesta lavakauluksen (jossa kasvaa nyt kosmoskukkia) tähän kompostorien jatkoksi? Kulmaus on kaikkinensa ahdas paikka vaahteran runkoineen ja juurineen. Se on helpompi pitää siistinä trimmerillä, kun siellä ei ole mitään rakenteita.
Ruostekukka-sydänkäpyseni avaa nuppujaan. Saatan istua iltaisin kasvihuoneen edessä ihastelemassa tätä kaunokaista. Ajattelen, että pienestä ihmisen onni syntyy. Kaupan mukulasta kasvanut kukkavana ilahduttaa monin verroin mittansa ja kokonsa edestä.
Mannaa sielulle on myös tämän ruostekukkapuskan katseleminen. Kukkavanoja on lukuisia ympäri kasvia. Tämä on jossain aiemmassa postauksessa mainitsemani Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu juurakko, jonka laitoin isoon ruukkuun pergolan eteen. Jos vain onnistun talvettamaan tämän, saan ensi keväänä jakamalla useamman hienon ruostekukan.
Nila kävi viikolla miehensä kanssa tuomassa minulle lisää perennoja. Sain muhkean määrän jaloangervoja. Ne saavat toistaiseksi viettää aikaa laakeissa vadeissa imemässä vettä juuriinsa. Näillä helteillä ei ole mitään mieltä kaivaa uusia kasveja maahan. Hyvä siinäkin mielessä, että päässä syntyy pikkuhiljaa ideoita jaloangervojen uudeksi sijoituspaikaksi. Suurkiitos siis Nilalle ja hänen mukavalle miehelleen!
 |
| Lilium lancifolium - Tiikerililja |
Ehdin jo vähän pelätä, että talvi vei myös tiikerililjani. Näin ei onneksi ole käynyt, vaan tiikerit kukkivat runsaina ja kauniina. Jopa uusia tiikerililjoja on noussut kauemmas niistä, jotka olen istuttanut. Juuri nyt jännitän, ovatko vielä nupulla olevat kerrottuja Flore Pleno -tiikerililjoja. Näin toivon, pian sen näen.
 |
| Echinacea - Punahattu |
Punahatutkin ovat aloittaneet kukkimisensa. Näitä olen kasvattanut siemenestä ja ostanut taimina. En tiedä, kumpiako nyt kukkivat ovat. Sillä ei ole väliä. Pääasia, että ovat hengissä ja kukkivat. Vielä en ole näissä nähnyt perhosia. Toisaalla kyllä muutamia, mutta en ole ehtinyt kuvaamaan. Itse asiassa en ole kovin paljon kuvannut muutenkaan, kun aika vaan tuntuu valuvan milloin mihinkin.
 |
| Rudbeckia hirta var. pulcherrima 'Cherry Brandy' |
Kuvan kesäpäivänhattuja kasvatin vuosi sitten siemenestä. Istutin ne Syyspenkkiin, kääpiöhopeakuusen eteen. Olipa yllätys nähdä kasvin versovan tänäkin keväänä. Kesäpäivänhattuja kasvatetaan kesäkukkina, mutta ne ovat myös kaksivuotisia. Cherry Brandy ei ole kovin korkea, mutta kaunis se on. Kesäpäivähattuja voisi kasvattaa enemmänkin. Samaan tapaan, kuin esimerkiksi Rannanpihassa -blogin Ullalla on postauksessaan.
Ukkospilvi 8.8.2022
Kuluva viikko on ollut lämmin, loppua kohden helteinen. Maanantaina 8.8. tienoon yli meni ukkosmyrsky rankkasateineen. Hyvältä tuntui, joskin sateen hyöty jäi aika lyhyeksi. Kesän yksi yleisimmistä toimista jatkuu eli kastellaan, kastellaan...
Mukavaa viikonloppua kaikille!
