Täydellisyys ei kuulu puutarhaan

Pörriäiset ovat ihastuneita alppipiikkiputkeen.

 

Puutarhaharrastus on opettanut minulle vuosien mittaan valtavasti uusia asioita. Tietoa on tullut kartutettua kirjoista, tv-ohjelmista ja kokemuksia muiden harrastajien kanssa vaihtamalla. Internetin aikakaudella tiedon hankkiminen on muuttunut yhä helpommaksi. Toki myös haitallista tietoa on tarjolla, minkä vuoksi on toisinaan suhtauduttava kriittisesti saamaansa tietoon.

Puutarhaharrastus on myös muokannut minua ihmisenä. Täydellisyydentavoittelijana olen joutunut tarkastelemaan omia vaatimuksiani, joustamaan niiden toteutuksessa tai peräti luopumaan monista asioista kokonaan. Luontoa tai säätä ihminen ei voi omien tarkoitustensa mukaisiin muotteihin tunkea. Jos sellaista kuvitelmaa elättelee, saa painia jatkuvan stressin, riittämättömyyden ja mielipahan kanssa.

Tarjoilu pelaa salkoruusussa.

Kulunut kesä on ollut puutarhaharrastajan näkökulmasta täynnä haasteita. Pitkään jatkuneet helteet ja kuivuus kurittivat kasveja. Kasveissa oli jos jonkinlaista poikkeavaa väriä ja muotoa, mikä laittoi epäilemään tauteja ja tuholaisia. Eikä ötököistäkään ollut puutetta. Kirvoja on joka kesä ainakin ruusuissa, mutta nyt pilvin pimein monissa muissakin kasveissa.

En ole kovin taitava tunnistamaan ötököitä. Vähitellen oppi siinäkin tuntuu karttuvan, kun puutarhahommissa tulee vastaan kaikenlaisia mönkijöitä. Kovin moni niistä tuskin on ihmiselle vaarallinen. Siitä huolimatta olen aika arka ottamaan käteen mitään toukkia tai lentäviä otuksia.

Seuraan aktiivisesti uutisia ja maailman tapahtumia. Olen huolissani ilmastomuutoksesta, luonnon tilasta ja monimuotoisuuden kapenemisesta. Koitan omalta osaltani tehdä parhaani, etten toimillani aiheuta ympäristölle vahinkoa. Puutarhaharrastuksessa tämä tarkoittaa mm. sitä, etten käytä myrkkyjä, en kylvä maahan suolaa enkä pesuaineita. Joku totesi kesällä oivallisesti, että harvan puutarha kaipaa pesuaineilla terästettyä puhdistusta. 

Enemmänkin varmasti voisi tapojaan parantaa, mutta parempi edes jotain tehdä, kuin heittää hanskat tiskiin ja ajatella toimien kuuluvan jollekin muulle.

Pyjamalude villiporkkanan kukassa.

Seuraan facebookissa muutamia puutarha- ja luontoryhmiä. Kiinnitin kesällä huomiota, kuinka ihmiset olivat todella huolissaan jokaisesta pienestä pilkusta kasvin lehdellä tai milloin mistäkin puutarhassa mönkivästä ötökästä. Ihmetteleminen ja pieni huolikin on luonnollista. Varsinkin, jos se johtaa asiallisen tiedon hankkimiseen ja sen mukaiseen käyttäytymiseen. 

Jokainen outo ilmiö näytti aiheuttavan ihmisissä tarpeen päästä mahdollisimman nopeasti niistä eroon, keinolla millä hyvänsä. Vastavalmistuneen pihan nuori omistaja voi ymmärrettävästi olla aika noviisi uusien asioiden edessä. Niin olin aikoinaan itsekin ja osittain olen vieläkin. Silti hämmästyin kysymyksista ja kommenteista noussutta melkeinpä vihaa ja hävitysvimmaa.

Muurahaiset tankkaamassa mettä pionin nupussa.

Facen Puutarhan parhaaksi -ryhmässä oli elokuussa seuraava biologi Leena Luodon kirjoitus, jossa edellä tuomani asia on hyvin tiivistetty.

"Eliöiden haitallisuus puutarhassa

Tänä kesänä olen pitänyt useita puutarhakävelyitä ja muutama on vielä jäljellä. Ihania puutarhoja ja innostunutta porukkaa.

Mutta viekö innostus siihen suuntaan, että puutarhassa ei saisi olla muuta kuin kasvit ja niiden hoitaja. Ei reiällisiä tai kärpistyneitä lehtiä, ei otuksia kiipeämässä kasveja pitkin.

Usean herukkapensaan, luumupuun ja monen muun kasvin äärelle pysähdyttiin keskustelemaan. Keskustelu alkoi: Mikä tätä vaivaa, revin jo osan pois, ruiskutin sitä sun tätä. Pitääkö kaivaa koko kasvi pois.

Toistaiseksi yhdestäkään herukkapensaasta ei olisi tarvinnut lehtiä riipiä, ruiskuttaa ainetta, joka tuhoaa KAIKKI lehdillä eläneet, mutta nyt tässä vaiheessa kesää itsestään poistuneet otukset.

Kaikessa tässä perimmäisinä kysymyksinä aina ensin pitäisi olla : Mitä haittaa havaittu otus on saanut aikaan? Onko se tuhonnut kohteen täydellisesti? Mikä otus on kyseessä?

Nyt puhutaan luonnon monimuotoisuuden hupenemisesta. Puutarhat ja palstat ovat, etenkin kaupungeissa oleellinen osa luontoa. Jos niissä ei olisi reiällisiä lehtiä, niin mistä se kertoisi. Jos olet huolissasi luonnon tilasta, voit vähentää huolenaiheita puutarhassa, sillä harvoin reiälliset ja kärpistyneet lehdet vaativat toimenpiteitä."

                                                Leena Luoto: Facebookin Puutarhan parhaaksi -ryhmässä 08/21 

Leppäkertut tutkimassa ruusuorapihlajaa.

Linnut, perhoset, kaikenlaiset ötökät kuuluvat luontoon, myös isoihin ja pieniin puutarhoihin. Osa niistä on hyödyllisiä, jotkut eivät. Joku tehtävä niillä jokaisella on, vaikka se ei meille koskaan valkenisi. Kaunis perhonenkin on aluksi toukka. Jos palat halusta hävittää jokaisen näkemäsi toukan, eivät perhoset ehkä koskaan lennä puutarhassasi. Kun myrkytät tuholaisen, tapat samalla monta hyödyllistä ötökkää, tai ainakin vahingoitat niiden elinmahdollisuuksia. Luonnossa pienetkin teot aiheuttavat domino-ilmiön.

Varjohiipan pitsiksi haurastunut lehti.

Puutarhasta on mahdotonta tehdä täydellistä, mitä se sitten itse kullekin tarkoittaa. Eikä täydellisyydessä puutarhan rakentajan kannalta ole mitään mieltäkään. Kasvien on tarkoitus kasvaa ja kukoistaa, kunkin vuorollaan, yhdessä ja erikseen. Aina välillä joku kasveista heittää henkensä, eikä syy välttämättä selviä koskaan. 

Puutarhan rakentaminen on mielenkiintoinen ja loppumaton projekti. Se haastaa tekijänsä yhä uudelleen. Koskaan ei tiedä, mikä on seuraavana keväänä toisin. Puutarhaharrastuksessa yhden kasvin lähtö voi merkitä uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia. Raamit säilyvät vuodesta toiseen, mutta monet muut elementit vaihtuvat säännöllisen epäsäännöllisesti.

 
Pakko myöntää, että minua pelottaa puhua tällaisista asioista julkisesti. Vuoropuhelu monista tärkeistä asioista muuttuu helposti tarpeettomaksi loan heitoksi, varsinkin somessa. Mielipiteitä on joka lähtöön, kuten saa ja pitää ollakin. Aikuisen ihmisen on kyettävä keskustelemaan toisen ihmisen kanssa asiallisesti siitäkin huolimatta, että mielipiteet eivät miellytä. 

Niin kauniita kuin sammaloituneet kivet puutarhassa ovatkin, puutarhurin itsensä on parempi jatkaa vierimistä välttääkseen sammaloitumisen. Meillä jokaisella on paikkamme ja tarkoituksemme tällä maapallolla. Olkaamme avoimen uteliaita uusille asioille.