Juhannuksen jälkeenkin on elämää

Juhannus tuli ja meni. Ukkokullan ja Pojan kanssa nautittiin aurinkoisesta ja lämpimästä säästä pihapöydän ääressä herkutellen; täytettyjä lettuja, tomaatti-mozzarellasalaattia, viiniä ja jälkiruoaksi mansikkakakkua ja kahvia. Istuttiin ja turistiin, kunnes aurinko siirtyi yläpihalta ja hyttysten hyökkäys käynnistyi verenhimoisena. Tytär tuli käymään ja toi tullessaan Vävykokelaan lähettämän kukka-amppelin. Vävykokelas tietää, mistä naiset tykkää. Kukilla pääsee ainakin minun sydämeeni.

Juhannuspäivä ei enää ollut erityisen lämmin, mutta pilvipouta kutsui pihalle. Päätin ryhtyä parantamaan Kiemurapenkin reunuksia keräämällä ruohonleikkurin kulkua haittaavat kivet pois. Kaivoin reunusta leveämmäksi ja laitoin lisää maanrakennuskangasta, sillä nurmikko oli alkanut uhkaavasti lähestyä kukkapenkkiäni. Poikakin tuli avuksi, mutta homma keskeytyi sateen alkamiseen. Ja sitä sadetta sitten riittikin aina nukkumaanmenoon saakka. Kenties sen jälkeenkin, vaan minä olin jo mennyt unten maille.

 Ostin kirjakerhosta pari kirjaa: "Murkkuja ja mehiläisiä, metsienpikkueläimiä" ja "Amiraali ja neitoperho" -kirjat. Ensimmäisen kirjan avulla saatoin tunnistaa mm. tämän otuksen Kuparikuoriaiseksi. Luultavasti se napostelee tässä Lehtosinilatvan lehtiä. Kuparikuoriaiset ovat hyviä lentäjiä ja niitä esiintyy Suomessa Lappiin asti.

Kuvat kirjoissa on hyvät, mutta selitystekstit olisivat voineet olla kattavampia. Netistä tietenkin nykyisin kaiken löytää, mutta ihan kiva tällainen kirjakin välillä on.

Myös sunnuntaiksi oli luvattu sadetta. Koska sade ei ollut vielä aamupäivällä alkanut, lähdin päättämään edellisen päivän kukkapenkkireunus -hommani loppuun. Kärräsin kivituhkaa maanrakennuskankaan päälle ja tiivistin sitä vielä tallomalla. Ehkä nurmikko nyt vähän aikaa pysyy omalla sarallaan ja myös nurmikonleikkuu onnistuu helpommin, kun ei tarvitse pelätä terän osuvan kiviin. Kasvimaan ja Kiemurapenkin välillä on ollut kapea kannas, jossa nurmikko ei juurikaan ole viihtynyt. Kun kerran lapion käsiinsä ottaa, on paras kaivaa samantien kaikki rästityöt. Kannas sai lähteä ja sen tilalle tuli pieni kivipolku eli maanrakennuskankaan päälle laitoin kivituhkaa ja samaisen kivituhkan avulla tiivistin paikalle kiviä. Näin sain siistin ja kestävän kulkuväylän niin kottikärryille kuin muillekin kulkijoille. Tarkoitus oli jatkaa pihassa puuhailua, mutta yllätys yllätys - alkoi satamaan.

Tänään maanantaina, juhannuksen jälkeen, alkoi päivä edeltävien päivien tapaan, pilvipoutaisena. Siis rönttävaatteet päälle ja pihalle. Ohjelmassa oli Ruusukivipenkin reunuksen restaurointi samaan tapaan kuin aiemmin Kiemurapenkin. Nyt en poistanut kaikkia kiviä reunuksesta, koska ne toimivat hyvänä täytteenä ja vähensivät kivituhkan tarvetta. Kivituhkasäkin pohja nimittäin alkoi jo huolestuttavasti näkyä. Kaivaminen, kärrääminen ja kivituhkan tiivistäminen sujui jo rutiinilla, eikä aikaakaan, kun kukkapenkin reunus oli korjattu. Kun nyt kerran työvälineiden kanssa alapihalla olin, kaivoin Kiemurapenkistä Töyhtäangervon pois. Se kasvaa liian korkeaksi ja leveäksi, eikä siten oikein sovi muiden kukkien seuraan. Siirsin sen uusimpaan kukkapenkkiin Rajamännyn luo. Siellä sillä on tilaa kasvaa. 

Alkoi pahasti näyttää siltä, että kohta sataisi. Ukkokulta oli lähtenyt rantaan venettä kauppaamaan ja hänen kurpitsansa olivat edelleen terassilla istutusruukuissa. Kenties hän olisi itse halunnut ne laittaa multaan, mutta ressukat suorastaan huusivat tilaa kasvamiseen. Helpotin niiden oloa ja laitoin kasvimaan multaan kaksi jättikurpitsaa ja kolme kesäkurpitsaa. Niiden ympärille toin oksahaketta, kun ruohosilppuakaan ei ollut. Tuskin ehdin saada istutustehtävää loppuun, kun taivaalta jo putoili raskaita vesipisaroita. Juuso oli istunut kasvimaan reunalla seuraamassa puuhailujani ja se lähti viisaasti metsän laitaan suojaa etsimään. 

Sateessa ei ole kiva tehdä pihatöitä, mutta kodin siivous sujuu erinomaisesti säässä kuin säässä. Tosin mattoja ei voi jättää ulos tuulettumaan, mutta niitä ei näin kesäaikaan meillä montaa edes ole. Rästymatot ovat rullalla odottamassa pesua ja pari jo pestyä saavat olla varastossa syksyyn saakka. Imuri esiin kaapista ja kierrokselle.

Imuroinnin jälkeen piti mennä myös suihkuun huuhtomaan pihamaan pölyt ja sisäsiivouksen hiet, vaan eipä tullut vettä. Lähikadulla oli vesiputki hajonnut ja sen korjaaminen vaikutti myös meidän vedensaantiimme. Kipaisin hakemaan Juuson sisälle, eikä se pitkään aikaillutkaan kiskoessaan minua flexin perässä kiireen vilkkaa terassia kohti. Ulkona satoi ja tuuli kuin syysmyrskyllä ikään. Netissä mainittiin, että Ruotsissa oli kehotettu kansalaisia pysymään sisällä rankkasateiden ja kovan tuulen vuoksi. Meille sama sää tulee kuulemma vähän vaisumpana. Toivottavasti paljon vaisumpana, sillä jo tämäkin kaatosade täyttää kaikki paikat vedellä.

Syötyään ja karvansa kuivaksi putsattuaan, Juuso hyppäsi nojatuoliin ja otti mukavan asennon vaipuakseen kissan uneen. Meidän karvakasamme on jälleen vaihtanut unipaikkaansa. Pitkään se nukkui perähuoneen sängyllä, mutta nyt lempipaikka näyttää olevan olohuoneen nojatuoli. Laitoin tuolille huovan, jonka siivoaminen on huomattavasti helpompaa kuin tuolinpäällisen hinkkaaminen imurilla. Kissan karva tuppaa jämähtämään kankaaseen kiinni ja lisäksi Juuso tuo kaikenlaista roskaa tullessaan pyöriessään pihalla milloin missäkin.

Ylihuomenna on teatterireissu pikkuveljen Siiri-tytön kanssa Suomenlinnaan, Ryhmäteatterin Peter Pania katsomaan. Luvassa on jälleen vesisadetta, mikä hiukan harmittaa. Onneksi Hyvän toivon linnakkeessa sijaitseva kesäteatteri on nykyisin katettu, joten sade ei kastele, joskin hiukan kostean koleaa siellä saattaa olla. Puetaan siis lämmintä päälle. Esitys on sallittu yli 7-vuotiaille ja toivoisin vanhempien myös harkitsevan, onko oma piltti kyllin kypsä katsomaan iltasella esitystä häiritsemättä liikaa muita katsojia. Viime vuonna olimme Siirin kanssa katsomassa samaisessa paikassa Ronja Ryövärintytärtä ja valitettavasti silloin oli katsomossa lapsia, jotka ei millään jaksaneet seurata näytelmää vaan touhusivat omiaan häiriten muiden teatterikokemusta. Pitääpä muistaa ottaa jotain juotavaa ja pikkupurtavaa mukaan väliajaksi. Linnakkeen kupeessa sijaitsevaan myyntikojuun joutuu aina jonottamaan kaljanjanoisten joukossa, jolloin aikaa mahdollisten ostosten syömiseen jää todella vähän. Joka kerran mietin myös, tarvitseeko koko perheen esityksen väliajalla katsojille myydä alkoholijuomia?

Poika oli kuvannut oheisen mainostaulun ihan minua varten. Tuo mainostettu vekotin kun sattuu olemaan eräs mielityökaluistani. Harvinaisen toimiva ja tehokas keksintö. 

No, niin, tässä välissä kävin suihkussa ja laitoin pesukoneen pyörimään. Vettä kun taas tulee. Niin hanasta kuin taivaaltakin. Hanaa voi sentään säädellä, mutta tuota taivasta ei. Sataa sananmukaisesti kaatamalla. Tämä asia on nyt käännettävä positiiviseksi, eli eipä tarvitse kastella sen paremmin kukkia kuin kasvilavojakaan. Ja lisäksi voi hyvällä omallatunnolla istua tietokoneen ääressä päivittämässä blogia!

Tahtoisin olla kuin sammal tai jäkälä

pehmeä, keveä kissankäpälä.

Aamusta iltaan istuisin tässä,

auringon loistaessa lämpimässä.

Aaltoja katsoisin niin kuin taulua,

kuulisin tuulen lempeää laulua.

Varpaita uittaisin rantavedessä

iloiten: kesä on edessä.

Anna-Mari Kaskinen: Ruohonkorren keveyttä. Sanoja puutarhan keveydestä. Kirjapaja

PS.  Makuuhuoneen ikkunamme on näin kesällä yötä päivää auki ja yöllä heräsin satakielen lauluun. Ihmettelin, onko se todella satakieli ja kuinka se yöllä laulaa. Kelloa en katsonut, joten kenties oli jo aamu. Tai kenties kaikki olikin unta.