Matkailu avartaa ja uuvuttaa

Tavanomainen mennen-tullen Tukholman-reissu on suoritettu. Lähdimme maanantaina Pojan kanssa Mariellalla Helsingistä ja saavuimme tänä aamuna takaisin. Laivalla ei ollut kumpaankaan suuntaan mitään yleisöryntäystä, kuten kuvistakin huomaa. Yllä olevien kuvien kaltaisia tilanteita ei korkeasesongin aikana juurikaan laivoilla nähdä, mutta nyt kuvaaminen ilman ainuttakaan ohikulkijaa ei ollut mitenkään vaikeaa. Ehkä lisääntynyt Tallinnan matkailu näkyy myös vähentyneinä matkustajina Ruotsin laivoilla.

Hedelmä-, marja- ja vihannestarjontaa Högtorgetilla

Tiistai-päivän käytimme Tukholmassa kumpainenkin omilla teillämme. Ajoin Viking Linen bussilla City-terminaaliin ja sen jälkeen olinkin tasaisen tarkasti liikkeessä puolen tunnin kahvitaukoa lukuunottamatta aivan laivan paluuseen saakka eli runsaan neljän tunnin ajan. Tosin pysähdyinhän minä välillä  sihtailemaan kaupunkia kameran kanssa, eikä askellustahti jatkuvasti ollut tasaisen ripeää. Lähdin City-terminaalista Kungsgatania pitkin Högtorgetin kautta kohti Östermalmia. En voi kehua hyvällä suuntavaistolla, mutta yleensä pääsen perille, mihin olen ollut menossakin. Tiistaina jäin kuitenkin oudosti palloilemaan Östermalmille ja kesti hetken, ennen kuin pääsin niinsanotusti takaisin kartalle. Palasin Dramatiska teatternin ohi Hamngatania pitkin Sergels Torgille ja sieltä tuttua Drottningsgatania kävellen kohti vanhaa kaupunkia.

Östermalmstorgetin kauppahalli vuodelta 1888

Sää Tukholmassa oli pilvinen, mutta lämmintä riitti +3 asteen verran. Iltapäivää kohden tosin tuuli yltyi ja ilman hanskoja meinasi näpit jäätyä oikein kunnolla. Olin varautunut, että jotain pientä voisin kenties ostaa, mutta harvoihin kauppoihin teki mieli astua sisään. Näytti kuin Tukholma olisi pullollaan toinen toistaan hienoimpia merkkiliikkeitä, joiden hintatason saattaa usein jo arvata siitä, ettei missään ole näkyvissä ainuttakaan hintalappua; ja usein noissa kaupoissa hyllyjä ja rekkejäkin on vain muutamia, eikä nekään vähäiset pullistele tavaroiden paljoudesta.

Selvästi näkyi, että Tukholmassakin on ollut enemmän lunta, mutta ilmeisesti se on kuskattu kaadettavaksi mereen tai jonnekin muualle. Varjoisimmilla kaduilla oli hiukan polannetta ja sulaneita lätäköitä, puistoissa ja aukioilla likaisia lumikasoja, joiden reunamilla oli läjäpäin hylättyjä joulukuusia.

Huomattavan paljon istui ja nukkui kerjäläisiä talojen seinustoilla, hereillä olevat pahvikuppi ojennettuna kulkijoita kohden. En kehdannut ryhtyä ketään heistä kuvaamaan, mutta eräässä kadunkulmassa oli tuollainen puuveistos, joka minusta toi mieleen nuo istuvat kerjäläiset. Helsingistähän romanialaiset näyttävät talveksi suurimmaksi osaksi lähteneen pois. Olisivatko menneet Tukholmaan.

Riksgatanilla ennen vanhan kaupungin Mynttorgetia olevalla Stallbronilla oli kaiteeseen muodostunut lukkoilmiö, kuten jo monessa muussakin kaupungissa ja maassa. Toistaiseksi lukkoja näytti olevan vain sillan toisen puolen kaiteessa. 

Järntorget vanhassa kaupungissa

Vanhassa kaupungissa oli mukava kävellä, sillä missään ei ollut mitään erityistä tungosta. Ravintolat ja muut ruokapaikat olivat vielä yhden aikaan aika täynnä lounasruokailijoita, mutta näyteikkunoita pääsi ihailemaan aivan ongelmitta. Tosin Västerlånggatanista on muodostunut varsinainen turistirysä ja yhä useampi myymälä on muuttunut turistikrääsäkaupaksi. Tapani mukaan kävelin koko kadun alusta sen päättävälle Järntorgetille saakka, jossa olo oli jo niin kevyt, että päädyin läheiseen kahvilaan hörppäämään ison ja lämpimän kupin capuccinoa kera erinomaisen täytetyn voileivän. Samalla hiukan pohdiskelin, mihin suuntaan sormien sulattelun jälkeen lähtisin, koska vielä ei laivaan ollut kiire.

Kahvin jälkeen jatkoin kaupunkikierrostani suuntaamalla kapoisia katuja pitkin kohti kuninkaanlinnaa. Noilla hiljaisilla kaduilla olikin kivoja myymälöitä, taloissa hienoja yksityiskohtia ja muutama erittäin viihtyisän näköinen kahvila. Lähellä suomalaista kirkkoa oli kahvila nimeltä Under Kastanjen ja harmittelin sen löytyneen vasta tässä vaiheessa, sillä se oli todella viihtyisän oloinen. Mieli ei tehnyt mennä mihinkään kauppaan vaan tiirailin tarjontaa lähinnä ikkunalasin takaa. Alueella näyttää olevan runsaasti taidegallerioita ja kädentaitajien putiikkeja. Ihastuin pieneen myymälään, jonka ikkunoilla oli toinen toistaan upeampia soittorasioita. Useimmat olivat vielä jouluaiheisia ja parhaillaan miesmyyjä olikin korjaamassa joulukoristeita pois. Toisessa myymälässä myytiin kierrätysmetallista valmistettuja esineitä, noita yläkuvan oikeassa kulmassa olevia mutterihahmoja sekä myös vasemman kulman kivi-metalli -lintuja. 

Kuljin ihastuttavan kukkakaupan ohitse ja pysähdyin kuvaamaan ihanan runsasta jouluruusutarjontaa ja upeita kirjopikarililjaruukkuja. 10 kpl:n nippu tulppaaneja maksoi tuossa vanhan kaupungin kukkakaupassa 59 kruunua eli alle 5,90 euroa. Eivät todellakaan kalliita.

Pienten sivukujien talojen kivijaloissa oli paljon toimistotiloja: arkkitehtitoimistoja, lakiasiaintoimistoja ja mainostoimistoja. Sen verran kurkin valaistujen toimistojen isoista ikkunoista sisään todetakseni, että tilat on remontoitu viimeisen päälle hienoiksi ja mm. paksujen seinien leveät ikkunalaudat oli huomioitu osana sisustusta. Varmaankin tänä päivänä noissa vanhoissa rakennuksissa on huikeat vuokrat ja neliöhinnat.

Kuvaaminen alkoi olla haasteellista, sillä pilvinen päivä oli kääntymässä illaksi ja muutenkin kapeiden kujien reunustamat korkeat talot imivät vähänkin valon. Yksityiskohtia olisi ollut kiva kuvata, mutta maisemakuvia ei, sillä joka paikassa oli joko autoja tai sitten masentavan likaisen värisiä lumikasoja. Vanhassa kaupungissa on varmasti hankaluuksia suurten lumimäärien siirtelyssä ja varastoinnissa, sillä tilaa on todella vähän.

Kuninkaanlinnaa

Saavuttuani kuninkaanlinnan edustalle totesin, että linnaa näköjään korjataan. Rakennusmiesten työmaakoppeja oli siellä täällä ja osa linnasta telineiden peitossa. Ja jälleen autoja kaikkialla. Kaiketi tuollakin alueella jokaisella pitää olla oma auto ja se on saatava mahdollisimman lähelle omaa ulko-ovea. Lisänä on monenlainen huoltoliikenne. Kuka viisas keksisi sellaisia ratkaisuja, että vanhat historialliset paikat säästyisivät yleisiltä parkkipaikoilta ja jokaisen vapaan kolon valloittavalta autoliikenteeltä. Ei tuo Tukholman Gamla Stan niin kovin suuri alue ole, etteikö siellä jaksaisi jalankin kulkea. 

Vasemalla kuninkaanlinnaa, alhaalla Skeppsbron

Koska en nähnyt vilaustakaan sen enempää Kustaasta ja Silviasta kuin Viktoriasta, Danielista tai pienestä Estellestä, kävelin alas Skeppsbronille ja lähdin talsimaan rantaa pitkin kohti Vikingterminalia. Djurgårdenin lautat suhasivat Strömmenillä ja kolme joutsenta räpytteli nousukiitoon laskeutuakseen sen verran pitkälle, etten saanut niitä valokuvatuksi. Sen sijaan kuvasin tutun Katarina hissin lämpötilanäyttöineen. Tuo hissi on valmistunut 1883, mutta ei ole nykyisin käytössä. Hissi käytävineen on suunniteltu korjattavaksi Slussenin peruskorjauksen yhteydessä 2016. Ohi ajoi myös useampi sininen Saltsjöbaden-linjan metro matkalla kohti Solsidania. Paikkaa, joka on monelle suomalaisella viime aikoina tullut tutuksi mainiosta "Onnen onkijat" -tv-sarjasta. Kävelyreitti Slussenilta Vikingterminaaliin on harvinaisen tylsä, joskin reitin puolivälissä olevaan punatiiliseen rakennukseen on avattu edellisen Tukholma-käyntini jälkeen Fotografiska eli yksi maailman mittavimmista modernin valokuvataiteen museoista ja näyttelytiloista. Harmitti hieman, ettei enää ollut aikaa sinne poiketa.

Katarina hissen

Ostokseni Tukholmasta ja ylipäätään koko reissulta jäivät varsin vähäisiksi, mutta ainahan ei tarvitse tavaraa mukaansa haalia. Västerlånggatan 24 sijaitsevasta Handkraft Swea -liikkeestä ostin ihania Pia Bergvallin kissakortteja ja jo aiemmin Drottningsgatanilla sijaitsevasta Drottningsgatans Bok & Bild -liikkeestä Eva Björkin akvarellivärein maalaamia kukkakortteja tai siis niiden kopioita. Tuohon kirjakauppaan minun on ollut tapana Tukholman matkoillani poiketa, etenkin kortteja ostamaan. Hölmöyksissäni ostin vain 10 korttia ja vasta jälkikäteen tajusin, että kaksipuoleisten, kirjekuorella varustettujen korttien hinta oli 2 kruunua/kpl eli eipä paljon mitään. 

Matkasimme Pojan kanssa neljän hengen hytissä, sillä kahden hengen hytit ovat niin mahdottoman pieniä, että niissä tuskin mahtuu vuoteiden välissä kunnolla seisomaan puhumattakaan matkavarusteiden ahtamisesta hyttiin. Illalla kävimme kuuntelemassa karaokelaulajia ja trubaduuria ja tietenkin nautimme buffetin herkuista. Emme onnistuneet kumpikaan syömään itseämme kipeiksi ja alkoholipuolikin taisi jäädä yhteen siideriin. Mennessä laiva keikutti tavallista enemmän, mutta tullessa oli tasaista. Hyttikäytävillä ihmiset liikkuivat hiljaa, eikä kaljapullo kädessä heiluvia ollut laisinkaan. Rauhallisesta ympäristöstä ja runsaasti liikunnasta huolimatta nukuin molemmat yöt sanalla sanoen aivan surkeasti ja tänä aamuna olikin mukava ajatella tulevaa yötä omassa sängyssä.

Heti päivän valjettua saattoi nähdä, että hyvin on ulkona pilvistä ja harmaata. Meri velloi jäistä vapaana aivan Suomenlinna lähettyville saakka. Tavallisesti Suomenlinnan kohdalla laivasta näkee hyvin Kauppatorille saakka, mutta nyt kostea harmaus peitti maiseman. Päästyäni bussilla puoleen väliin kotimatkaa, maailma olikin jo täynnä nenäliinan kokoisia räntälumirättejä ja sade senkun jatkuu edelleen.

Suomenlinnan muureja ja remontissa oleva Vesikko-sukellusvene

Nyt ollaan jälleen kotona ja iloisia siitä, että kohta pääsee kallistamaan päänsä vaihteeksi omaan sänkyyn. Reissaaminen on kivaa ja vielä kivempaa on kotiinpaluu. Jälleen kerran saatoin todeta, että Tukholmaan pitäisi mennä useamman päivän turneelle, jotta siellä ehtisi kiertää kunnolla, katsella nähtävyyksiä, tutustua museoihin ja vaikka vain istuskella kahviloissa. Miten niin mielenkiintoisesta kaupungista onkaan tullut etupäässä kauttakulkupaikka? Niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana.

PS. Olen saanut kaksi uutta lukijaa: Jantun ja Savea ja papuja. Lämpimästi tervetuloa kumpainenkin.

Ja vielä toinen PS. Tyttären heppa voitti jälleen raveissa. Onpa hurjassa kunnossa!