Olin suunnitellut lauantaille pientä leivontasessiota, mutta erittäin harmaan päivän piristämiseksi lähdinkin Hvitträskin museoon joulumarkkinoille. Yritän noudattaa ajatusta valmistaa enin osa lahjoista itse ja loput ostaa erilaisilta kädentaitajilta myyjäisistä ja markkinoilta. Niitähän riittää nyt joka viikonvaihteelle jouluun saakka.
Kerrankin osasin olla paikalla oikeaan aikaan, sillä onnistuin saamaan auton parkkiin ilman tuskaisaa ympäriinsä pyörimistä. Hvitträskissä ei autopaikkoja ole kovin paljon ja kapean metsätien laitaan on vaikea lykätä autoaan olematta kenenkään tiellä tahi vaihtoehtoisesti rikkomatta autonalustaa. Myytäviä tuotteitakin pääsi katselemaan ihan rauhassa tarvitsematta tunkeilla ahtaissa ja hämärissä tiloissa.
Myyjiä oli minusta viime vuotista vähemmän, mutta ehkä se oli vain tuntumaa. Luultavasti siellä on myyntipaikkoja saman verran joka vuosi. Ihan ensi töikseni törmäsin Saaripalstan Sailaan, joka oli myymässä omia tuotteitaan. Ihan pakko oli ostaa häneltä ihana ruotsalaisen Ann-Louise Bäckströmin kissatarjotin. Saattaa olla, että joku läheinen saa kyseisen tarjottimen joululahjaksi, mutta yhtä mahdollista on, että pidän tarjottimen itse. Olen kyllä aika perso kissoille niiden kaikissa olomuodoissa, mutta onneksi Sailalla oli myytävänä myös kortteja, joissa toistuivat samat kuvat kuin tarjottimissa.
Hvitträsk on aivan mainio tutustumiskohde ilman joulumarkkinoitakin. Toki etenkin piha ja puutarha ovat ystävällisempiä paikkoja lämpimänä vuodenaikana, mutta ehkä näin lehdettömään aikaan erilaiset puu- ja kivirakennelmat tulevat paremmin esille.
Pidän erityisesti tästä sisäänkäynnistä piha-alueelle, koska autot jäävät vasemmalla olevaan "aitaukseen". Hvitträskin rakentamisen aikaan autot tuskin ovat olleet mikään esteettinen ongelma, sillä asukkaat vieraineen kulkivat Helsingistä joko junalla tai laivalla lähimpään satamaan tai asemalle ja jatkoivat siitä perille hevoskyydillä.
Eilen sunnuntaina sitten ihan ensimmäiseksi valmistin piparitaikinan, joka edelleen odottaa leipojaansa jääkaapissa. Siellähän se säilyy sen aikaa, kunnes ehdin ottaa taikinan käsittelyyn. Tein myös muutaman purkin punaherukkahyytelöä, leivoin kaksi taatelikakkua ja lopuksi valmistin myös sinappia.
Nyt purkit ja purnukat ovat viilenemässä autotallissa, kunhan ehdin tehdä niihin sopivat nimilaput ja keksiä koristeet myös noille kansille. Löydän yleensä vaivatta uusiokäyttöä kaupasta ostetuille purkeille ja purnukoille. Kunpa vain viitsisin heti niiden tyhjennyttyä pestä kaikki etiketit pois. Eilen tuhraantui ylenmäärin aikaa pelkästään purkkien ulkoiseen puhdistamiseen. Harvoin tarrat lähtevät kokonaan edes konepesussa.
Joulukorttiaskartelun aloitin jo muutama viikko sitten. Lähetän yleensä aika paljon joulukortteja ja jo vuosien ajan olen tehnyt ne pääsääntöisesti itse. Tämän vuoden mallissa on useita työvaiheita vaativia kohtia, joiden suhteen en ole pitänyt turhaa kiirettä. Eilen heräsin tämänkin keskeneräisen työmaan suhteen ja illalla televisiota katsellessa näpräsin pieniä rusetteja ohuesta langasta. Siinä taisi mennä muutama Maria Langin murhamysteeri pikkaisen sivu suun.
Vihdoin voin myös julkistaa nämä tummanharmaa-beige-kuvioiset kerrosrivinousut, jotka kudoin pikkuveljelleni synttärilahjaksi. Velipoika viettää synttäreitään tänään ja on jo saanut sukat, joten yllätyksen paljastumisesta ei enää ole vaaraa. Pukinkonttiin pitäisi saada vielä muutama pari valmiiksi, joten iltapuuhista ei ole laisinkaan puutetta.
Hetki sitten kurkistin ikkunasta ulos ja huomasin taivaalla kasvavan kuun. Täysikuu on tässä kuussa jo lauantaina. Juuso ei kuitenkaan tässä kuvassa ihaile kuuta taivaalla vaan mammaa säheltämässä ulkoistusvalojen kanssa pihamaalla. Huomatkaa myös läiskät ikkunalla. Joku kosteanenäinen on aiemminkin katsellut ikkunasta ulospäin.
Mukavaa joulukuun alkua ihan kaikille tasapuolisesti!
