Pakko todeta, että syksy on saapunut. Vielä sunnuntaina ruokailimme pihamaalla auringon lämmössä, mutta eilisen ja tämän päivän tuuli on tuivertanut varsin navakasti ja ilmaa tehokkaasti viilentävästi. Vihdoin aamulla alkoi myös sade, jota tosin olen hiukan kaipaillutkin. Ei tarvitse kastella tämän syksyn istutuksia niin innokkaasti. Sipulipakkauksia on tarttunut yhdestä jos toisestakin kaupasta mukaani, mutta edelleen odottelen tilaustani Viherpeukaloista. Ihmeen kauan lähetyksen saapuminen näyttää nyt kestävän. Eihän sipuli-istutuksilla vielä niin kiire ole, mutta vähitellen olisi kiva aloittaa sekin urakka. Pikkusipulit on kuulemma hyvä laittaa isompia aiemmin multaan.
Yksittäisiä kukkijoita puutarhassa vielä näkyy, mutta mitään värien ja muotojen suitsutusta ei enää juurikaan ole. Keltaisia tai paremminkin likaisen ruskeita koivun lehtiä tuuli lennättää nurmikolle läjäpäin. Vaahteroissa on vielä hyvin vähän ruskan värejä. Yöt ovat olleet sen verran lämpimiä, ettei pakkasesta ole tietoakaan. Kurjenpolvissa on edelleen yksittäisiä kukkia, maurinmalva availee harvakseltaan nuppujaan ja cosmoskukka samoin. Yksinäinen orvokki on putkahtanut kukkimaan kompostorin viereen oikein komealla kukalla ja syysleimutkin puskevat vielä uusia kukkia, joskin jo pienempiä kuin aiemmin. Etupihan angervopusikossakin kurttulehtiruusu on päättänyt nostaa esille muutaman nupun ja eilen avautuneen kukinnon. Enpä muistanutkaan, että joskus vuosia sitten tyrkkäsin angervojen viereen tuon kurttulehtiruusun. Se on ollut kaiken aikaa hätää kärsimässä voimakkaiden angervojen parissa, mutta pääseepä tuo edes näin syksyllä uhittelemaan vähän angervoille.
Jalohortensia on edelleen upeassa kukassa. Ehkä noiden kukintojen sävy on hieman tummentunut ja syventynyt, mutta pitkään se jaksaa kukkia. Toivottavasti jalohortensiani säilyvät talven yli ja muutkin kolme ryhtyisivät ensi kesänä kukkimaan. Lehdet ovat edelleen vihreät ja ehjät, aika komea puska oikeastaan.
Ensimmäistä syksyään puutarhassani viettävä Syyshortensia Vanilla fraise on pukannut jokaiseen oksan kärkeen kukinnon, vaikka ajattelin, ettei se ehkä niin pian istuttamisensa jälkeen vielä jaksa kukkia. Kovinkaan suurta eroa tuolla kukinnolla ei ole etupihalla kasvavaan tavalliseen syyshortensiaani, oksan väri on ehkä punaisempi. Etupihan syyshortensian kukinnot ovat värittyneet kauniisti pinkeiksi. Olisiko lämpimillä ja aurinkoisilla ilmoilla ollut vaikutuksensa, sillä tuo vaaleanpunaisuus on merkittävämpää kuin pitkiin aikoihin.
Ja niin taas tässä postauksen kirjoittamisessa vierähti niin paljon aikaa, että on pakko tältä erältä lopettaa, vaikka vielä olisi ollut sanottavaa. Lähden tuttavan tyttärentyttären 10-vuotissynttäreille ja samalla käyn hakemassa lapsen vanhempien tallilta hevonkakkaa puutarhaani varten meille talveksi muhimaan. Pitää vielä muistaa kaivaa saappaat mukaan, sillä taivaalta tulee vettä aika rankasti ja kakkaa lapioidessa tulee muutenkin vähän ryvettyneeksi.
