keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Katse ensi kesään


Raikkaat värit ovat puutarhassa nyt kortilla. Iloa on haettava sävyistä ja muodoista. Kesäaikaan puutarhassa tulee kierreltyä monta kertaa päivässä. Nyt ei kunnolla edes joka viikko. Aika vähän mitään jännittävää on löydettävissä. Jollei jännittäviksi katsota lintujen mullasta tönkimiä pikkusipuleita ja taannoisen tykkylumen katkomia oksia.

Jouluruusu - Helleborus

Ihan turhia harvat puutarhakierrokset eivät sentään ole. Pari vuotta sitten ostin marketista halvalla pikkuisia ruukkujouluruusuja. Istutin niitä kokeeksi eri puolille puutarhaa vähän erilaisiin paikkoihin. Ajatus oli katsoa ja etsiä paikkoja, missä ne parhaiten viihtyisivät. Kokoa ja näköä niille ei vielä ole tullut, mutta jokainen on elossa ja tarmokkaalta näyttävät. Kukkiakin ovat pukanneet ihan huomaamatta. Tällaiset pienen rahan kokeilut tuottavat melkeinpä enemmän iloa, kuin kalliilla rahalla hankitut hienot taimet. Jälkimmäisille kun tulee asetettua hurjan paljon odotuksia ja katetta koko rahalle. 


Elokuussa ostimme kunnon lämpökompostorin. Edellinen ei edes täyttänyt biokompostorille asetettavia vaatimuksia ja muutenkin se alkoi vedellä viimeisiään. Kunnollisista biokompostoreista on markkinoilla varsin vähän tarjontaa ja kilpailua. Päätin suosia suomalaista. Varsinkin, kun kompostorissa oli muutaman kympin tarjous. Kovasta hinnasta huolimatta katsoin tuotteen olevan investoinnin väärti. Enkä näin muutaman kuukauden kokemuksella ole katunut.

Avasin kompostorin multaluukun viikko sitten ensimmäisen kerran. Yllätyin, miten hyvin kehittynyttä ja määrällisesti runsaasti massaa vekottimen uumenista löytyi. Ei se vielä täysin valmista ollut, mutta eipä sellaista luvattukaan. Sekoitin biomassaan lehtikompostia ja laitoin jälkikypsymään alapihan kompostoriin.

Purppuraheisiangervo - Physocarpus opulifolius 'Diabolo'

Kesällä kuvittelin, ettei pihalleni oikein enää mahdu uusia puita ja pensaita. Perennojenkin kanssa mukamas tekee tiukkaa. Näin loppuvuoden maisemia tarkkailessa voi vain todeta, että aina on tilaa vähintäänkin yhdelle. Ihan olin unohtanut kesällä istuttaneeni naapurin aidan tuntumaan purppuraheisiangervon. Siellä se on vielä lehdessä ja sitä katsellessani totesin, että kaveri tuolle on hankittava. 

Milloinkahan lumikärhö raaskii luopua lehdistään? - Clematis ´Summer Snow´ (´Paul Farges)

Suunnitelmissa on talven aikana käydä läpi vinkkivihkoa. Siihen kirjaan etenkin blogeissa vastaan tulevat mielenkiintoiset kasvit. Moni kasvi on jo näiden vuosien aikana puutarhaani esittelyjenne ansiosta tiensä löytänyt. Monta on myös kasvia, joita en syystä tai toisesta tule koskaan hankkimaan, vaikka kuinka ihanilta muiden puutarhoissa näyttäisivätkin. Nyt on kuitenkin ajatus käydä vinkkivihko läpi ajatuksella ja harkiten. Ja listata ne kasvit, joille löytyy peukutusta ja vieläpä paikkakin. Johan tässä alkaa mukavasti vatsanpohjassa kutkuttamaan pelkkä ajatuskin uusista kasveista ja uudesta kasvukaudesta.

Vuorenkilpi - Bergenia

Viime vuonna sain säkillisen talvisuojaturvetta. Aiemmin en ole sitä kokeillut. Kun ilmaiseksi saa, pitää tuote tietenkin testata. Laitoin talvisuojaturvetta lähinnä kärhöjen ja muutamien ruusujen tyvelle. Viime talvi ei ollut yhtä ankara, kuin edellinen. Täällä etelässä riitti silti jäätymistä ja sulamista eli kasvien kannalta vaikeita olosuhteita liikaakin. Luultavasti sellaiset talvikelit ovat näillä leveysasteilla tulleet jäädäkseen. 

Kävin ostamassa samaista talvisuojaturvetta, jota ajattelin laittaa kasveille, kunhan ensin näistä vesisateista päästään ja maa alkaa jäätyä. Talvisuojaturve ei ole kovin kallista. Yllättävän monelle kasville siitä yhdestäkin säkistä riitti. Viime talven jäljiltä ei montaakaan kasvikuolemaa tullut. En tietenkään vielä pysty sanomaan, mikä vaikutus talvisuojaturpeella on ollut. Siksikin on mielenkiintoista testata tuotetta toisen kerran.  


Tieremppa on edistynyt hyvin. Kaivinkoneiden kolisteluun ja rekkaralliin on jo tottunut. Joulun aikaan työmaa hiljenee ydintalveksi ja maalis-huhtikuussa työt käynnistyvät jälleen. Silloin on vuorossa meidän kotitiemme aukikaivaminen ja konkreettinen kulkemiseen liittyvä haitta. Vuoden päästä tähän aikaan kuvassa näkyvien sora- ja kivituhkakasojen tilalla pitäisi olla korttelipallokenttä ja istutuksia. Rakennustyömaan keskellä asuminen on tietenkin ollut ajoittain vähän hankalaa, mutta ilolla otan vastaan kunnostetut tiealueet ja etenkin kauan kaivatun tievalaistuksen.