Iskipä ihan hirvittävä laiskotus. Ulkona olisi monenlaista tekemistä ja aurinkokin paistaa upeasti. Eikä yöllä ole ollut pakkastakaan, toisin kuin useimpina muina öinä. En vaan saa itseäni kyörättyä pihamaalle, vaan tässä istun tietokoneen äärellä. Vedin jopa rullaverhon työhuoneen ikkunan eteen, ettei aurinko paistaisi sisään. No, syynä oli kylläkin se, ettei auringonpaisteessa näytöltä näy yhtään mitään.
Eilen laitoin hedelmäpuille verkot. Samoin verkotin kesän aikana istutetut koristepuut; ruusuorapihlajan ja kaksi koristeomenapuuta. En halua puutarhassamme vierailevan jättisuuren rusakon popsivan niitä heti ensimmäisenä talven suuhunsa.
Ihan ensimmäiseksi kuitenkin kiersin kuuraisan puutarhan kameran kanssa. Kukkijoita sieltä alkaa olla turha etsiä, mutta pakkasen leikki kasvien lehdillä on kaunista katseltavaa.
Puutarhaa kiertäessäni keksin jo monta uutta projektia. Tai ei ne kaikki uusia ole, mutta sen verran syvälle hautautuneita, että ansaitsivat tulla uudelleen huomioiduiksi.
Kasvimaalaatikoiden välistä pitäisi kitkeä sinne levinnyt suikeroalpi pois ja kattaa käytävät mieluummin vaikka kivituhkalla. Ehkä se olisi siten vähemmän kodikas paikka kotiloiden asuttavaksi. Ja yhtä pikkupuutarhan polun haaraakin voisi pikkaisen leventää, jotta sen hoitaminen olisi helpompaa. Näin viileällä kaikenlainen kaivaminen ja kärrääminen sujuisi huomattavasti mukavammin kuin kesähelteillä. Tai kevään kiireissä.
Mutta kun laiskottaa... Ehkä ryhdyn askartelemaan onnittelukortteja varastoon. Tai suunnittelemaan joulukortteja. Tai vain olla möllöttämään.
Laiskaa sunnuntaita teille kaikille! Ihan luvan kanssa.
