Pari päivää satoi lunta tasaiseen tahtiin ja kolaamaankin pääsi ihan kunnolla. Mikäs siinä, hyvää hyötyliikuntaa ja sopivaa ulkoilua raittiissa ilmassa. Erityisen iloinen olen kasvien puolesta, sillä muutaman plussan ja reilun pakkasen välillä sahaava sää ei liene kovin ystävällinen kasvien talvehtimisen kannalta. Vaikka satanut lumi ei mitään tykkylunta ollutkaan, kävin arimpia puita ja pensaita ravistamassa. Vuosi sitten repesi ruusuorapihlajasta iso oksa raskaan lumen murtamana. Ja kasvihuonekin on hyvä välillä vapauttaa lumitaakasta.
Kylvöasiat ovat hiipineet mieleen ja multakuume senkun voimistuu. Inventoin omat siemenvarastot ja tein yhden tilauksen. Lähinnä tilasin tomaattien ja kurkkujen siemeniä. Taisi muutama kukkasiemenpussikin joukkoon eksyä. Tosin verkkokaupan kassalle siirtyessäni oli pakko tehdä vähän karsintoja, sillä aika tyyriitä ovat siemenpussitkin. Kauppoihin en ole kerinnyt laisinkaan. Jokohan siemenhyllyt ovat alkaneet täyttyä?
Muuten elo näin tammikuussa on hiljaista ja ikäänkuin keväiseen vauhtiin valmistautumista. Iltaisin luen ja kudon, tosin en samanaikaisesti. Kevään ja kesän puutarha-aherruksen alkaessa lukemiseen jää aikaa lähinnä ennen nukahtamista ja usein väsymys vie voiton. Vielä vähemmän tulee kudottua, kun sormet viihtyvät paremmin mullassa, kuin puikkojen ympärillä.
Kameran ulkoiluttaminen on sekin jäänyt vähiin. Työhuoneen ikkunasta avautuvaa näkymää tulee aamuin illoin katseltua, sillä vielä en ole tottunut avariin maisemiin ja runsaaseen valaistukseen. Ennen ison vaahteran takana ja ympärillä oli sankkaa metsää, eikä naapureista näkynyt vilaustakaan. Miten voikaan taivaan näkemisestä näin paljon tykätä.
Hyvää viikonloppua kaikille!
