Aliina Haapalehto -blogista haastoi ajat sitten kertomaan sisäkukista ja varsinkin, jos johonkin niistä liittyy jokin tarina. Haaste meinasi unohtua, mutta onneksi Cheri oli siihen tarttunut ja sai minunkin harmaat aivosoluni liikkeelle.
Minulla on varsin vähän viherkasveja. Suurin syy siihen lienee se, että kaikkien ikkunoiden alla on sähköpatterit hohkaamassa talvikauden kuumia henkäyksiään. Kukkaruukkujen pohjat ovat pakkaspäivinä kuin kekäleitä, eikä oikein mikään viherkasvi sellaisesta tykkää. Sähköpattereita ei ole hyvä peittää raskailla rakenteilla eikä verhoilla, joten mitään erityisiä kukkapöytiä tai -hyllyjä en ole lähtenyt virittelemään.
Takkahuoneen ikkunalla roikkuu amppelissaan meidän huushollin vanhin kasvi. Lehtikaktus, josta en osaa sanoa, onko se joulu-, pääsiäis- vaiko joku muu kaktus. Yleensä se kukkii marras-joulukuussa ja usein toistamiseen keväämmällä. Alkuperäinen kaktus tuli jo edellisestä kodista. Muutama vuosi sitten Juuso onnistui pudottamaan kesää terassilla viettäneen muhkean kaktuksen pusikkoon sillä seurauksella, että kaikki oksat katkesivat. Emokasvi heitti henkensä onnettomuudessa ja nykyinen on siis turmasta säilynyt jälkeläinen.
Pari vuotta sitten kaktusta kastellessani onnistuin katkaisemaan siitä pari oksaa, jotka elävät vaatimatonta eloaan omissa purkeissaan. Toinen on vasta nyt innostunut kasvattamaan kokoaan, toinen tuntuu edelleen jurovan.
Eräältä tuttavaltani sain muutama vuosi sitten "terveyskasvin" alkuja, jotka tunnistin aloeksi. Runsas vuosi sitten jaoin muhkeaksi kasvaneen kasvin kolmeen eri ruukkuun, joista yhden annoin hiljan viherkasveista innostuneelle pojalleni.
Toinen amppelikasvi on posliinikukka. Myös sen olen saanut ystävältäni pienenä alkuna. Posliinikukka on ollut tavattoman hidaskasvuinen, enkä ole toistaiseksi saanut sitä kukkimaan. Ehkä minun pitää uhkailla sitä kompostiin joutumisella. Moisella keinolla oli aikanaan kukittava vaikutus edesmenneeseen kiinanruusuun.
Soihtuköynnös lienee poikasenpoikasenpoikanen anopilta saadusta kasvista. Pari vuotta sitten minulla oli isokokoinen ja ahkerasti kukkiva soihtuköynnös, mutta onnistuin saamaan sen henkiltä. Siinä olen erityisen taitava.
Altakasteluruukussa lattialla pönöttää suurikokoinen traakkipuu. Ystäväni luopui kaikista viherkasveistaan ja tarjosi jo silloin isokokoista traakkipuutaan minulle. Kasvi on ollut meillä viitisen vuotta ja kokoa sille on tullut melkeinpä toinen mokoma. Se ei välttämättä ole kasveista kauneimpia, mutta pidän sen helppoudesta ja sinnikkyydestä. Leveisiin lehtiin tuppaa kertymään pölyä ja lehtien kärjet ruskistuvat helposti. Altakasteluruukussa se näyttää viihtyvän erinomaisesti. Ostin pyörillä varustetun alustan ruukulle, jolloin painavan kasvin siirtäminen esimerkiksi siivotessa on helppoa.
Joulun alla ostin halpiskaupasta hiukan kurjanoloisen huonekuusen. Kun halvalla sain. Se onkin alkanut pörhistymään kuin kiittääkseen minua pelastuksestaan. Sen sijoituspaikka on kukkapylvään päällä hiukan sisemmällä huoneessa, jossa se saa kuitenkin osakseen suoraa luonnonvaloa.
Edellisessä kodissa minulla oli runsaasti monenlaisia viherkasveja, isoja ja pieniä. Kodin olosuhteet olivat otollisemmat läpi vuoden ja ehkä minulla oli silloin enemmän innostusta touhuta huonekasvien kanssa. Nykyisin tarmo suuntautuu enemmän pihan kasvillisuuteen ja etenkin kevättalvella kaikki valoisat paikat on varattu taimikasvatukselle. En erityisemmin pidä väliaikaisratkaisuista, joten siksikin on hyvä, ettei ole kovin paljon viherkasveja vaatimassa omia osuuksiaan vähäisistä valopaikoista.
Oikeille kukille ei ole korvaajaa, mutta hiukan olen antanut myöden tekokukille sopivassa paikassa. Ovathan nämä nykyiset tekokukat ihan jotain muuta, kuin 70-80-lukujen kovamuovihärpäkkeet. Makuuhuoneen lipaston päälle ostin pari vuotta sitten silkkipioneja antamaan väriä ja piristämään sisustusta. Näistä on helppo putsata pölyt suihkulla ja taas ne kukkivat kauniisti.
Samoin olohuoneen nurkkaan sijoitetun vanhan Singerin päällä on muutama silkkinen lilja maljakossaan. Paikka ei sovellu oikein leikkokukillekaan, viherkasveista puhumattakaan.
Pentikin ystävämyynnissä oli vihreitä tekopioneja edullisesti. Alkuun pidin niitä keittiön ikkunalla, mutta pari päivää sitten kiikutin nämä pionit pikkuvessaan. Siellä ne piristävät mukavasti keväänvihreiden pyyhkeiden ja samansävyisen maton seurana. Meidän vessan hämäryydessä mikään oikea kasvi ei pitkään eläisi.
Haaste on kiertänyt blogeissa jonkun verran, mutta kevään edistymistä odotellessa saattaisi vielä olla aikaa paneutua kodin huonekasveihin. Niinpä heitän haasteen eteenpäin Kivipellon Sailalle ja Kaupunkilaistytölle.
