Valoa tankkaamassa

Sateisen harmaa marraskuu vaihtui joulukuiseen valoon. Vielä perjantaina alkuillasta satoi vettä kaatamalla. Illan mittaan vesi muuttui rännäksi ja vihdoin lumeksi. Luonto sai hennon lumipeitteen. Lauantain ja sunnuntain pikkupakkasen kirpaisema auringonpaiste houkutteli ulos nauttimaan valosta ja kauneudesta.

Vähäinenkin lumi tekee puutarhassa taikojaan. Se myös vaimentaa ääniä ja pehmentää muotoja. Arkiset risukot ja ryteiköt ovat yhtäkkiä satumaisemia. Tuskin hämmästyisi, jos ruusupensaasta eteen pujahtaisi keijukainen - tai näin joulun alla tonttu.

Lyhdyt ovat odottaneet kynttilöitä. Perjantai-iltana kävin niitä eri puolille taloa sytyttämässä. Näin teen joulukuussa joka viikonloppua. Toisinaan viikollakin.

Sinistä taivasta tiiraillessani huomasin tien toisen puolen kuusissa valtavasti käpyjä. Ihmekös tuo, kun kukkivat alkukesästä niin komeasti.

Puutarhan kasvit uinuvat hentoisen lumikerroksen alla. Arvaisitko, että tässä on peittokurjenpolvi? Kesällä se on nätti, vaan eipä ole hullumpi sen joulukuinen juhlapukukaan.

Entä tämä pehmoinen kaveri. Kukahan mahtaa olla kyseessä? Loppukesästä purkkiin kylvetty siperianunikkohan se siinä. Sama, joka kehitti itselleen nupun syksyistä kasvimaata kaunistamaan. Satakoon unikon päälle lisää lunta talvipeitoksi. Jospa se auttaisi kasvin syvempään uneen, josta se sitten kevätauringon myötä reippaana heräisi.

Naapurin kissa on käynyt limboamassa meidän aidan ali. Parissa paikassa ihmettelin ensin moista hankaumaa lumessa, kunnes oivalsin kissan olleen asialla. Jäljet jatkuvat aidan molemmin puolin normaaleina. Toivottavasti jänikset eivät innostu ottamaan kissasta mallia. Toistaiseksi alapihalla ei jäniksen jälkiä ole näkynyt.

Mustarastaiden ei tarvitse limboilla. Kunhan tepastelevat siemenbuffettien läheisyydessä odottamassa viherpeippojen innokasta siementen viskomista. 

Sunnuntaina kävin katsastamassa kahden lähijärven rannat. Hetkeen ei järvelle ole jalkaisin menemistä. Avovettäkin näkyi vielä. Toisen järven rannassa on talviuintipaikka, jossa reilun kokoinen alue pysyy avoinna läpi talven.

Viime viikon kosteus on kiteytynyt jääkukkasiksi kynttilälyhdyn ruutuihin. Kynttilän lämpö sulatti jääkukkaset nopeasti. Ehdinpä sentään ne kuvata.

On maassa lunta
ja siilipariskunta
jo nukkuu talviunta.
Näkee unta kuusta
ja hiiren sääriluusta
ja omenapuusta
ja lämpimästä kesästä
sekä somasta käenpesästä.

Valoisaa joulukuun alkua kaikille!