Valoisia muisteloita

Marlon Brando Brigitte Bardot, Louis Amstrong ja Audrey Hepburn

Tänään oli ihkaoma vapaapäivä, ei vanhempien asioita eikä mitään muitakaan velvollisuuksia tai sovittuja menoja. Ei muuta kuin kottikärryt ja harava kellarista pihalle ja pihaa rapsuttamaan. Tienvarren ojat ovat jääneet siivoamatta ja tällainen hämärän harmaa päivä sopii erinomaisesti rapsuttamiseen. Auringosta ei ole muutamaan päivään näkynyt vilaustakaan, mutta onneksi ei ole satanutkaan. Viiden asteen lämmössä ei tullut kuuma eikä vilu kun laittoi haravan viuhumaan. Tuntuipa mukavalta olla ulkona raikkaan kosteassa säässä ilman minkäänlaista kiirettä mihinkään. Ja miten siistiltä taas vähän aikaa näyttää, kun myös kaikki ohikulkijoiden tupakantumpit ja karkkipaperit on poimittu ojista. Sen sijaan, että olisin kärrännyt haravointijätteen kompostiin, levitin ne naapurin aidan tuntumassa olevien angervopensaiden alustalle. Sielläpä saavat muuttua mullaksi ihan rauhassa.

Beatles väreissä ja mustavalkoisena sekä Roy Orbison

Haravoinnin jälkeen olin suunnitellut tutkivani jouluvaloarsenaalin kunnon ja määrän. Niitä kellarista kaivaessani eksyin muistojen laatikolle, josta löysin rasian vanhoja lehtileikkeitä 60-luvulta. Muistan, kuinka äitini kertoi nuoruudessaan keränneensä filmitähtien kuvia vihkoon ja kehotti minua tekemään samoin. Kovin paneutunut tuohon ideaan en ehkä ole ollut, sillä vihkossa on sikin sokin amerikkalaisia filmitähtiä, suomalaisia tv-kasvoja ja tietenkin runsaasti niin kotimaisia kuin ulkomaisia laulajia.

Yhtään en muista, olisiko nuo Ajan sävel -lehdet äidin peruja vai sainko niitä jostain muualta. Ajan sävel ilmestyi kyllä vielä 60-luvulla, vaikka sen kukoistus taisikin olla enemmänkin 50-luvulla. Suosikin kansi on tammikuulta 1963 ja irtonumeron hinta peräti 1 mk. Tämän numeron avustajiksi mainitaan mm. Reino Helismaa ja Jaakko Jahnukainen.

Tuo kansikuvan tyttö on vuoden 1962 missi Kaarina Leskinen, tässä pohjoismaiden kauneimpana eli kaiketi siis Miss Scandinavia. Kovin montaa missikuvaa ei julkkisvihkostani löytynyt, vaikka heidän elämäänsä seurattiinkin 60-luvulla lehdistössä aktiivisesti.

Itse asiassa hämmästyin, miten paljon löysin kuvia Beatlesista, vaikka olen aina enemmän pitänyt Rollareista. Kovin paljon minulla ei ole kuvia tai tavaroita lapsuudesta, olimme vähävarainen, viisilapsinen perhe, joten vaatteet ja lelut kiersivät vanhimmalta nuorimmaiselle, eikä niistä sen jälkeen tainnut jäädä mitään säästettävää tuleville sukupolville. Muutimme myös usein aina vuoteen 1965, jolloin perheemme sai riittävän ison asunnon, eikä lapsiakaan tullut enää lisää. Äiti ei myöskään ole koskaan ollut innostunut muistojen tallettamisesta, joten silläkin lienee merkityksensä siihen, että vanhat muistot ovat lähinnä omassa päässä.

Eero ja Jussi Raittinen sekä Olavi Virta

Niin vain aika kului kuvia selatessa ja jouluvalojen koekäyttö unohtui. Sain laatikon kuitenkin raahattua sisälle ja huomenna on tarkoitus heti aamusta ryhtyä setvimään johtoja. Ehkä jonkin valon jo huomenna sytytän marraskuun lopun pimeyttä torjumaan. Jonkun verran niitä on jo naapuristossa ja eilen Espoossa ajellessani parvekkeilla enemmänkin.

Ennen ulkohommiin lähtöäni riivin lakanat sängyistä ja laitoin petivaatteet ulos tuulettumaan. Kun palasin takaisin sisälle, ryhdyin laittamaan puhtaita lakanoita. Käydessään täällä saunomassa, tapaa poika nukkua entisessä huoneessaan, joka toimii nykyisin myös vierashuoneena. Olin jo ehtinyt muut lakanat laittaa ja siirryin vierashuoneen sängyn petaamiseen. Juuso rakastaa lakanoiden vaihtamisesta ja haluaa aina möyriä patjan ja lakanan välissä. Nyt se myöhästyi sen verran, että ehdin jo aluslakanan laittaa, mutta mitäpä siitä, vielä oli iloa irrotettavissa operaatiosta eli hupsista vain pussilakanan alle.

Puhtailla lakanoilla on niin mukava köllöttää ja kurnuttaa. Turha mamman on mitään päiväpeitettä siihen päälle laittaa, minäpä kissa jään raikkaisiin liinavaatteisiin päiväunia nukkumaan.