Ulkona on ollut niin upeat kevätsäät, ettei tänne koneelle ole juurikaan ehtinyt postauksia laittamaan. Tuuli, lämpö ja aurinko ovat vihdoin antaneet meidänkin pihan lumille kyytiä. Kasat sulavat hurjaa kyytiä.
Tiistaina raparperinalut kurkistivat jääkannen läpi ja tänään koko paikka oli täysin sulana sekä aika hyvin myös kuivunut.
Kaikki piipot ovat tosi ihania ja niitä nousee mullasta sellaista vauhtia, että miltei voi kuhinan ja rapinan ihmiskorvallakin kuulla. Katsokaa tuotakin punaista suloisuutta. Sehän on kuin pieni pullonokkadelfiini.
Noudatin jälleen hyväksi osoittautunutta vinkkiä, eli ripottelin tuoretta multaa kukkapenkkeihin. En siis ole haravoinut enkä muutenkaan kukkapenkkejä enää rapsutellut, vaan uutta multaa päälle. Sinne maatuvat kaikki edellisen vuoden lehdet ja karikkeet. Ihan pikkuiset piipot jäävät näin hetkeksi mullan alle, mutta sieltä ne pompahtavat päivän parin jälkeen ilmoille ilman ongelmia.
Ukkokulta haketti aikamoisen kasan oksia ja vähän jäi vielä seuraavillekin päiville, kun alimmaiset oksat olivat hieman jäisiä ja märkiä. Tukkivat tuon vempaimen ja hidastavat haketusta.
Minä kaivoin kasvihuoneen ja Kiemurapenkin välistä nurmikon pois, sillä se ei vaan siinä jaksa kasvaa. Liian varjoisa paikka ja varsinainen moottoritietasoinen kulkuväylä, joten se tulee saamaan kesällä rapskulaattoja pinnakseen. Nyt kaivoin siitä viisi kärryllistä maa-ainesta pois ja toin tilalle neljä kärryllistä kivituhkaa ja kaksi kärryllistä kiviä. Kivet tulevat myöhemmin reunustamaan ja rajaamaan polkua. Laitoin tuohon kokeeksi kaksi viime kesänä valmistettua rapskulaattaa. Halkesivat valmistusvaiheessa ja jäivät ilman sijoituspaikkaa.
En ollut muistanut hankkia minkäänsortin maanrakennuskangasta polun pohjalle, joten laitoin sinne eristeeksi sanomalehtiä ja pari käytöstä poistettua isokokoista kylpypyyhettä. Eräs tuttavani kertoi kerran upottavansa pihamaalle kaikki huonokuntoiset matot ja muita kodintekstiilejä. Yhden vanhan maton minäkin olen puutarhaani kätkenyt ja hyvin se on toiminut tehtävässään.
Tämä on nyt vielä tyystin keskeneräinen polkuviritelmä, joten huomioikaa se kuvaa katsellessanne. Nyt on vielä sen verran viileää, että on hyvä tehdä hikisiä hommia pois listalta ja jättää kevyemmät puuhat niihin kesäisen helteisiin päiviin.
Juuso yritti kovasti toimia työmaapäällikkönä, mutta flexi rajoitti kulkua ja niinpä päällikön täytyi asettua lehtikompostin eteen vartioimaan alaisiaan.
Päällikkö vaihtoi paikkaa sen mukaan, mistä saattoi naispuolista alaistaan paremmin komennella. Taisi kissa olla vähän kärttyinen eilisen rääkkäyksen jälkeen. Mamma kun raahasi kissan autolla eläinlääkäriin rokotettavaksi. Siellä ei ollut yhtään kivaa, vaikka eläinlääkäri kovasti terveeksi ja hyväkuntoiseksi Juusoa kehuikin. Automatka sujui mennen tullen täydessä hiljaisuudessa, mutta kopan oven avauduttua kotona, Juuso mourusi äänekkäämmin, kuin aikoihin.
Saanen myös esitellä ihan ensimmäisen oman pihan lumikellon. Istutin niitä syksyllä tähän paikkaan 10 kappaletta, mutta toistaiseksi vain tämä yksi on noussut. Toisesta on aavistus, mutta ei vielä täyttä varmuutta. Kuva ei ole yhtä raflaava, kuin monilla muilla. Aiheutti kuitenkin yhden tämän kevään ilonhuudahduksista. Ukkokulta katsoi minua hiukan oudosti, kun laskeuduin mahalleni maahan tätä ihanuutta taivastelemaan. Pakkohan sitä oli läheltä katsoa, sillä koolla tuo kukka ei tosiaan ole pilattu. Koko kasvin korkeus lienee siinä viiden sentin tienoilla. En ole kovin pitkä minäkään, mutta viisisenttisen lumikellon edessä on sentään tehtävä kunnolla kunniaa eli taivuttava maata myöten.
 |
| Kevätvuohenjuuren lehti |
Lumikellon kumartamisesta sekä lapio- ja kärräyshommista johtuen nyt onkin hivenen jäykkä olo, mutta eipä haittaa. Viikonloppu on käsillä ja luvassa lisää ihania kevätilmoja.
Nautiskelkaa tekin!
PS. Kurkilaumalla oli taivaalla tänään kokoontumisajot. Aikansa ne pyörivät ja pyörivät ja kohosivat yhä ylemmäksi, kunnes lähtivät lentämään aurassa kohti kesälaitumia.
