Eilinen päivä hurahti kirjamessuilla. Ehken olisi siellä niin pitkään viihtynyt, mutta olin sopinut treffit Pojan kanssa ja hän ehti paikalle vasta puolen päivän jälkeen. Valtavastihan tapahtumaan oli ihmisiä tullut, joten ajoittain alkoi tympiä jatkuva tungos ja meteli. Aina on mieleni tehnyt kirjamessuille, enkä ole tullut menneeksi, joten nyt on sekin nähty ja koettu ja mieliteko tyydytetty. Paljonhan siellä pyöri tuttuja julkkiksia kirjamaailmasta ja ihan olivat tavallisen näköisiä ihmisiä, kuten olettaa saattaakin. Jopa tavallistakin tavallisempia, kun näki heitä ilman kuvauksia varten tällättyjä vaatteita ja meikkejä. Miten sitä ruudun ja sivun tällä puolen tuleekin kuviteltua, että julkkikset olisivat jotenkin hienompia tai parempia kuin me tavalliset tallaajat.
 |
| Jaakko Selin esittelemässä kirjaansa |
Erilaisia kirjailijahaastatteluja oli samanaikaisesti useita ympäri hallia; sekä kustantajien omilla standeilla että isommilla haastatteluja varten rakennetuilla lavoilla. Mielenkiintoisimmat haastattelut oli tietenkin ajoitettu myöhäisiltapäivään ja iltaan ja niihin oli tietenkin melkoinen tungos. Parin lavan äärellä istuin hetken aikaa kuuntelemassa, mutta minua häiritsi yleinen hälinä ja ihmisten poukkoilu istuinten lomassa. Lisäksi olisin mielelläni toivonut mahdollisuutta esittää yleisökysymyksiä, mutta kaiketi haastattelut oli pitkälti etukäteen sanoitettu ja ajastettu.
No, oliko kirjamessuilla sitten edullisia kirjoja? Oikeastaan ei. Parilla isolla kirjakauppaketjulla oli 20 %:n alennus kaikista kirjoista. Ja paljon oli monenlaisia tarjouksia sekä tietenkin vanhempien kirjojen alennuksia. Uutuuskirjojen hinnat liikkuvat 30-40 euron hinnoissa, joten alennuksen jälkeenkin jää vielä aika iso summa. Joulu on kirjamyynnille erinomaista aikaa, joten eipä kirjoja kovin edullisesti nyt kannattaisi myydäkään. Kirjamessuja parempia tarjouksia kyllä yleensä saa niin kirjakaupoista kuin yleisösuosikkien ollessa kyseessä myös marketeista.
Parasta minusta kirjamessuilla oli runsas antikvaaristen kirjakauppojen edustus. Niitä oli tullut eri puolilta Suomea, mutta tietenkin eniten pääkaupunkiseudulta. Useimmat antikvaariset kirjakaupat ovat pieniä kivijalkakauppoja ja jotain teosta etsiessä joutuu käyttämään runsaasti aikaa ja vaivaa käydäkseen edes muutamassa kaupassa. Kirjamessuilla saattoi vierailla hyvin monessa vanhojen kirjojen kaupassa ja vaikka ne olivat tuoneet luonnollisesti vain osan tuotteistaan esille, oli kauppiaiden asiantuntemus ja tietämys hyvin messuvieraiden käytössä.
Messuille mennessäni minulla oli pitkä lista harkittavia ostoksia, mutta tietenkin budjetti asetti melkoisesti rajoituksia hankinnoille. Jouduin seisomaan pitkään monien mielenkiintoisten kirjojen äärellä ja tekemään rankkoja valintoja, sillä mitenkään ei rahat olisi kaikkiin riittänyt. Punnitsin kirjoja ja pohdin, minkä niistä voisin käydä lainaamassa myöhemmin kirjastosta, minkä kenties ostaisin joskus alennusmyynnistä tai löytyisikö muita mahdollisuuksia päästä noita kirjoja lukemaan.
Muutamia ns. must-ostoksia tein eli kolme kirjaa tuleviksi lahjoiksi. Niiden nimiä en nyt tässä julkisesti kerro, jotta yllätys pysyisi ylllätyksenä. Itselleni ostin Hobboksin osastolta kympin tarjoushintaan tuon Bill Laws:n "50 kasvia, jotka muuttivat maailmaa". Se esittelee sanoin ja kuvin ihmiskunnan historiaan vaikuttaneita kasveja, joiden löytämisen, jalostamisen ja hyödyntämisen ohella tarkastellaan niiden taloudellisia, poliittisia ja kulttuurisia merkityksiä. Kirja on viime vuonna ilmestynyt ja jo lyhyen selailun perusteella aika mielenkiintoinen teos, joka sopii erinomaisesti puutarhakirjojeni jatkoksi.
Toinen hyvä löytö, joskaan ei itselleni, on Renata Grahamin "Koruntekijän käsikirja". Aiheesta löytyi useitakin erilaisia kirjoja, mutta minusta tämä näyttää varsin perusteelliselta, kuvitus on melko yksityiskohtaista ja selkeää sekä kaunista. Jos itse tekisin koruja, tämä kuuluisi ehdottomasti perusoppaisiini.
Samanaikaisesti kirjamessujen kanssa oli Ruoka & Viini & Hyvä elämä, Musiikki ja Art Forum -messut. Art Forumia mainostettiin "Tule, koe, nauti ja hanki upeaa taidetta kotiin", mutta aika vähän paikalla oli taidetta. Iso alue kaikui avaraa tyhjyyttä. Joitakin maalauksia ja ehkä hieman enemmän veistoksia. Mieleen jäivät Merja Rankin Pilvenkantaja, Seija Rusthollkarhun Rauhaa rakastava kissa ja tuo hiottu kivi, jonka nimi on Kotilo, mutta jonka tekijä unohtui kuvasta. En tiedä, miksi kiven nimeksi oli annettu tuo Kotilo, minua kuitenkin viehätti kiven sileys ja varmasti tuollaista veistosta tulisi omassa kodissa siliteltyä kerran jos toisenkin.
Brittiläiseen fudgeen moni on varmasti jo päässyt tutustumaan. Käyväthän nuo englantilaiset nykyisin esittelemässä ja myymässä näitä värikkäitä makeisia monilla markkinoilla ja Helsingissä, Kampin kauppakeskuksessakin olen nähnyt myyntitiskin. Fudge-makeiset vastaavat ehkä meikäläisen toffeeta. Niitä löytyy hyvin eri tavoin maustettuna. Palat ovat isoja ja melko painavia, joten muutamaan maistiaiskuutioon menee helposti pitkä penni, ellei ole varovainen. Fudge-pöydän vieressä oli brittien herkkupöytä maustettuna kukikkailla astioilla. Lähinnä kuppeja ja mukeja, mutta myös kaksi kokonaista astiastoa. Malleja on valmistettu pari sataa vuotta ilman suuriakaan muutoksia. Englantilainen posliini on aika kevyttä ja ohutta, jotta tee tai kahvi pääsisi kupissa pääosaan.
Ruoka & Viini & Hyvä elämä oli yhtäkuin muutama viinipiste, joissa pääsi maksusta maistelemaan viinejä. Lisäksi paikalla oli jonkin verran italialaisia juustoja, saksalaisia makkaroita ja muutamia leipomoita esittelemässä tuotteitaan. Erikoiskahveja ja niiden valmistukseen tarvittavia laitteita löytyi useammastakin pisteestä. Mikä sitten oli sitä hyvää elämää? Silmälasien puhdistussuihke, magneettikorut vaiko Nanson T-paidat. Se jäi vähän epäselväksi.
Musiikki-puoli jäi oikeastaan likimain kokonaan minulta pimentoon. Sisääntuloportaiden ja kirjastandien välissä oli joitakin soitinstandeja, joissa koululaiset näyttivät ahkerasti testaavan kitaroita ja rumpuja. Onneksi vahvistimet oli jätetty liittämättä soittimiin.
Messuilla kierrellessä tulee tietenkin nälkä ja jano. Alkuun olin ajatellut käyväni jopa lounastamassa Messukeskuksessa, mutta hiukan hintoja katsellessa tämä ajatus pakeni pikaisesti päästäni ja tyydyimme kahviin ja croisanttiin, joista niistäkin sai maksaa itsensä kipeäksi. Vapaan pöydän löytäminen olikin erityisen vaikeaa ja kun sellaisen löysi, joutui jonkin aikaa miettimään, miten ihmeessä saa kassinsa ja mahdollisen ostospussinsa sijoitettua pois omista ja muiden kahvilavieraiden jaloista. Tai mahtumaan edes omiin jalkoihinsa, kun sielläkin tilaa riitti juuri ja juuri omille nelikymppisille. Messukeskuksen ravintolamaailmoineen mainostettiin hiljattain uudistuneen. Tässä olisi ollut suunnittelijoille erinomainen paikka miettiä messukävijöiden mukavuutta myös mukana kannettavien tavaroiden osalta. Takit saattoi sisään saapuessaan jättää 2,50 euron takkihintaan narikkaan, mutta mihin kenties messuille matkaan tarttuneet kirjakassit ja muut kannettavat. Monilla messuvierailla näytti olevan mukanaan vedettävät kauppakassit. Olkoot mummokasseja tai mitä vain, mutta oivallinen ratkaisu painavien tavaroiden kuljettamiseen. Pitääpä miettiä kevään puutarhamessujen tullessa ajankohtaisiksi.
 | ||
| Suklainen lohikäärme Fazerin osastolla |
Kaiken kaikkiaan päivä kirjamessuilla oli raikas poikkeus tavalliseen arkeen. Erityisen mukavaa on liikkua maailmalla Pojan kanssa. Hän on aina reipas ja iloinen, ei ruikuta eikä marise. Kuuntelin hänen jutustelujaan antikvaaristen kirjakauppiaiden kanssa ja olin ylpeä hänen asiallisesta ja kohteliaasta käytöksestään sekä mahtavasta tietomäärästään. Jos talsiminen pitkillä käytävillä väsyttikin, pysyi mieli koko ajan iloisena ja avoimena.
