 |
| Pelargonium Divas Rasberry Ripple |
Lauantaina oli tarkoitus kävellä kirjastoon palauttamaan kirjat ja lainaamaan uutta luettavaa. Aurinkoinen sää houkutteli, mutta auraamattomat ja hiekoittamattomat tiet eivät. Jäätyneessä loskassa on todella raskasta kävellä. Etenkin kun samalla on väistettävä autoja.
Kylän tiet ja kadut ovat karmeassa kunnossa. Torstain ja perjantain vesi-räntäsateiden jäljiltä auraamaton katu on muuttunut loskaksi, joka lauantaivastaisena yönä jäätyi. Kun jalkakäytäviä ei ole aurattu ollenkaan, jalankulkijat kävelevät kadulla. Kunnan ylläpitämän kunnossapitokartan mukaan meidän alueella on aurattu viimeksi 22.2. klo 0.28 eli pitkälle tiistai-iltapäivään saakka jatkunut lumi on saanut jäädä rauhassa väylille odottamaan. Viimeisin hiekoitus on tehty 16.2.
Runsaslumisia talvia on ollut aiemminkin, mutta tämä talvi menee kyllä sinne kärkikastiin. Nuuksiossa satoi tiistaina 22.2. Uudellamaalla runsaimmin eli 26 cm. En mitannut oman pihan tuoretta lumilastia, vaan luotan Nuuksion mittauksiin. Samoilla nurkillahan tässä asutaan.
Ymmärrän tämän talven aiheuttamat vaikeudet auraustoiminnassa. Edellisten viikkojen aikana lumi on aurattu kiitettävän nopeasti ja hiekkaa on välillä ripoteltu lumisateessakin. Vaan mihin ovat tämän viikon aikana kadonneet kaikki aurat? Ovatko lumityöntekijät lähteneet talvilomalle? Vai onko kilpailutuksen työmäärä tullut täyteen?
 |
| Puisto täyttyy lumesta |
Jätin siis kirjastoreissun väliin. Yhden kirjan eräpäivä meni umpeen lauantaina. Palautan kirjan maanantaina ja maksan kiltisti 50 sentin sakkomaksun. Ehkä kunta voi senkin käyttää seuraavan talven auraukseen.
Ulkoilun sijasta ryhdyin kylvöhommiin. Kuu ei taida olla juuri nyt sopivassa asennossa kylvöjä ajatellen. Sen sijaan kylväjän sormet olivat lauantaina mitä mainioimmassa vireessä siementen kätkemiseen. Pää sen sijaan on tavallista apaattisempi, mikä taasen johtuu Euroopan tilanteesta. Hetken jo mietin, kannattaako mitään kylvääkään. On vain pakko uskoa hyvien voimien ja järjen voittoon.
Biologi Leena Luodon vinkkiä käyttäen sekoitin erilaisia taimi- ja kylvömultia vadissa. Kylvin seitsemää eri tomaattia, kuusi siementä kutakin. Ihan liikaa taas. Sorrun joka kevät "kaiken varalta" -ajatteluun. Jos kaikki siemenet eivät idäkään? Ylimääräisistä taimista pääsee helposti eroon, joten mitäpä asiaa sen enempää pyörittelemään.
Kylvin myös vesimelonin siemeniä. Sitä en ole aiemmin kasvattanut, mutta Päivänpesän elämää -blogin Katjan onnistuminen innosti kokeilemaan.
Kelloköynnösten alku on tänä vuonna aika jähmeää. Tammikuisesta kylvösatsista kaksi nousi ripeästi. Kolmas on edelleen koukkuna mullassa. Aikooko jumppa-asennostaan noustakaan? Kylvin uuden satsin helmikuun alussa. Missä lie ajatukset kylväessä olleet, kun en muistanut siemeniä liottaa. Näyttää siltä, että jälkimmäisestä kylvöstä useampi kelloköynnössiemen on heräämässä. Ei nyt kuitenkaan hihkuta ilosta ennen todellisuuden selviämistä.
Keijunmekoista iti useampi, mutta vain yksi niistä on enää elossa. Jättiverbenaa laitoin tammikuussa sekä jääkaappiin että pesuhuoneeseen. Vuosi sitten ne siemenet, joita en kylmäkäsitellyt, itivät. Muut eivät. Nyt kylmäkäsitellyistä ainakin yksi on itänyt. Värinokkoset ja punarevonhäntä odottavat koulimista. Jonkun pitäisi potkaista minua takamukseen, jotta saisin itseni hilattua kellariin multahommiin.
Kuvan laskiaispullat olen leiponut kaksi viikkoa sitten. Otin ne pakkasesta ja täytin. Kermavaahto riitti nippanappa neljään pullaan. Kahdessa on mantelimassaa, kahdessa hilloa. Ukkokulta ei mantelimassasta tykkää. Pullieni ulkoasussa on aina toivomisen varaa, vaan aina ovat tulleet syödyiksi.
 |
| Jäätä pergolan kaiteella. |
Helmikuu on kohta loppuun kaluttu. Aika kiva siirtyä kevään ensimmäiseen kuukauteen eli maaliskuuhun. Olkoon se täynnä toivoa, kevään toivoa!
Iloista laskiaissunnuntaita kaikille!
