Puutarhakuulumisia

Varjolilja - Lilium martagon

Kylmyydestä ja sateisuudesta olen ruikuttanut ihan riittämiin, mutta ei kyllä käy kieltäminen, että se vie innon pihalla touhuamiseen. Maanantaina tosin sain itseni liikkeelle ja kaivoin kasvarin edessä olleet ruohokaistaleet pois, laitoin suodatinkankaan, kärräsin paikalle kivituhkaa ja naputtelin siihen sekalaisen määrän sekalaisia kiviä sekä muutaman pyöreän raparperilehtilaatan. Ensimmäisen kerran epäonnistuin rapskulaattojen teossa, sillä likimain jokainen viime satsista on haljennut tai murtunut. Säkki oli päässyt kastumaan ja sisältö paakkuuntumaan. Luulen, että betoni oli noissa paakuissa ja massassa oli jäljellä liikaa hiekkaa, jolloin rakenne kärsi. Täytyy siis olla huolelisempi säkkien varastoinnissa. 

Kaivuumassaa tuli kaksi kukkurallista kottikärryllistä ja ne kippasin nurmikolle levittämieni sanomalehtien päälle. Kanttasin nurmikkoa pois alueen reunoilta, kitkin pahimmat ja näkyvimmät rikkaruohot kasasta, peitin kasan märällä sanomalehdellä ja pressulla. Siellä se saa muhia jonkin aikaa tai ainakin siihen saakka, kunnes minulla on aikaa ryhtyä työstämään uutta kukkapenkkiä. Uusi penkki tulee suorana jatkeena tuohon pyörylään, jossa aikanaan kasvoi kriikuna ja jossa nyt on akileijaa, jaloruusuja ja keskellä kärhöt Multi Blue sekä Rouge Cardinal (molemmat hyvässä kasvussa talven jäljiltä). Projektini nurmikon vähentämiseksi on siis hyvässä vauhdissa.

Maurinmalva - Malva sylvestris mauritiana

Koleudella lienee osansa siinä, että monet kukat pysyvät pitkään nupulla ja itse kukintavaihe kestää. Sehän on tietenkin hyvä. Saapahan nauttia kerrankin kunnolla kukista. Maurinmalva on vihdoin avannut ensimmäisen nuppunsa ja uusia näyttää olevan tulossa.

Kiinanpioni - Paeonia ´Festiva Maxima´

Myös ensimmäiset pioninnuput ovat vihdoin alkaneet avautumaan. Pitkään ne ovatkin pullistuneet pullistumistaan ja tarjonneet huikealla näköalalla varustetun kävelypaikan muurahaisille. Odotan kukkien aukeamista siksikin, että voisin vihdoin tunnistaa pionini. Aikanaan ne istuttaessani en muistanut laittaa talteen niiden nimiä ja nyt tunnistan varmasti vain Sarah Bernhardtin, jota on myös punaisena sekä Festiva Maximan. Alapihan Kurgaanissa pitäisi olla ainakin Jan van Leeuwenia.

Sulkaneilikka - Dianthus plumarius

Lämmin edellinen kesä vaiko leuto talvi, mutta monilla kasveilla on tänä kesänä todella hieno kukinta. Harvoin näkee sellaista rhodojen tai syreenien kukkamäärää, mitä nyt on nähty. Sama näyttää pätevän myös moniin perennoihin. Vuosia sitten sain vanhemmiltani harmaanoloista ruohomaista kasvia, jonka nimeä vanhempani eivät tienneet. Isä sanoi sitä "kartanon ruohoksi". Kun se minulla alkoi kukkia, löysin sille nimeksi Sulkaneilikka. Se on vihdoin päässyt oikein elementtiinsä ja erityisen hyvin se näyttää viihtyvän rinteessä, jossa on ajoittain paahtavan kuumaa ja maa hiekkaista.

Akileija - Aquilegia 'Petticoat Pink'

Tästä tyllimekkoprinsessasta olen kovin ylpeä. Onhan se ihan itseni siemenestä kasvattama. Kaikki tietävät, miten akileija kylväytyy puutarhassa vallattomasti sinne tänne, joten olin ihmeissäni, kun siemenestä kasvattaminen ei ollutkaan kovin tuottoisaa. Vain murto-osa siemenistä iti ja niistäkin vain yksi lähti vihdoin kukkapenkissä kasvamaan. No, nyt se sitten palkitsee minut moninkertaisesti kukkimalla näin kauniisti.

Akileija - Aquilegia  'Red Hobbit'

Red Hobbittini on jo hiukan rähjääntynyt. Niin saattaa käydä, kun aikansa mellastaa kukkapenkissä sateen ja kylmyyden armoilla. Enpä ole muistanut käydä leikkaamassa kuihtuneita kukkia, joka kuulemma edistää ja pidentää kukinta-aikaa. Pitäisi varmaan laittaa kaulassa roikkuvaan avainnauhaan myös pienet sekatöörit, joilla napsisi ohikulkiessaan kuihtuvia kukkia muistakin kasveista. Kaikkeen kun ei omat kynnet pysty.

Köynnöshortensia - Hydrangea anomala subsp. petiolaris

Köynnöshortensiasta en ota selvää, onko se avaamassa nuppujaan vai lopettamassa kukintaansa. Sillä kun ei oikein koskaan ole tuollainen kukkarypäs aivan valkoisena, vaan aina ne ovat tuollaisia osittaisia. Ei se minua haittaa, sillä pidän köynnöshortensiasta kaikkinensa. Se ei juuri hoitoa tarvitse ja viihtyy varjoisemmallakin paikalla. Kevättalvesta olen tavannut leikata latvuksia, etteivät ne tunkeudu talon kattorakenteisiin.

Ukkolaukka - Allium hollandicum

Monilla kasveilla niin nuppuvaihe kuin kukinnan jälkeinenkin aika on ihan yhtä näyttävää kuin itse kukka. Laukat ovat tällaisia kasveja. Niitä jaksaa ihastella joka vaiheessa.

Omena Huvitus

Omena Punakaneli

Omenapuissa on jo pieniä raakileita. Hedelmiä näyttäisi tänä vuonna tulevan mukavasti. Ainakin verrattuna viime vuoteen, jolloin sato oli olematon. Talviomenamme Puna-Antonovkan suhteen en tiedä, mitä pitäisi tehdä. Siinä on joka vuosi jotain ötökkää, hedelmistä ei juurikaan ole iloa, sillä ne ovat rupisia ja herkkiä muumiotaudille. Tänä vuonna se kukkikin todella vähän, joten hedelmiä tuskin on nyt edes odotettavissa. Välillä on tullut mieleen, pitäisikö koko puu kaataa, sillä se ei ole edes erityisen kaunis. Omenapuihin tulee kuitenkin jonkinlainen rakkaussuhde. Ne istutetaan pieninä ja niitä suojellaan jäniksiltä ja surraan niiden selviytymistä kovista pakkasista. Niitä leikellään hyvällä ja huonolla tuurilla ja niiden kukintaa odotaan joka kevät yhtä suurella innolla. Yhden omenapuun kasvaminen vie vuosia, joten luopuminen rakkaasta vanhasta ystävästä ei ole helppoa.

Tomaatti Tigarella

Kasvihuoneen ensimmäinen kevät on mennyt näköjään pitkälti harjoittelun puitteissa. Tomaatteihin on vasta hiljan ilmestynyt ensimmäiset nuput. Huomasin istuttaneeni aivan liian monta tainta, joten ahdasta on. Kurkut ovat kukkineet ahkerasti, mutta missä on hedelmät. Olen käynyt leyhyttelemässä kukkia vaan ehkä pölyttyminen sittenkin on ollut vajavaista. Ehkä kasvarissa on myös ollut liian kylmää, sillä alapihalla on kylminä öinä lämpöasteet pudonneet alle viiden. Kasvihuoneessa on kyllä järjestään ollut pari-kolme astetta lämpimämpää. Ukkokullan chilit ovat vasta nyt alkaneet kukkia. Ilmeisesti kasvihuoneessa on myös liian kosteaa, sillä yksi kurkuntaimi näyttää homehtuneen varresta. Opettelua tämä on.

Tuoksukurjenpolvi - Geranium macrorrhizum

Kurjenpolviin olen tykästynyt vuosi vuodelta enemmän. Kauniita, vaatimattomia ja helppohoitoisia, runsaasti ja pitkään kukkivia, kiitollisia, oman tilansa ottavia. Tuoksukurjenpolven lisäksi minulla on Verikurjenpolvea ja Kyläkurjenpolvea. Kyläkurjenpolvet on istutettu vasta hiljan, joten ne eivät ole vielä kukkineet.

Tornionlaaksonruusu - Rosa majalis Tornedal

Punalehtiruusu - Rosa glauca

Ruusupensaiden kukintaa olen odottanut kovin. Juhannusruusun kukat alkavat olla jo lakastumaan päin, Hansa-ruusu ja Metsäruusu kukkivat pitkään ja hartaasti, mutta punalehtiruusussa taisi olla vain kaksi kukkaa tänä vuonna. Sammalruusun nuput ovat olleet nuppuvaiheessa ties kuinka pitkään, väriä jo pilkottaa, mutta eivät vain avaudu. Muut ruusupensaat ovat enemmän tai vähemmän vaivaisen oloisia. Suviruusussa ei ole syystä tai toisesta nupun nuppua. Ritausma, Valamonruusu, Neilikkaruusu, Kirjoapteekkarinruusu sekä uudet Sointu, Sävel ja Ilo ovat olleet niin täynnä kirvoja, että niitä on pitänyt kahdesti ruiskuttaa mäntysuopaliuoksella. Lumossa ei ole nuppuja ja joistakin pensaista vattukärsäkäs näyttää napsineen nupun poikineen.

Tarhapimpinellaruusu - Rosa 'Tove Jansson

Tove Janssonissa oli muutama kukka, joiden kukinta oli tosi nopea. No, eihän pensaalla ole paljon vielä kokoakaan. Kevätkaihonkukat meinasivat valloittaa koko pikkuruisen ruusupensaan, joten Pikkupuutarhaa siivotessani putsasin ruusupensaan alustan, laitoin sinne sanomalehteä ja oksahaketta. Nyt ruusu pääsee sentään hengittämään. Josko se ensi kesänä kukkisi enemmän.

Toivotaan, että hissukseen tulisi aurinkoisempaa ja lämpimämpää. Silloin ruusujen nuput varmaan jaksaisivat aueta ja pääsisin niitä tuoksuttelemaan. Uusimmat ruusupensaani ovat toki vielä ihan lapsukaisia, viime ja tänä kesänä istutettuja tuoreimmat. Kenties niiden parhaat vuodet ovat vielä edessä.

Kaikkein ihanin ruusumme makaa parhaillaan tässä tietokoneen edessä, työpöydällä, ja kehrää niin vimmatusti. Ääni vain kovenee ja paranee, kun kosketan sen pehmoisia vatsakarvoja ja rapsutan korvanjuuresta. Muovinen kirjoitusalusta vetää magneetin tavoin puoleensa Juusosta leijuvaa irtokarvaa ja osa on kyllä päätynyt kasvoillenikin.

Puutarhatyöt saavat nyt hetkisen odottaa, sillä loppuviikoksi saan seuraukseni pikkuveljen Siiri-tyttösen. Menemme lauantaina Suomenlinnan kesäteatteriin katsomaan Ryhmäteatterin 'Liisa Ihmemaassa' -esitystä ja ennen sitä täytyy toki ehtiä kahvilaan nauttimaan kesäisestä mansikkaleivoksesta. Meillä on Siirin kanssa jokakesäiset traditiomme, joita odottelemme koko pitkän talven.