Valtaisasta lumimäärästä ja kireistä pakkasista huolimatta aurinko tekee päivisin tehtävänsä. Yläpihan tuoksuvatukkapenkin puureunuksen vierestä on lumi sulanut ja sieltä näkyy MAATA! Vieressä Ukkokulta siirsi lunta pois
terassilta aikomuksenaan kaivaa pihakeinu esiin siinä erinomaisesti onnistuenkin. Hän
totesi lakonisesti, että ajatteli päästä keinumaan ennen juhannusta.
Ehkä niin tapahtuukin, vaikka säätiedostus ei vieläkään kovin keväistä
säätä lupaile.
Olin niin vakaasti suunnitellut meneväni heti aamusta leikkaamaan omenapuita ja kenties hiukan aloittamaan risuaskartelua, jos siihen aikaa jää. Aikani lähtemisen kanssa pähkäiltyäni, istahdin kuitenkin työpöydän ääreen ja ryhdyin askartelemaan onnittelukortteja, sillä lähipäivinä on useita synttäreitä ja muita merkkipäiviä. Hetken mietin myös pääsiäiskorttien väsäämistä, mutta siihen ei riittänyt ideoita eikä jaksamista. Jotenkin tämä talven venyminen saa meikäläisen turhan flegmaattiseksi ja aloitekyvyttömäksi. Hurjan paljon näyttää aikaa kuluvan kummalliseen pähkäilemiseen ja moni suunniteltu tehtävä jää vain aikomukseksi. Kuinkahan pitkään olen jo ajatellut vaihtaa keittiön verhot ja ommella pari ratkennutta saumaa monista muista tehtävistä puhumattakaan.
Puolilta päivin kortit oli kasassa, kuoret kiinni nuoltuina ja työpöytä siivottuna ja sain itseni kangettua pihamaalle. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja yllättävää kyllä lämmittikin melkoisesti. Lumiukkokin on jo alkanut menettää muotoaan ja luultavasti ukkoparka aika pian katoaa hankeen valkeaan.
Hetken aikaa lajittelin risuja ja mietiskelin sakset ja rautalanka valmiudessa, mitä alkaisin niistä väsäämään. Pari ideaa pyöri päässäni ja pyörii yhä, mutta päätin jättää homman toiseen kertaan, sillä en mielestäni ollut varustautunut riittävän hyvin. Selkäkään ei tykännyt risukasan ääressä kumartelusta ja jalat palelivat kylmässä hangessa seisoessa. Suunnittelinkin seuraavalla kerralla kantavani risuja terassin kupeeseen ja hakevani siihen tuolin ja ehkä myös pöydän työvälineitä varten, jolloin olosuhteet olisivat mukavammat pidempääkin askartelusessiota ajatellen. Tuleviksi päiviksi on luvattu aurinkoa yllin kyllin, joten mikäpä ulkosalla olisi touhutessa.
Päästyäni näin itseni kanssa työjärjestykseen, hain kellarista sahan ja oksasakset siirtyen omenapuiden pariin aloittamaan niiden kevätleikkausta. Olen muutaman kerran talven aikana käynyt tiivistämässä lunta omenapuiden alla ja yritin nyt kulkea noita tiivistettyjä kohtia pitkin. Heti jos astuin hivenenkin sivuun, upposin lumeen jos en ihan kainaloitani myöten, niin ainakin hyvin syvälle. Ei siis puhettakaan, että tikkaita kannattaisi raahata puiden alle yläoksien mahdollista siistimistä varten. Oikeastaan vain syysomenassa on yläosassa sellainen oksa, joka vaatii tänä vuonna sahaamista. Muiden hedelmäpuiden kanssa selviän jatkovartisella leikkurilla. Tänään ehdin kuitenkin hoitaa vain Huvituksen leikkaamisen, sillä Ukkokulta oli saanut ruoan pöytään ja kävi kutsumassa minut syömään. Iltapäivä oli jo sen verran pitkällä ja kohta myös maha täynnä ruokaa, joten suosiolla jätin muiden omenapuiden leikkaamiseen jollekin toiselle päivälle. Eivätpä ne tehtävät pihamaalta mihinkään karkuun lähde.
Kahden viikon kirpparimyynti tuotti sen verran mukavasti, että saatoin ostaa kameraani uuden objektiivin. Pitkällisen miettimisen ja vaihtoehtojen puntaroinnin jälkeen hankin Canoniini 60 mm f2.8 macron, jolla kuvaaminen näyttääkin vaativan paneutumista ja harjoittelua. Tässä postauksessa ei ole vielä tuolla uudella objektiivilla otettuja kuvia. Olo on jälleen samanlainen kuin tuon digijärkkärin hankkiessani syyspuolella eli "Mihinkähän taas olen rahani törsännyt?". Niin vain olen tottunut järkkäriin ja yhä enemmän kuvaan sillä ja vähemmän G12:lla, joka sekin on ihan laadukas kamera, joten luultavasti pääsen sinuiksi macronkin kanssa. Jotenkin on kyllä sellainen tunnelma, että pitäisi mennä valokuvauskurssille. Ei siis millekään kuvankäsittely- tai digikamera-kurssille vaan opiskelemaan ihan oikeaa kuvaamista.
Näitä miettiessä toivotan kaikille mukavaa viikonvaihdetta. Nauttikaa auringosta!
