Kehäkukat kompostin takana

Postausten aiheet kulkevat hiukan jälkijunassa. Kuvien siirtäminen kamerasta tietokoneelle on viivästynyt ja töitäkin on ollut sen verran runsaasti, etten ole ehtinyt postauksia kirjoittamaan. Olen ajatellut, ettei kuvien julkaiseminen ja aiempien aiheiden käsittely myöhemminkään haittaa. Syksyn edistyessä puutarhajutut väkisinkin vähenee.

Ennen tiistaista kuura-aamua sää oli aika lämmintä, joskin vettä on välillä tullut usein ja paljon. Monta päivää odotin sen verran aurinkoista, että nurmikko kuivuisi. Lopulta sunnuntaina päätin ryhtyä nurmikonleikkuuseen ja siellä olevien puunlehtien silppuamiseen, vaikka kuivumisesta ei ollut tietoakaan. Homma sujui hyvin ja vaahteranlehdistä tuli mukavasti pienen pientä silppua. Omenapuista vasta punakaneli on lähes kokonaan pudottanut lehtensä, muut sentään kellastuneet.

Leikkaan nurmikon muutaman metrin kaistaleelta myös aidan toiselta puolelta. Kunta on leikannut puiston nurmikon noin kerran kuussa. Meidän aitamme lähelle he eivät ole tulleet, joten olen ottanut raja-alueen huolekseni. Sieltähän ne rikkaruohot ja kotilot vyöryvät meidänkin puolelle. Eivät kysele, kenen tontilla kulloinkin asuvat. 

Sunnuntaina raja-aluetta leikatessani huomasin kompostien takana kasvavat kehäkukat. Kompostiin kannetuista kehäkukista ja kurkkuyrteistä itää joka vuosi muutamia kukkia. Tänä kesänä laitimmaisen lautakompostin väleistä kasvoi myös kaksi tomaattia. Eivät kukkineet, joten kompostitomaattien satoa ei tullut.

Tom Fox -kurpitsa

Kesäkurpitsan lisäksi lavakauluksessa kasvoi myös talvikurpitsaa. Kaksi kurpitsaa eteni isoksi molluskaksi. Kaikenlaista satoa on pakastin ja vähäiset kylmätilat niin täynnä, etten ryhtynyt näitä kurpitsoja säilömään. Saavat olla terassipöydillä syyskoristeina, ainakin toistaiseksi. Ehkä koverran toiseen naaman, vaikka halloweenia en ajatellut viettääkään.

Toinen kurpitsa on hauska, kieltämättä siitä tulee sulokas takamus mieleen.

Orvokit eivät ole lannistuneet sateissa ja yöpakkasissa. Tarkoituksella nakkaan kesäkukkaorvokkeja nyppiessäni niiden kukkia ja siemenkotia kukkapenkkeihin. Siellä muhivat ja itävät seuraavina kesinä. Valkeakuulaan alle on tänä kesänä ilmestynyt laaja pikkuisten orvokkien kasvusto. Vasemmanpuoleisen kuvan orvokki on juuri niitä.

Lonicera periclymenum - Ruotsinköynnöskuusama

Ruotsinköynnöskuusama on istuttamisestaan lähtien ollut hyvin aktiivinen ja innokas kukkija. Kukkii edelleen. Siinä on samanaikaisesti nuppuja, kukkia ja marjoja. Köynnös kasvaa mustilanhortensian lähellä aitaa vasten. Noin puolentoista metrin päässä aidasta kasvaa pajuangervoaidanne, joka luo tuulelta suojaisan paikan, mutta ei estä auringon lämmittävää vaikutusta. Ehkä se lisää ruotsinköynnöskuusaman viihtymistä.

Ruotsinköynnöskuusama on ihastuttava ja sen pitäisi menestyä IV-vyöhykkeelle saakka. Tämäkin kuusama tuoksuu, mutta minähän en edelleenkään sen tuoksusta pääse nauttimaan. Marjat ovat myrkyllisiä, mistä on muistettava lapsia varoittaa. Linnut eivät näköjään näitä marjoja napostele.

Haravoimista riittää yhä, vaikka lähitienoon puista enemmistö lehdistä on tullut jo alas. Olen leikannut korkeammat perennat ja silpunnut ne oksahakettimella. Koska komposti on kahden kesän aikana kypsynyt todella huonosti, tungin niin silputut perennat kuin haketetut tuoksuvatukatkin tyhjentyneisiin multapusseihin ja veimme ne kaatopaikalle. Vuokrasimme kuljetusta varten peräkärryn kaatopaikalta. Peräkärry maksoi viisi euroa kolmelta tunnilta. Puutarhajäte maksaa viisi euroa kuorman koosta riippumatta. Puutarhajätteestä tehdään kaatopaikalla multaa, joten hukkaan se ei mene. Jäte piti tietenkin kaatopaikalla tyhjentää muovisista multasäkeistä, joka oli hiukan sotkuista puuhaa. Ei haitannut, sillä emme suinkaan pyhävaatteissa kaatopaikkareissua lähteneet tekemään. 

Kasvituki saa kevättalvella varjostusverkon mahonian suojaksi.

Pihaa siivotessani olen laittanut metallisia kasvitukia ikivihreiden ympärille, jotta kevättalvesta on helpompi virittää varjostusverkkoja kasveja suojaamaan. Sulaan maahan kasvituet uppoavat näppärästi ja pyykkipoikien avulla varjostusverkot pysyvät niissä kiinni kevättalven puhureissakin.

Sorbus 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Keväällä istuttamani kaksi hoikkaa tuurenpihlajaa ovat ilokseni punastuneet kauniisti. Kuvan tuurenpihlaja kasvaa alapihalla Syyspenkissä. Kun se aikanaan saa enemmän mittaa ja leveyttä, sen syysruskasta pääsevät nauttimaan myös puistoalueella liikkuvat. Toinen tuurenpihlaja kasvaa huoltopihalla eli talon rajanaapurin puoleisessa päädyssä. Siihenkin on tullut väriä, vaikka epäilin sen ehtivän pudottaa lehdet ennen ruskaa. Ai, että tykkään näistä pihlajapojistani.

Puistoalueella, aivan tonttimme kupeessa vaahteranlehtiä on nyt enemmän maassa kuin puussa. Ehkä käyn nuokin vielä ajamassa silpuksi ruohonleikkurilla, sillä tuuli pöllyttää ne kuitenkin meidän pihalle.

Lokakuun perinteeksi on jo muodostunut kerätä roosanauhatuotteilla varoja Syöpäsäätiölle suomalaisen syöpätutkimuksen ja neuvonnan hyväksi. Tämän vuotisen silkkinauhan on suunnitellut näyttelijä Seela Sella. Nauhan lisäksi ostin saman teeman mukaisesti vaaleanpunaisia ruusuja.

Leppoisaa viikonloppua teille kaikille!