Tästä kesästä tuli aivan yhtä mainio tomaattikesä kuin edellisestäkin. Tomaatit alkoivat kypsyä kesäkuun lopulla. Sen jälkeen ei ole tarvinnut kaupasta tomaatteja ostaa. Kasvatan pääosin kirsikkatomaatteja, koska ne kypsyvät nopeimmin ja varmimmin kennokasarissani. Viime päivien lämmössä tomaatit ovat kypsyneet vauhdilla. Muutaman päivän välein olen saanut kahden litran kulhon täyteen kypsiä tomaatteja. Nyt tahti hidastuu, sillä raakileita on vähemmän. Kukkia on edelleen paljon, mutta ne tuskin kaikki ehtivät hedelmiksi kehittyä.
Myös kurkkuja on riittänyt. Etenkin Sherpa on tuottoisa, samoin Beth Alpha. Pitkä Cordoba-kurkku on hitaampi kasvamaan ja kypsymään. Se venyy kuitenkin pituutta ihan huomaamatta, joten kasvarissa on syytä tehdä tarkastuskäynti usein.
Eilen leikkasin tuoksuherneistä siemenkotia kasvarin vierellä. Silmäkulmaan osui jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Yksi Sherpa oli kasvattanut kurkun kasvihuoneen seinän ja kasvatusaltaan väliin. Se oli niin pullea, että kurkun pois saadakseni minun piti siirtää kasvatusallasta reilusti kohti keskilattiaa. Kurkku oli jo hiukan ylikypsynyt, mutta syötyä sekin tulee.
Meillä ei ole perunamaata. Viime kesäiseen tapaan laitoin keväällä kolme Annabelleä isoon muoviruukkuun. Aluksi perunaruukku oli kasvarissa ja myöhemmin siirsin sen ulos. Muovinen ruukku ei oikein hengitä. Paljaan taivaan alla ruukussa kasvaneet perunat ovat saaneet vettä vähän liikaakin. Kumosin ruukun nähdäkseni, saadaanko edes muutama mollukka ruokapöytään. Saatiinhan me. Pieniä ja niin nättejä Annabelle-perunoita, jotka maistuivat hyviltä.
Paprikoita minulla on kasvamassa kasvarissa kolmea sorttia: pitkulaista Zazua, pyöryläistä California Wonderia ja hoikkaa Lompardoa. Kuvan jälkeen paprikat ovat alkaneet värittyä; Zazu keltaiseksi, California Wonderit punaisiksi ja Lompardo niinikään punaiseksi.
Lavakauluksissa ei jättimäistä satoa voi kasvattaa. Tyyli on sellaista "vähän yhtä sun toista", jotta pääsee makuun. Itse kasvatettu maistuu niin hyvältä. Parasta taitaa olla kasvun seuraaminen ja pienetkin onnistumisen kokemukset.
Herneet on jo syöty, samoin useamman kerran kylvetyt ja korjatut retiisit. Porkkanat taitavat tykätä meidän lavakauluksesta, sillä niistä tulee maukkaita ja isoja. Ensimmäisenä maistelemme aina harvennusporkkanoita, jotka kypsyvät uunissa nopeasti yrttien ja oliiviöljyn maustamana.
Salaatin kanssa kävi jälleen kerran köpelösti, kun sirottelin vanhojen siemenpussien sisältöä turhan innokkaasti lavakaulukseen.Varsinkin rukola iti ja kasvoi hurjaa vauhtia. Emme ehtineet syödä sitä siinä tahdissa, kun se yltyi kukkimaan.
Omien kylvöjen itämistä odotellessa laitoin pari kaupan salaatinjämää kasvimaalle. Niistä riittää kivasti sekä salaattiin että leivän päälle. Ehkä ensi kesänä jätänkin omat siemenet kylvämättä ja hankin kaupasta pari kunnon salaattipuskaa. Niistä syömme enimmän osan ja loppu laitetaan kasvimaalle.
Sipuli kuuluu ruokapöytäämme ruoassa kuin ruoassa. Talvivalkosipulin kanssa kävi ensimmäisen kerran hassusti. Syksyllä istutetut kynnet eivät jaksaneet lähteä kasvuun, kun lavakaulusta peitti pitkälle kevääseen paksu jääkansi.
Istutin talvivalkosipulin viereen tavallista sipulia. Jospa se houkuttelisi valkosipulit henkiin, vaan niin ei tapahtunut. Lopulta tutkin, mitä mullasta löytyy. Vain lituskaksi mädäntyneitä valkosipulin kuoria. Niiden tilalle kylvin kehäkukkaa hyödyntääkseni tyhjäksi käyneen paikan.
Muutaman sipulin olen jo ottanut ruokaa valmistaessani. Pian pitänee korjata muutkin, sillä suurin osa varsista on laonnut. Tosin sipulia on myös yhdessä kukkapenkissä ja herukkapensaiden välissä. Istukaspussissa oli niin paljon sipuleita, etteivät kaikki mahtuneet lavakaulukseen. Lopuille piti keksiä muita paikkoja, joissa ne näyttävät ihan hyvin kasvavan.
Kesäkurpitsa ei ole ollut kovin tuottelias. Joinain kesinä reseptit ja ideat loppuvat kesken, kun kesäkurpitsaa kypsyy niin runsaasti. Kesäkurpitsan lisäksi kasvamassa on myös Tom Foxia ja spagettikurpitsaa. Muutama isompi molluska kurkkii lavakauluksen laidan reunalta kohti maata.
Kurpitsanversoja luikertelee kukkivina lavakaulusten välissä. Harrastan lavakauluksissa vuoroviljelyä eli kylvän/istutan samaa kasvista samaan laatikkoon korkeintaan kahtena peräkkäisenä vuotena. Kurpitsan kanssa on aina oma miettimisensä, kun se on sijoitettava sellaiseen lavakaulukseen, jossa sillä on tilaa kiemurrella omia reittejään. Ei kuitenkaan nurmikon suuntaan, jotta nurmikkoa leikatessa ei tarvitse vältellä kurpitsanversoja.
Ruohosipulia löytyy kasvimaalta ja muutamista kukkapenkeistäkin. Vuosia sitten kuulin virolaisesta tavasta kylvää ruohosipulia ympäröimään ja reunustamaan kukkaistutuksia, koska sillä on tuholaisilta suojaava vaikutus. Saattaa olla legenda, mutta ihan käyttökelpoinen. Ruohosipuli on kaunis kukkiessaan ja myöhemminkin vie tilaa rikkaruohoilta.
Ruohosipulin lisäksi tilli ja persilja kuuluvat vakiokasvatettaviin. Viime kesänä ei tarvinnut persiljaa kylvää ollenkaan, sillä edellisvuotiset nousivat terhakkaasti ylös. Tänä keväänä kylvin taas uudet persiljat, jotka toivottavasti tuottavast satoa myös ensi vuonna.
Usein unohdan leikata ruohosipulia talveksi pakkaseen. Nyt olen koittanut ryhdistäytyä, jotta näitä mausteyrttejä löytyisi edes jonkun verran omista varastoista. Tottakai jonkun verran on ostettava tilliä ja persiljaa tuoreena, mutta moniin ruokiin ne käyvät myös pakastettuina.
Kokeilen tänä vuonna ensimmäistä kertaa vesimelonia. Kylvämistäni kaksi iti ja kasvoi taimeksi. Sitten kumpikin jumittui muutaman sentin mittaan, jolloin olin valmis nakkaamaan ne kompostiin. Annoin pikkuisille mahdollisuuden, josta ne kiittävät. Nyt vesimelonit kiemurtelevat pitkin kasvihuoneen kattoa ja toinen lattialla. Muutama molluska on kehitteillä.
En ole perehtynyt vesimelonin hoitoon sen tarkemmin, joten sato saattaa jäädä silmäniloksi. Ei haittaa ollenkaan, koska ensitaival vesimelonin kanssa on osoittautunut hauskaksi kokeiluksi. Näköjään aina on hyvä antaa mahdollisuus jollekin uudelle.
Hedelmätarhan puolella on pian kriikunoiden ja omenoiden vuoro. Kriikunoita tulee jälleen runsaasti alapihan kahteen ja Pikkupuutarhan yhteen puuhun. Kriikunoissani on jo vuosia ollut äkämäpunkki. Tänä vuonna kuitenkin vähemmän. Äkämäpunkki vioittaa jonkun verran myös hedelmiä, mutta onneksi niitä jää paljon myös syötäväksi.
Omenapuut kukkivat keväällä valtoimenaan. Kukinta jäi lyhyeksi koleiden sadesäiden vuoksi. Pörriäisiäkään ei paljon näkynyt. Silti puissa on nyt paljon hedelmiä. Ainoastaan Huvituksessa, joka tavallisesti notkuu omenoista, on nyt vähiten hedelmiä. Puut ovat itse harventaneet itseään pudottamalla pienimpiä pois. Minun olisi pitänyt tehdä lisäharvennuksia, jotta jäljelle jääneet olisivat saaneet tilaa ja voimaa kasvuun. Taas jäi aikomukseksi, kuten monesti ennenkin.
Omenapuihini tuli tänä keväänä ensimmäisen kerran kunnon omenankehrääjäkoiporukka. Harsopusseja ilmestyi ensin Huvitukseen ja sen jälkeen niitä löytyi myös muista omppupuista. Pudotin pari kertaa harsopusseja puista suihkuttamalla letkulla vettä. Samalla tuli kasteltua istutuksia. Näyttäisi, ettei kehrääjäkoista ole ollut kovin suurta vahinkoa hedelmille.
Omenankehrääjäkoi munii vuoden tai kahden ikäisiin oksiin. Omenapuiden leikkaaminen loppukesästä saattaa vähentää toukkaesiintymiä, koska kevätleikkaus innostaa puuta kasvattamaan uusia versoja, jotka taasen toimivat hyvinä munintapaikkoina koille. Vanhoilla puillamme on varsin vähän kevättalvista leikkaustarvetta. Vesiversot leikkaamme yleensä heinäkuun lopulla. Niin teimme tänäkin kesänä. Jospa koit kokisivat puumme tympeinä munimispaikkoina ja muuttaisivat jonnekin kauas pois.
 |
| Mesimarja |
Vadelmasta tuli vuosi sitten erinomainen sato. Nyt se lepää kerätäkseen voimaa ensi vuoden satoa varten. Sain sentään noin 10 marjaa, jotka olivat oikein isoja ja maukkaita.
Puna- ja mustaherukat on jo kerätty ja mehuksi keitetty. Karviaiset alkavat olla korjuukypsiä. En vain ole keksinyt, mitä niistä tekisin? Syödään suoraan puskasta, mikä jaksetaan. Ja lopuista mehua, kaiketi.
Kahdesta pensasmustikasta tulee lähinnä maistiaismarjoja. Minulla ei ole oikein sopivaa paikkaa isoksi kasvaville pensasmustikoille, Ne kun ovat myös jänisten herkkua, joten istutuspaikan pitäisi olla helposti aidattavissa. Syysvärin vuoksi kaksi pensasta mahtuu hyvin kasvimaalle.
2016 istutetusta Zilgasta tuli viime kesänä aika hyvä sato. Jonkun verran söimme rypäleitä sellaisenaan ja lopuista tein hyytelön. Nyt rypäleitä kypsyy viime vuotistakin runsaampi määrä. Zilga on hyvän makuinen, joskin aika pienikokoinen. Kun rypäleessä on lisäksi kivi, syömisessä ja säilömisessä on omat kiemuransa. Ehkä tässä on pian ryhdyttävä pohtimaan viininviljeliljän uraa. Voisin hyvinkin polkea pergolassa rypäleitä vastapestyillä varpaillani.
En istuttanut rypäleköynnöstä hedelmäsadon toivossa. Ilman muuta rypäletertut ovat mieluisia, mutta eniten tykkään köynnöksen tuomasta välimerellisestä tunnelmasta. Rypäleineen.
Kasvimaateemaan sopinee kuva esikasvattamistani auringonkukista. Pussi puna-auringonkukan siemeniä on pyörinyt laatikossani jo useamman vuoden. Laitoin keväällä kolme siementä multaan ja kaikki itivät. Istutin ne 14.5. kasvimaan viereiseen Vapaapenkkiin. Hauskasti kolmesta yksi on keltainen. Korkealla keinuvat auringonkukkani herättävät hilpeyttä puistossa kulkijoissa.
Ylivuotoputki ei näy vielä tässä kuvassa.
Tämä kesä ei ole aivan yhtä kuuma ja kuiva kuin
edellinen. Hellepäiviä on ollut useita putkeen, mutta onneksi välillä
tulee vettä ihan kunnolla. Maa on silti aika kuivaa, minkä huomaa
varsinkin jotain kaivellessa tai rikkaruohoja kitkiessä.
Sadevesitynnyreistä on ollut suuri hyöty. Ensimmäisestä tynnyristä innostuneina hankimme toisen samanlaisen talon kellaripäädyn Ränni-Rosvolle. Ukkokulta laittoi tynnyreihin ylivuotoputken, mikä helpottaa sadeveden keruuta. Ei tarvitse käydä jokaisen sadekuuron jälkeen katsomassa, pitääkö yhteysletku Ränni-Rosvoon sulkea, ettei vesi valu tynnyrin laitojen yli. Tai kiirehtiä tyhjentämään kerättyä sadevettä jonnekin muualle. Nyt tynnyrit saavat rauhassa täyttyä ja mahdollinen ylivuotovesi menee salaojaan.
Sadeveden kerääminen on myös vähentänyt kaivoveden käyttöä. Pation päädyssä on joka kesä 200 litran tynnyri, jonkä täytän kaivovedellä. Ammennan sitten tynnyristä kastelukannuihin vettä, jolla kastelen lähinnä kesäkukkia. Sadevesitynnyrien ansiosta kaivovettä ei ole tarvinnut lorottaa kesäkuun jälkeen vanhaan tynnyriin. Sadevesi on riittänyt vallan mainiosti. Alapihalla on toinen 200 litran tynnyri, jonka niinikään täytän kaivovedellä. Kasvihuoneessa on taasen 150 litran saavi kastelujärjestelmää varten. Sitäkin on täytettävä pari-kolme kertaa kesässä.
Sadevesitynnyreistä on mahdollista johtaa vettä myös alapihalle, vaikka kasvimaa sijaitseekin kohtuullisen kaukana. Pitkässä letkussa vesi alapihalle tulee sen verran hitaasti, että letkun varressa pitäisi seisoa pitkät ajat ja siirrellä sitä paikasta toiseen. Toistaiseksi olen käyttänyt kasvimaan kasteluun kaivovettä, koska se vain on helpompaa ja nopeampaa. Minun "päreilläni" asioiden pitää tapahtua vikkelästi ja suunnitellusti, jotta pääsen jouhevasti siirtymään tehtävästä toiseen.
 |
| Crocosmia - Ruostekukka |
Pienet ilonaiheet ovat usein niitä hienoimpia asioita. Lähes joka kevät sorrun ostamaan ruostekukan mukuloita. Saattaa olla, että olen joskus onnistunut saamaan nupun tai pari. En nyt äkkipäätä muista, olisiko niin tapahtunut. Vaan nyt on. Laitoin mukulat kellariin esikasvatukseen. Siirsin taimet 10.5. kasvariin ja 23.5. istutin ne samaan lavakaulukseen daalioiden kanssa. Ovat vähän ahtaalla, kun daaliat yltyivät vallan rehevään kasvuun. Nyt laatikosta nousee kaksi kukkavartta. Paikka on suojainen, kun ruostekukan takana nousevat tuoksuherneet ja vieressä daaliat. Aurinko paistaa tuohon puolesta päivästä iltaan saakka. Valoa on pilvisenäkin päivänä.
Eikä ruostekukkariemu pääty suinkaan tähän. Sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta ison ruostekukan juurakon. Laitoin sen isoon ruukkuun pergolan viereen. Pari päivää sitten huomasin ruukusta sojottavan useamman kukkavanan. Pitääkin muistaa kuvata nämä ihmeet. Syksyn tullen onkin pähkäiltävää, miten saan juurakot talvetettua.
Pensasmustikka
Hoitokissa Roope on edelleen teillä tietymättömillä. Emme ole luopuneet etsintätoimista emmekä toivosta. Arjen on kuitenkin pyörittävä ja elämän jatkuttava. Olen selvinnyt läheisten vakavista sairastumisista ja kuolemista. Selviän tästäkin.
Minulta meni kauan
vain oppiakseni
miten olemalla itselleni
julma ankara kontrolloiva vaativa
olen sitä myös läheisilleni
ja vasta ollessani itselleni
hellä ymnmärtäväinen
tilaa antava suvaitsevainen
olen sitä samaa
myös lähelläni eläville.
- Anja Porio -
Hyvää elokuun alun viikonloppua ja antoisaa Avoimien Puutarhojen päivää kaikille!
