Kiitos tunnustuksesta!

 

Sain tämän tunnustuksen eilen Henkkumaarialta Mummula matkan takana -blogista ja tänään Konnadonnalta Konnadonnan kotona ja puutarhassa -blogista. Tunnustukseen liittyy tehtävä. Pitää kertoa seitsemän asiaa itsestään ja nimetä blogeja, joille annan tämän tunnustuksen eteenpäin. 

Tässä seitsemän tunnustusta:

1.  Olen pikkutarkka perfektionisti, joka johti työelämässä totaaliseen loppuunpalamiseen.  Se on opettanut hölläämään tahtia ja sallimaan niin itselle kuin muillekin epätäydellisyyttä ja keskeneräisyyttä.

2.  Pelkään vieraita koiria. Olin 13-vuotias, kun ystäväni koira yllättäen hyökkäsi päälleni ja puri minua. Koira oli isokokoinen ja luonteeltaan hiukan arvaamaton, oli tehnyt saman tempun toiselle jo aiemmin. Olkapäähäni jäi arpi ja mielen taka-alalle pelko.

3.  Tykkään kaikesta kauniista (kukapa ei tykkäisi), vaikka tuskin kaikkea tykkäämäni itselleni koskaan hankkisinkaan (ei kyllä ole mahdollistakaan).

4.  Lottoan silloin tällöin pienellä summalla siinä toivossa, että voisimme tehdä kylppäriremppaa - ja vähän kenties muokata keittiötäkin.

5.  Aina välillä sorrun ostamaan suklaata tai jotain muuta karkkia ja syön sen Ukkokullalta salaa. Toki toisinaan sitten jaan herkut hänen kanssaan.

6.  Istun ihan liikaa tietokoneen ääressä. Hartiat ja ranteet eivät tykkää laisinkaan.

7.  Yksi parhaista arkielämän nautinnoista on sukeltaa väsyneenä puhtaiden ja viileiden lakanoiden väliin tietäen, ettei aamulla ole kiirettä mihinkään.

Tämä tunnustus näkyy kiertäneen jo aika monella, joten annan sen nyt vain kahdelle eli

Mökkipuutarhassa  -blogiin tuodakseni valoa synkkään päivään.
Puutarhan lumo -blogiin ihan muuten vaan.

Iltapäivällä nauroimme hassulle kissallemme. Ostin sille eilen muovisen tarjottimen, johon sijoitin Juuson ruoka-astiat. Tähän saakka olen käyttänyt kuppien alustana ribbikangasliinoja, jotka voi nakata pyykkiin niiden likaannuttua. Kissallahan on usein tapana nostaa ruoka kupista lattialle - mieluummin vielä matolle - ja syödä sitten siitä. Tuloksena on sotkua ja lattian jynssäämistä. Ystäväni käyttää koirien ruokakuppien alustana tarjotinta, jolla on helppo siirtää kupit pestäväksi ja samalla huuhtaista alustakin. Tuumin sen olevan hyvä idea ja päätin kokeilla Juusolle samaa juttua. 

Ilmeisesti Juuso ei oikein tykännyt muovisesta tarjottimesta, sillä ensin se hiipi kohti ruokapaikkaansa sen näköisenä, että vähintäänkin siellä olisi odottamassa jotain valtavan pelottavaa. Seuraavaksi se venytti itsensä pitkän pitkäksi ja ojensi tassunsa ruokakuppiin napaten kiireesti kynsiinsä joko pehmoruokaa tai raksuja siirtäen ne sitten entistäkin kauemmaksi lattialle ja söi ruokansa kaukana koko ruokapaikasta. Tuloksena on siis enemmän sotkua ja huomattavasti laajemmalla alueella. Taidan palata niihin ribbikangasliinoihin.