Kirjablokkaus ei kuulu osaamisalueeseeni, vaikka olenkin aina ollut intohimoinen lukija ja kirjojen suurkuluttaja. Lukemisen suhteen olen aika kaikkiruokainen. Lähinnä sydäntä on kaunokirjallisuus ja eritoten kotimaiset kirjailijat. Dekkareita olen aina lukenut paljon. Kotimaiset ja skandinaaviset dekkarit ovat jo pitkään olleet laadukkaita ja suosittua lukemista ympäri maailman. Pohjoismaisessa dekkarikirjallisuudessa ainakin minua viehättää yhteiskunnan ja kulttuurin samankaltaisuus. Usein myös ympäristö ja luonto on tuttua, jonka vuoksi tarinaa on helpompi ymmärtää.
En ole koskaan ollut kovin innostunut kovin väkivaltaisista kirjoista tai elokuvista. Välillä tuntuu, että yksityiskohtainen verellä ja väkivallalla mässäily on lisääntynyt voimakkaasti niin tv-sarjoissa, kuin elokuvissakin, mutta myös dekkareissa. Pari aiemmin hyvänä pitämääni dekkarikirjailijaa on päässyt ikiomalle boikottilistalleni uusimmissa kirjoissa lisääntyneen äärimmäisen väkivaltaisuuden vuoksi. En vain enää koe tarpeelliseksi viettää vapaa-aikaani sellaisen kirjan parissa, jonka kauheudet tulevat jopa uniin. Maailmassa on todellisuudessakin jo ihan riittävästi julmuutta, joten ei sitä kannata enempää fiktiivisten tarinoiden muodossa itseensä imeä.
Vuosi sitten löysin sattumoisin Virpi Hämeen-Anttilan rikosromaanit, joissa nuori sisäasiainministeriön virkamies Karl Axel Björk ratkoo iltaisin ja vapaa-ajallaan rikoksia. Kirjojen mukana pääsee 20-luvun Helsinkiin, sen aikaiseen kulttuuriin, pukeutumiseen ja tapoihin. Karl Axel Björk ratkoo rikoksia kuin Agatha Christien Neiti Marple tai Hercule Poirot, älykkäästi pohtien ja pieniin yksityiskohtiin huomiota kiinnittäen. Tarinoita lukiessa on myös jännittävää asemoida itsensä tutuille Helsingin kaduille ja maisemaan, joka on vuosikymmenten saatossa muuttunut melkoisesti ja toisaalta monin paikoin säilynyt samanlaisena.
Hämeen-Anttilan kieli on rikasta ja sujuvaa. Mukavan makunsa tekstiin toi siellä täällä käytetyt vanhahtavat sanat (esim. promeneeraus), jotka auttoivat siirtymään ajassa tästä päivästä 20-luvulle.
Luin kirjat muuten järjestyksessä, mutta ensimmäisen eli "Yö sydän on jäätä" -teoksen vasta toisena. Kirjat voi lukea itsenäisinäkin, mutta toki henkilöt ja Karl Axel Björkin tarina avautuu paremmin kronologisessa järjestyksessä luettuna.
Virpi Hämeen-Anttila: Rikosromaanit (Karl Axel Björkin tutkimuksia)
- Yön sydän on jäätä, Otava 2014
- Käärmeitten kesä, Otava 2015
- Kuka kuolleista palaa, Otava 2016
- Koston kukat, Otava 2017