Unikoiden nuppuvaihe kestää ja kestää. Sitten yhdessä hetkessä poks ja kukka on auki. Silloin on kiirehdittävä ihailemaan tätä oranssipunaisena hehkuvaa kaunotarta, sillä seuraavana päivänä se on muisto vain. Onneksi unikko on siementänyt kukkapenkkiini niin hyvin, että uusia kukkia aukenee monena päivänä perättäin. Enää ei käy, kuten unikkotaipaleeni alkuvaiheessa, jolloin ilmestyi yksi ainokainen kukka, jota tuskin ehdin ihailla kuvaamisesta puhumattakaan.
Sana haasteellinen on nykyisin selvästi muotia, sillä se liitetään päivänpolitiikkaan, lastenkasvatukseen, ruokavalion noudattamiseen ja milloin mihinkin. Oikeastaan haasteellinen on korvannut sanan vaikea. Meillä tuota haasteellisuutta eli vaikeutta esiintyy aina aurinkoisina päivinä, sillä Juuso on ihastunut terassin kynnysmattoon. Se tykkää myös keväällä olopihan sisäänkäyntiin hankkimaani mattoon. Siinä on karvaisen otuksen mukava kelliä ja nauttia lämmöstä. Haasteellisuus tai vaikeus tulee esille siinä, että joudumme loikkimaan kissan yli mennen tullen. Juusohan ei palveluskuntaa väistele. Aika kiva kantaa painavaa tarjotinta ja varpaankärjillä varovasti kokeilla, mistä löytyisi kissaton paikka astua.
Tämäkin viikonloppu on kohtapuoliin kääntymässä arkisen aherruksen puolelle. Edessä on juhannusviikko ja monille myös viimeinen työviikko ennen kauan kaivattua kesälomaa. Vaikka luvassa on vähemmän lämpimiä ja ilmeisesti myös melko sateisia päiviä, nautitaan niistäkin. Eipähän tarvitse ainakaan istutuksia kastella.
