 |
| Tallinnan joulutori 21.11.2017 |
Erilaisista joulumarkkinoista ja -myyjäisistä on tullut olennainen osa jouluun valmistautumista. Vaikka ei mitään ostaisikaan, on kiva katsella ihmisten uskomatonta kykyä ja taitoa tehdä käsillään kaikenlaista kaunista. Useimmiten tulee tehtyä myös ostoksia, sillä markkinoilta löytyy sellaisia tuotteita, joita ei missään kaupassa ole edes myynnissä.
Tallinnan joulutorilla olimme veljenvaimon kanssa jo marraskuun lopulla. Isoveljeni vaimon kanssa olemme aina tulleet hyvin juttuun ja ennen perhe- ja työelämän hektisiä vuosia vietimme paljon aikaa kimpassa. Veljeni yllättävä kuolema kesällä lähensi meitä entisestään.
Ajatus oli kerrankin jutella kaikessa rauhassa ja samalla nautiskella hyvän ruuan parissa. Siinä ohessa piti toki kierrellä joulutoria, mutta kierros jäi lyhyeksi ja nopeaksi märkääkin märemmän räntäsateen vuoksi. Ajatuksemme mukavasta rupattelutuokiosta toteutui ruhtinaallisesti, sillä kuivissa ja lämpimissä sisätiloissa oli huomattavasti mukavampi viettää aikaa. Tallinnassa talojen rännit ovat järjestään ainakin 50 cm liian lyhyet ja niinpä sadevesi tulvii ränneistä suoraan jaloille.
Ukkokulta suostui kerrankin juhlistamaan hääpäiväämme kotinurkkia kauempana. Kävimme Helsingissä syömässä. Herkullisen aterian jälkeen kiersimme katsomassa keskustan jouluvaloja. Senaatintorin Tuomaanmarkkinoihin tutustuin pikakelauksella yrittäessäni pysytellä Ukkokullan perässä. Kumma juttu, että muuten niin hidas hämäläinen muuttuu kaupungin kaduilta pois halutessaan äärimmäisen vikkeläksi kulkijaksi.
Vaikka aamupäivän oli vettä tullut vihmomalla, iltapäivällä sää kirkastui. Olisin halunnut kuvata enemmän jouluvaloja. Ukkokulta ei ole erityisen ihastunut Helsingin vilinään ja niinpä en viitsinyt kiduttaa häntä katujen kiertämisellä illan pimenemiseen saakka. Jouluvalot olisivat ehkä muutenkin kauniimpia, jos olisi lunta.
Viikonloppuna kävin perinteisesti Lohjan Menneen Ajan Joulumarkkinoilla. Siellä oli aivan tuhottomasti porukkaa ja useimpien kojujen lähellekin oli vaikea päästä. Kuvaamisen suhteen tyydyin muutamaan räpsyyn, sillä aina oli jonkun käsi tai pää edessä. Osa myyjistä myös kielsi kuvaamisen.
Lohjan joulumarkkinoilta ajoin samantien Nummelan Luksiaan Naistenmessuille. Päivän markkinaturnaus alkoi jo sen verran väsyttää, ettei oikein enää mielenkiinto kaikkeen katselemiseen riittänyt.
Paljon kaikkea kivaa tuli nähtyä. Mikäli itsellä on peukalo keskellä kämmentä tai aika vähissä, joulumarkkinoilla kannattaa kyllä tehdä ostoksia. Villasukkia ja neuleita taisi olla myynnissä eniten ja niidenkin hinta vaihteli todella paljon. Käsityötä selvästi jo arvostetaan ja se näkyy myös hinnoissa. Jos halpaa haluaa, ei markkinoille kannata mennä.
Ostoksia tein maltillisesti. Tyttärelle löysin hänen toivomansa kynsikkäät ja kotiin marinoituja valkosipuleita. Yhdet korvakorutkin ostin, mutta ne taitavat edelleen majailla repun uumenissa.
Tänä vuonna käymättä jäivät lähinnä olevat eli oman kylän joulumarkkinat, jotka olivat muiden markkinoiden kanssa samanaikaisesti ja Hvitträskin joulumarkkinat, jolloin oli muutta menoa. Ehkä ensi vuonna muistan, ettei kannata mennä merta edemmäs kalaan.
