Lunta, lunta, lunta.....

Jollei kevät muuten tule, niin käy ostamassa nippu ihanan raikkaita tulppaaneja. Näistä oransseista kukista tuli melkeinpä auringonpaistetta olohuoneeseen. Viime viikkoina olen suorastaan törsännyt rahaa kukkiin: tulilatvoja, esikoita, tulppaaneja. 80-90 -luvulla olin töissä paikassa, jonka pääovelle saapui pakettiautosta kukkia ja vihanneksia myyvä kaveri kerran viikossa. Keskus soitti tietyille henkilöille ilmoittaen, että "kukkapoika" on paikalla. Niin me valitut sitten levitimme tietoa kukin omassa kerroksessamme, jonka jälkeen hissit suhisten ihmiset lähtivät ostoksille firman ulko-ovelle. Kukkapojan ansiosta työpöydälläni oli usein kukkia ja tulipa niitä ostettua kotiinkin. Jos kukkakauppa ei satu arkipäivän kulkureiteille, ei sinne juurikaan tule huvikseen erikseen lähdettyä. Markettikukat ovat kuitenkin nykyisin sen verran hyviä ja kestäviä sekä edullisia, että niitä kyllä raaskii omaksi ilokseen ostaa.

Esikoita ostin kotiin kokeillakseni, saanko ne säilymään elossa siihen saakka, kunnes lumi sulaa ja voin istuttaa kukat oman pihan multaan. Kerran aiemmin olen siinä onnistunut, mutta enpä kyllä ole sen jälkeen samaa juttua kokeillutkaan. Tuo aikoinaan ruukusta pihaan istutettu esikko on alkanut elää omaa elämäänsä ja jopa hiukan levinnyt.
Ostin eri värejä nähdäkseni, onko niistä joku kenties toistaan vahvempi ja kestävämpi. Keltaisiakin löytyy keittiön ikkunalta.

 Tänään tuolla ulkosalla liikkuessani tuli mieleeni oheinen, jossain vaiheessa sähköpostiviihdykkeenä levinnyt kuvitteellinen lumitarina. Eilen ukkokulta teki kaksi tuntia lumitöitä ja lisää lunta on luvassa. Vaikka edelleenkin olen sitä mieltä, että tällainen luminen talvi on kaikin puolin kaunis ja toivottava, riittäisi olemassa oleva lumi minulle erinomaisen hyvin. Joko aura-autot on jossain todella kiireisissä tehtävissä tai sitten niiden käyttäminen on liian kallista, eipä niitä juurikaan tien päällä näe. Kevyen liikenteen raitit ja risteykset ovat yhtä lumimössöä, johon auton renkaat jäävät pyörimään ja jalankulkijat lentävät pyrstölleen. Mutta ihan ensiksi tämä kuvitteellinen päiväkirjatarina:
                        

Rakas päiväkirja,

Tammikuu 2.
Lunta sataa. Ensilumi on sitten kaunista. Luonto tulee kauniin valkoiseksi ja mieli piristyy, kun ei ole enää niin pimeää. Tein vaimolleni ja itselleni kuuman rommitotin ja istuimme ikkunan ääressä katsomassa hiutaleiden leijumista kevyesti maahan ja peittämässä puun oksia. Todella kaunista.

Tammikuu 15.
Heräsin ja katsoin ikkunasta ulos. Koko maiseman peitti kristallinkirkas uusi lumi. Hieno näky. Jokaisella puulla ja pensaalla oli valkoinen kaapu. Tein talven ensimmäiset lumityöt ja nautin joka kolallisesta. Kolasin sekä pihan että jalkakäytävän. Myöhemmin päivällä teknisen viraston aura aurasi tien ja työnsi lumen portin eteen. Kuljettaja hymyili minulle ja vilkutti. Minäkin vilkutin hänelle ja kolasin portin taas auki.

Tammikuu 17.
Viime yönä satoi vajaat 15 cm lunta ja pakkasta on pari astetta. Pihakoivuista katkesi muutamia oksia lumen painosta. Tein lumityöt. Ja taas saatuani työt valmiiksi, tuli aura-auto. Lumi oli tällä kertaa ruskeanharmaata.

Tammikuu 18.
Sää lauhtui, lumi suli sohjoksi, joka jäätyi liukkaaksi, kun pakkanen taas laski. Kaaduin perseelleni jalkakäytävälle. 150 mk poliklinikkamaksua, mutta onneksi mitään ei ollut poikki. Sääennustus lupasi lisää lunta.

Tammikuu 20.
Yhä kylmää. Myin vaimon auton ja ostin maasturin, jotta hän pääsisi töihin. Auto liukui kuitenkin päin kaidetta ja oikea etukulma meni aika pahasti kasaan. Viime yönä satoi reilut 15 cm lunta. Molemmat autot ovat aivan suolassa ja kurassa. Tiedossa lumitöitä tänään. Se perkeleen aura ajoi meidän ohitse kaksi kertaa.

Tammikuu 21.
10 astetta pakkasta. Lisää tuota perhanan lunta. Pihalla ei ole yhtään puuta tai pensasta, joka ei olisi vahingoittunut. Sähköt oli poikki melkein koko yön. Yritin pitää talon lämpiminä kynttilöillä ja bensiinilämmittimellä, joka tosin roiskaisi hiukan yli, syttyi tuleen ja oli polttaa koko talon. Sain onneksi matolla tukahdutettua liekit, mutta sain toisen asteen palovammoja käsiini ja silmäripset ja kulmakarvat paloivat. Auto karkasi käsistä matkalla poliklinikalle ja hajosi lunastuskuntoon.

Tammikuu 22.
Tuota vittuperkeleen valkoista paskaa tulee koko ajan. Kaikki perkeleen vaatteet pitää olla päällä, jos haluaa käydä postilaatikolla. Jos saan käsiini sen kusipään, joka ajaa tuota aura-autoa, niin revin siltä sydämen rinnasta. Se on varmaan kulman takana kytiksessä ja odottaa, kunnes saan jalkakäytävän puhtaaksi! Sähköt yhä poissa. Vesijohto jäätyi ja näyttää siltä, ettei katto kestä lumen painoa.

Tammikuu 23.
Saatana, 12 perkeleen senttiä uutta vitun lunta ja vitun räntää ja vitun jäätä, ja herra yksin tietää mitä paskaa sitä taivaasta viime yönä tuli. Yritin osua aura-auton kuljettajaa jäähakulla, mutta se pääsi pakoon. Vaimo jätti minut. Auto ei lähde käyntiin. Luulen, että minusta on tulossa lumisokea. En pysty liikuttamaan varpaitani. En ole nähnyt aurinkoa viikkoihin. Ennusteissa luvataan lisää lunta. Viima tekee ilman purevaksi. Perkele, muutan Espanjaan. Vituttaa niin perkeleesti! Saatanan lumi ja koko vitun talvi.